Osa 4
Verkkolammen kämppä istutettuna vanhan karttapohjan päälle. Ei se ole ihan oikealla paikalla, mutta Pirtajärven ja Kaustajärven välillä kuitenkin. Maitopaikka, Hirvi-Koposeksi kutsuttu Koponen korkealla mäellä. Hermanni-setä Leinonen asui ”Leinola” nimisessä paikassa .
osa 4
Näitä vanhoja asioita muistellessa huomaa, kuinka paljon on unohtunut asioita. Tavalliset asiat ovat unohtuneet ja vain jotkut erityiset asiat ovat saattaneet jäädä mieleen.
En muistanut yhtään millaisia ruokia emäntä teki tai mitä syötiin aamiaiseksi? Kai ne jätkät hörppäsi kahvit ennen metsään lähtöä. Minulla on säästynyt tyttöjen kansalaiskoulun kotitalouden oppikirja nimeltä ”Kämppäemännän opas”. Lainaan sieltä joitakin kohtia.
Viikon aamiaisruokalista saattaisi olla seuraavanlainen: (noin klo 7)
Maanantai
Kaurapuuro, maito, sianlihakastike, perunat
Tiistai
Mannapuuro, mehukeitto, karjalanpaisti, perunat
Keskiviikko
Makaroonivelli, naudanlihakastike, perunat
Torstai
Leipäressu, sipulikastike, perunat
Perjantai
Ohrapuuro, maito, jauhelihakastike, perunat
Lauantai
Kaurapuolukkakeitto, käristys, perunat
Sunnuntai
Voipuuro, mehukastike, suutarinlohi tai silli, perunat
Päivällisruuan täytyy olla tarpeeksi ravitsevaa. Eturuuaksi soveltuvat hyvin erilaiset uunipaistokset, koska ne voidaan valmistaa runsaasti kaloreita sisältäviksi. Muhennokset ovat ravitsevampia kuin keitot.
Metsätyömiehen ravinnontarve 5000-6000 kaloria
Näin kirjassa sanottiin. Niin, että on sitä varmaan muutakin aamulla nautittu kuin kupillinen kahvia. Kirjassa sanottiin vielä, että jos kämppäemännällä on päivällisenä joka päivä KEITTOA, niin hän on ymmärtänyt tehtävänsä aivan väärin.
Verkkolammelle ruokatarvikkeet käytiin Irtolan kaupalta hevosella. Joku toi maanantai aamuna muonakuorman tullessaan, samoin emäntä Ilmi Honkasen Niiralasta.
Liha hankittiin itse teurastamalla. Ruokakunta maksoi jollekin miehelle päiväpalkan ja hän kävi teurastamassa mullikan tai sian jostain talosta. Lisäpalkaksi hän sai naudan nahan. En muista tuliko sika kokonaisena vai oliko siitä myyty Irtolaan puolikas. Mullikka kuitenkin tuli kokonaisena ja se minun piti ensin halkaista kirveellä
Mullikan ja sian puolikkaat säilytettiin tyhjässä pikkukämpässä laverisängyn päällä. Siitä minä sitten sahasin jäistä lihaa tavallisella kaarisahalla. Sillä meni luutkin hyvin poikki. Eipä ihme, sillä mainoksissakin sanottiin, että ”Orsia katkoo puita kuin korsia”, (Orsia on sahanterämalli).
Perunoiden säilytystä varten oli maakellari. Sähköähän ei ollut ja kaasulla toimivia jääkaappeja ei taidettu vielä tuntea.
Maidon kävin joka aamu hakemassa Hirvi (Eero?) Koposesta 5 litran peilarilla. Eihän se paljon ollut, mutta ei pystynyt hiihtämään isomman astian kanssa, kun hevostie oli useimmiten ummessa. Sitä paitsi Koposeen oli pari kilometriä matkaa ja nousua noin 60 metriä. Eli suurin piirein sama kuin Värtsilän aukiolta Kukkolammelle. Sitten piti vielä uskaltaa laskea alas maitoa läikyttämättä.
Yrittäkääpä ite.
Minulla oli pieni kauppa, jossa oli tupakkatarvikkeita, Jymyä, Saimaata, Työmiestä ja pillilupia. Teuvo Vornaselle piti olla Mikstuura -merkkistä piipputupakkaa. Sitten oli korppuja ja rinkeleitä. Ne olivat varsinkin hiirille mieleen. Ja jotain muuta pientä kuten pastilleja.
Hyvät on ollut aamupalat.
Ja vielä lisäherkkuna mustaa kastikella a la Alpo.
Kävin joskus auttajana Ilmille ja samalla seurustelemassa – Ilmi oli mukavan iloinen ihminen – sinne oli mukava piipahtaa – hän oli jo silloin yksin. Luulen, että hänellä oli muitakin tuttuja ja naapureita, jotka poikkesivat. Kiva tuttavuus!
Pusan Mirja
Ilmi oli valloittava persoona. Hän kun rilahti nauruun niin koko ympäristö tuli hyvälle tuulelle. Ihan tulee Ilmiä ikävä.
Sunnuntaiaamuna voipuuro. Mitä se on? Tarkoittako vain, että puurossa voisilmä?
Tuula kysyi voipuurosta.. Minulle tuli mieleen ”rasvapuuro”. Se tehtiin ohraryynistä uunissa. Siihen laitettiin paljon sian läskiä. Saattaa tarkoittaa samaa asiaa.
voi voi ja…valkokastike jokseenkin samalla reseptillä,voi käyttää myös mannaryyniä…voita tykyn mukaan maitoa ,jos lisää keltuaisen vaniljasokuraa ja vispaa on samettipuuro….
Kiitos ”Huldan pojalle”. Vaikuttaa suorastaan herkulliselta. Enpä muista kuulleeni samettipuurosta, mutta olen saattanut lapsena syödä. Nimittäin Otto Rummukainen teki jotain tuollaista. Silloin puhuttiin vehnäjauhovellistä. Minä tykkäsin niistä kokkareista, jotka olivat vähän palahtaneet pohjaan.
äitee kertoi tuosta herkusta…20-luvulla uudenkylän koulussa oli äiteen opettajana rouvat mäenpää ja rouva rouhiainen,josko muistan oikein nimet…äiti oleskeli opensa luona useesti ….joku kerta oli valmistettu voipuuroa,peruspuuroon lisäiltiin voita ja vatkattiin useampaan otteeseen,voita meni runsaasti äiteen mielestä.en muista kumpi prouvista oli kyseessä.
Voipuuro vuodelta 1909
200 g voita
300 g vehnäjauhoja
1,7 l maitoa
(1 rkl suolaa)
Voi sulatetaan kattilassa, jauhot sekoitetaan joukkoon ja kiehuva maito lisätään vähitellen. Puuro saa kiehahtaa joka kerta kun maitoa lisätään. Vatkataan hyvin että jauhot ei kokkaroidu. Maustetaan suolalla. Tarjaotaan kuumana maidon tai mehukeiton kera.
Samettipuuro
75 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
suolaa
Sulata voi, lisää vehnäjauhot. Kaada kiehuva maito pienin erin joukkoon. Keitä 10 min., mausta. Tarjoile mehukeiton kanssa.
Jippii!
Saisinko voipuuron, se on kolmin verroin runsaampaa, sanoi samettisilmä.
Maila ratkaisi herkessä sen, mitä ukot ovat kuukauden pohtineet.
Sen verran tuosta puurosta muistan että samettipuuro on hyvin kuvaava nimi sille.