Jänisjoen vanha silta

Värtsissä oli jokin aika sitten juttua kunnantilan kohdalla sijainneesta Jänisjoen sillasta. Vanha ja huonokuntoiseksi käynyt silta korvattiin vuonna 1959 nykyisellä betoni-rautasillalla. Vanhan sillan tukipaalut olivat ajoittain matalan veden aikana nähtävissä, nyt nekin on raivattu pois. Vaikka moni on siltaa pitkin kulkenut, niin kovin montaa valokuvaa siitä ei ole ainakaan Värtsin sivuilla näkynyt.

Jutun liitteenä olevat valokuvat ovat edesmenneen Saima Kontiaisen valokuva-albumista. Hän muutti 1960-luvun alkupuolella Helsinkiin työn perässä niin kuin siihen aikaan oli tapana. Hänellä oli tuolloin jo kamera ja sillä hän tallensi 1950-luvun ja 1960-luvun alkupuolen Värtsilää ja erityisesti ihmisiä. Filmi oli tuohon aikaan kallista, kuten myös kuvien teettäminen, joten jokainen kuvanotto oli harkittu.

Jänisjoen vanha silta. Kuva on leikattu isommasta kuvasta, siksi sen laatu on heikko.

 

Kaksi komeaa nuorta miestä sillalla. Tunnistaako joku heidät? Milloin kuva on otettu?

Muistin virkistämiseksi kuva nykyisestä sillasta.

 

Share

14 comments for “Jänisjoen vanha silta

  1. Hyvä että oikea kuvakin löytyi nimen omaan Värtsilän sillasta. Joskus menneinä vuosikymmeninä Kotiseutuyhdistys teki kuva suurennoksia, joissa oli vana pioneerisilta ja kuvan teksti osoitti sen olevan ko sillan. Tarkemmat tutkimiset todensivat sen olevan kuitenkin Sikkerivaaran sillan kuva.
    Oikeasta sillan kuvasta oli joitakin vuosia sitten jo kysely. Samoin jos joltain löytyisi kuvaa sillan töteistä jotka saatiin vasta vuosituhannen taitteen tienoilla poistettua vaarantamasta vesiliikennettä joella.

  2. Nämä pojat ovat selvästikin nähneet ja kuulleet miten seisotaan asennossa. Olisivatko jotain “soldaatti” -sukua

    Arvokas vanha kuva. Saisikohan sitä skannatuksi vähän paremmaksi?

  3. Omia ovat ilman piippaa.
    Lentäjänlakit muodikkaasti ja kuvassa kiltisti muutenkin.

  4. 12.3.-12 yrjö Jormanainen,
    “Niin on jos siltä näyttää” Vanha Jänisjoen silta se on, siitä ei voi erehtyä. Vielä sodan jälkeen, sillan keskellä oli sillan jännitteitä tasaamassa pukkirakennelma, jonka yläorsina oli järeät puuparrutJa niistä pitkät pultit sillan kannattajiin.Ajokalusto kehittyi ja kuormat suurenivat,ja jäivät usein kiinni parruihin. Pukkirakennelma jouduttiin poistamaan. Polkupyörän puolella,sillankantta, näkyy kuvassa tukeva jalasparru, muistona pukkirakennelmasta. Uuden betonisillan rakennusvaiheista voisin kertoa joskustoiste enemmän, jos sopii?

  5. Kyllä sopii ja kuvatkin mahtuvat mukaan, jos niitä on.

  6. Tuosta vanhan sillan kuvasta tulee mieleen vanhan Värtsilän nykyinen postin silta. Samanlaiset lautakujoset sielläkin. Jännää, että vielä löytyi kuva tuosta sillasta, poikia en tunnista.

  7. Yrjö Jormanaisen mainitsema “pukkirakennelma” on ollut joskus Värtsissä julkaistun jutun yhteydessä. Kuvassa on kolme kaverusta: Esko, Matti ja Erkki. En löytänyt Värtsin varastosta sitä kuvaa. Lieneekö haihtunut ilmaan? Ierikka

  8. Ierikka: kirjoita kohtaan haku sanat Kylän poika ja paina enteriä. Sillä pitäisi kuva ja juttu löytyä

  9. Aulis Kosonen on tunnistanut sillalla seisovat pojat lähettänyt Värtsiin tällaisen tekstin:

    Jänisjoen vanha silta
    Kuva, jossa kaksi poikaa seisoo sillalla on otettu 1950-luvun alussa. Pojat ovat valkoisen talon asukkaita. Pitempi poika on Väinö Jormanaisen poika Raimo eli “Rökö”, joksi häntä kutsuttiin. Pienempi poika lienee Teuvo Mielosen poika Juhani eli “Jussi”.

  10. Auliksella on ilmeisesti käsissään toinen kuva kuin kirjoittamani jutun “Kylän poikia takavuosilta” kuva, jossa olen yksi kolmesta Pitkäsen Eskon ja Lukkarisen Matin lisäksi. Juttu on julkaistu Värtsissä 5.1.2011. Ierikka

  11. No voin sun pieksut! Auliksen kuvahan onkin tämän jutun yhteydessä. Ja siinä näkyy sillan reunassa oleva pukkirakennelman alusparru. Kuvan ottohetkestä en osaa olla aivan varma, onko 1950-luvun alussa vai vähän myöhemmin. Joka tapauksessa kuva on nuorempi kuin minulla oleva kolmen veijarin kaulailukuva. Pukkirakennelma on tuolloin jo purettu. Ierikka

  12. 20.3.-12 Yrjö Jormanainen.

    Maaherra antaa uudelle sillalle “potkua”

    Olin nuoresta iästänihuolimatta valittu 1952 Kunnanvaltuutetuksi ja 1957kunnanhallituksenmjäseneksi,valinnat veivät kunnallisen päätöksenteon keskiöön.Jänisjoen siltakysymys oli polttavimpia asioita.
    Pohjois-Karjalan Tie ja Vesirakennuspiirillä oletan olleen jo silloin, suunnitelmat uuden sillan rakentamiseksi, Määrärahaa sillan rakentamiseen ei vaan ministeriöltä herunut.
    Edelläsanotun vuoden alkuviikkoina tuli lääninvirastosta kuntaan ilmoitus – Maaherra Lauri Riikosen kuntavierailusta.

    Suurin odotuksin otettiin Maaherra ja hänen seuralaisensa -lääninsihteeri -Marila, vbastaan.
    Vierailun pääaiheeksi muodostui- romahduspisteessä oleva -Jänisjoen silta. Vieraat tutustuivat siltaan paikan päällä.
    Siiri Karvosen kattamassa lounaspöydässä käytiin keskustelut, kunnanhallituksen jäsenet tietenkin odottivat selväkielisiä vastauksia Maaherralta. Valtion viranomaisena ja joviaalina herrasmiehenä hän vaan totesi – Katsotaan nyt mitä tulee tapahtumaan?
    Niin sitten tapahtui,että seuraavanvuoden pudjetissa oli rahat uuden sillan rakentamiseksi.

    Lounaspöytä keskustelusta on mieleeni jäänyt eräs kevyempi keskustelunaihe.
    -“Nuorison muuttuneet käyttäytymistavat”.Tanssi oli syrjäyttänyt kansaasivistävät harrastukset.(tanssilavoja oli melkein,joka kylässä)Lääninsihteeri Marila kommentoi ja sanoi – ei hän tanssia tuomitse, kunhan vaan pysyy kohtuudessa ja jatkoi – Mooseksen kirjassa kerrotaan – kun Israelin kansa pääsi onnellisesti punaisenmeren yli,niin Mooseksen sisr -Meeri tanssi ja iloitsi.

    Niin, mitäpä tuohon sanoisi,taisi viisas ja huumorintajuinen lääninsihteeri olla oikeassa ?

    Mutta suurta Luojan viisautta oli sekin, ettei valittu kansa ryhtynyt rakentamaan siltaa meren yli?

  13. Edellä olevaan kommenttiini piti kirjoittaa seuraava “runoni”, mutta tekninen taito petti. Siis nyt:

    Heprealaisten noustessa rannalle
    Mirjam otti käteensä rummut.
    Naiset seurasivat tanssien ja laulaen:
    – Laulakaa ylistystä Herralle,
    hevoset ja miehet hän mereen suisti!

    Se oli jumalanpalvelus,
    jonka liturgiaa rummullaan johti
    Mooseksen ja Aaronin sisar Mirjam,
    sananjuurisukulainen Marian kanssa.
    Jumalan taivaan alle mmahtuu paljon
    ylitsepursuavaa riemua,
    rannoille rumpujen, tanssin ja laulun
    humalluttavaa juhlaa.

    (Seppeleen aika)
    Ierikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *