Mehtärahhoin aikaan, osa 1/4 Savolaissyntyinen rakennusmestari osti uuden auton seitsemänkymmentäluvun alussa. Tuolloin tuliterän auton osto oli vielä niin harvinaista, että se herätti keskustelua työpaikan kahvitauollakin. Auton omistaja sytytti verkkaisesti Malboron ennen kuin vastasi: ”Mikäs siinä – näin mehtärahhoin aikaan!” Koska asuimme samassa rivitalossa, tiesin ettei hänen autokaupoillaan ollut mitään tekemistä metsän myymisen kanssa. Jouduin mehtärahhoin […]
Veljekset vaimoineen olivat kesäretkellä Lapin lasten laulumailla. Rupesipa kahvihammasta pakottamaan. Napapiiriä lähestyttäessä löytyi kahvipaikka turistirysästä. Kookas kota houkutteli uumeniinsa. Siellä itse isäntä hääri tulen ääressä ja toivotteli janoiset tervetulleeksi. Saimme kahvin lisäksi kuulla esitelmän siitä, kuinka oikea porokahvi keitetään. Kun kahvi on kerran kuplahtanut, se nostetaan syrjään ja jätetään hautumaan. Voi lähteä vaikka halkoja hakkaamaan
Tämä ei ole mitään kurmeeta, mutta jollain lailla syötävä kuitenkin. Ne kellä on käytettävissä leivinuuni voivat hyödyntää sitä myös tällaisten vanhanaikaisten, syömäkelpoisten ruokien valmistukseen. Kaikki varmaan tuntevat uuniperunat, -porkkanat ja lanttupaistikkaat, mutta kaali on vähän harvinaisempi. Mummo laittoi kaalinkerän uunin pohjalle sellaisenaan. Paistuessaan ja palaessaan nestettä valui uuniin ja siitä tuli käryä. Minä olen ruvennut
Kakun pyhäkoululaisia 1943. Kakkulähtöisen Asko Parviaisen sukulainen Salme Niiranen on tunnistanut osan Kakunvaaran pyhäkoululaisista vuodelta 1943. Hän esiintyy kanssani kuvassa. Pyhäkoululaisia ylärivissä vasemmalta oikealle : Martta Vilen o.s. Härmä, tuntematon, Leena Niiranen, Pirkko Aalto o.s. Niiranen, Maija Törrönen o.s. Niiranen, Salme Niiranen itse, Pentti Karvonen, Veikko Niiranen, Arvi ja Martti Karvonen ja opettajamme Kati Niiranen. Paavo
Onpa mukavaa, että Värtsilän internetkäyttäjillä on oma nettisivu. Kun sain sivun osoitteen Pusan Sepolta, kiinnostuin siitä ja nykyään katson sitä säännöllisesti. Voi saada kiinnostavaa tietoa kylästä, sen ihmisistä ja tavoista sekä siellä on hienoja kuvia. Asuimme vaimoni kanssa siellä kaksi vuotta, minkä takia on kiinnostavaa katsoa Värtsiä. Paluumuuttajina saavuimme Sortavalasta vuonna -99. Suurta apua osoittivat
Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma, runoja, Tammi 2012. Eeva Heilala on entinen maatalon emäntä, jonka runoja on palkittu mm. J. H. Erkon palkinnolla. Runot näyttävät lukijaystävällisiltä ja selkeiltä, mutta Heilalan ajatukset löytävät myös syvempiä perspektiivejä, esimerkiksi uuden ajan ja kaupungistumisen sekä entisen maalaiselämän kohtaamisesta. Runoilija neuvoo lukijaa pistämään luontokokemukset runoiksi. Hän itse puhuu yhtä hyvin
Kuka muistaa vielä pala-animaatiosarjan ”Käytöskukka”? Siitä on vuosien varrella muodostunut lastenohjelmien klassikko. Jos ei sarjan nimi ole heti tuttu, niin kerron että siinä esiintyivät Hinku, Vinku ja Suursyömäri. Värtsistä on muodostunut jo lyhyessä ajassa klassikko, jonka selkärankana on ollut toimittaja Erkki. Hyviin tapoihin kuuluu ojentaa kukkia kiitokseksi. Tässä Sinulle Erkki orkideakimppu! Samoilla kukilla toivotamme tervetulleeksi
Painumien syyn varmistamiseksi jutussa Värtsilä 4.3. kilautin vielä kaverille, naapurilleni Esko Kuusistolle. Hän on alan asiantuntija, FT, johtava hydrologi Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE). Tutustuttuaan Värtsin artikkeliin hän kommentoi näin: ”Kansainvälinen luokittelu tuntee koko joukon lumen pinnan epätasaisuuksia. Uria synnyttää periaatteessa kolme ilmiötä: sulaminen, sublimoituminen (eli suoraan lumesta vesihöyryksi) ja vesisade. U-muotoiset viittaavat lumen sublimoitumiseen, V-muotoiset vesisateeseen,
On se uskottava, että hiihto on nykyään välineurheilua. Kun telkkarissa näytetään suksimiesten ja -naisten haastatteluja, niin hiihtovälineet on muistettava ottaa naaman viereen, että mainokset varmasti tulee kuvaan. Nykyisistä suksista näyttää unohtuneen keulapään kipertäminen kokonaan. Patsolan pururadan ladulta oli eräänä aamuna jäänyt latu avaamatta koneella, mistä lievästi sanottuna suivaannuin ja kipersin sukset sitten viimesen päälle. Ei
Tällä kertaa ei ole luvassa eräkirjoitusta tai muuta saloseikkailua, vaikka otsikosta voisi erheellisesti niinkin arvata. Lähtihän entinenkin mies toiveikkaana metsälle, kehuen vaimolleen, ettei pidä laitella muita ruokia, sillä illemmalla on luvassa jänispaistia. Ukko tuli metsältä ilman saalista, kehui kuitenkin, että jälkiä sentään näkyi. Emäntä siihen, että saatkin tänään pelkkää jälkiruokaa. Nyt on nimittäin käynyt kohdaltani
Värtsin toimittamisessa tapahtuu muutoksia. Jatkossa kirjoituksia ovat luvanneet siirtää verkkolehden palstoille Varosen Eira ja Pusan Seppo. Itse jään kokonaan pois toimituksesta. Verkkolehti on ollut mielenkiintoinen kokemus. Lyhyessä ajassa, vajaassa parissa vuodessa, on lehden ympärille kerääntynyt mainio kirjoittajien, kuvittajien ja kommentoijien joukko, jollaista en ole aikaisemmin tavannut. Porukka on uurastanut harrastuksensa parissa innolla ja lämmöllä. Tuloksena
Pohjois-Karjalan rajavartioston Lieksan, Ilomantsin ja Tohmajärven rajavartioasemien, Niiralan rajatarkastusaseman ja esikunnan välinen järjestyksessään 68. rajaviesti hiihdetään Lykynlammen maastossa torstaina 15.3. Rajaviestin suojelijana toimii rajavartioston komentaja eversti Olli Lampinen. Olishan tuo hyvä, jos Niirala voittaisi. Värtsin tavallisesti luotettavista lähteistä saamien tietojen mukaan passintarkastajat ovat olleet salaisella harjoitteluleirillä ja kunto on huippuluokkaa. Ainaskin esikunta jää toiseksi. Kilpailukeskus
Oletteko huomanneet, että pilvien keskikorkeus on vuosikymmenen aikana madaltunut 30-40 metriä? Minä en olisi huomannut, ellei asiasta olisi tehty tutkimusta. Tutkijoiden mukaan ilmiön uskotaan johtuvan muutoksista ilmakehän kiertoliikkeessä. Asiaa ajatellessa alkaa tuntea jo ahtaanpaikan kammoa. Mitähän tästä olisi tuumaillut ”ihvettynyt mies, jonka maha rylkkyää ja sydän vongertaa”, ja joka sai pilviä katsellessaan Sinisiä Ajatuksia. Puhun
Jos satut matkaamaan pääsiäisen tienoolla Lappiin hiihtelemään, niin koukkaa Savukosken kautta. Siellä on perinteiset kuivalihamarkkinat pääsiäisenä. Tai eihän sitä tarvitse mutkaa tehdä, kun järjestää matkansa itäistä reittiä Sallan kautta. Olin kuullut, että siellä saa sitä kuuluisaa koparakeittoa. Niinpä poikkesin sopalle Savukoskelle. Hiukan ihmettelin, kun ravintolan pöydällä oli haarukat ja veitset, mutta ei lusikoita ja lautaset
Kameraan osui eräretkellä tällaiset jäljet. Onko kyseessä: A) Saukko B) Lumimies C) Karhu D) Ahma E) Joku muu Martti
Valitettavaa, kun ei kommentteihin voi lisätä kuvaa. Tämä jääpuikko olisi sopinut rokonarpisille hangille seuraksi juttuun Värtsilä 4.3.
Jauhonhakuun osa 3/3 ”Ei sikaa säkissä oteta, eikä neittä näkymätöntä, saisiko tyttöä tavata ja neittä haastatella”, vastasi Korhonen. ”Anni saunassa asuupi, siellä liinat loukuttaapi, tuolta tuikkaavi tulensa, päre saunan ikkunalta, sinne poika tien osannet, siellä tytön haastattelet”, ilmoitti emäntä ja Antti Korhonen lähti saunaan. Jo kauas pimeälle saunatielle kuului saunasta kova loukun läiske. Korhonen tien
Näin se on, voimme auttaa Sri Lankan lapsia näin pienellä rahalla kouluttautumaan vaikka lääkäriksi. Samalla autamme ehkä koko perhettä parempaan elämään. Samalla saavat muutkin mallia koulun käymiseen. Lionsit eli leijonat ovat jo 26 vuotta tukeneet köyhien lasten koulunkäyntiä Sri Lankan leijonien kanssa yhteistyössä. Noin 800 lasta on valmistunut johonkin ammattiin tai ainakin käynyt peruskoulun. Ilman
Olipa minulle uutinen, että Keskustan Värtsilän paikallisyhdistys on 23.3. järjestämässä keskustelutilaisuuden kuntaliitosasiasta! Siksi kirjoitan nyt tässä näkemykseni aiotusta uudistuksesta (muutoksesta). Mielestäni suhteellisen pienehköt kunnat puoltavat paikkaansa, mutta maakuntien muokkaamiseen ja tehtävien määrittelyyn pitäisi kiinnittää huomiota. Sellaiset tehtävät, joita kunnat eivät kykene syystä tai toisesta hoitamaan, kuuluisivat maakunnalle, jonka johtoon valitaan yleisillä vaaleilla maakuntavaltuusto. Erityissairaanhoito, monet
