Pöllin pyöritystä

Mehtärahhoin aikaan, osa 1/4

Savolaissyntyinen rakennusmestari osti uuden auton seitsemänkymmentäluvun alussa. Tuolloin tuliterän auton osto oli vielä niin harvinaista, että se herätti keskustelua työpaikan kahvitauollakin. Auton omistaja sytytti verkkaisesti Malboron ennen kuin vastasi: “Mikäs siinä – näin mehtärahhoin aikaan!” Koska asuimme samassa rivitalossa, tiesin ettei hänen autokaupoillaan ollut mitään tekemistä metsän myymisen kanssa.

Jouduin mehtärahhoin kanssa tekemisiin, kun myrskytuuli kaatoi suonreunan kuusikkoa omavaltaisesti. Kyllä oli veroilmoituksen tekeminen vaikeaa vuodenvaihteessa. Välillä piti kävellä verotoimistoon apua hakemaan. On tiedettävä myyntitulot sekä vähennykset mm. laikutus-, taimi-, matka- ja työkalukulut. ALV-puoli se vasta onkin hämärää harmaille aivosoluille. On hankittava y-tunnus, tiedettävä onko kyseessä kausi- vaiko vuosi-ilmoitus, onko ALV-osuuteen liittyviä vähennyksiä… Tuntuu että kulut ovatkin suuremmat kuin tulot, loppujen lopuksi!

Kun sain lomakkeet täytettyä ja jätettyä Itellan huomaan, istahdin kiikkustuoliin rentoutumaan. Samalla kun potkaisin jalaksista vauhtia, mietteeni rullautuivat aikamatkalle menneeseen, lähinnä pöllin pyöritykseen.

Kymin kesäsavotta -55

Ensin oli suunnitelma harvennettavasta alueesta Konttivaarassa, jolta työnjohtaja ryhmineen LEIMASI kaadettavat puut. Sen jälkeen leimattu alue jaettiin palstoihin ja palstat jaettiin savottalaisille.

Seuraava vaihe oli pöllintekoprosessi: KAATO ja PÄTKIMINEN pokasahalla ja SIIRTO kuorintapaikalle. “Kuorimakoneena” toimi yleensä nuorin savottalainen, jonka voimat eivät vielä riittäneet kaatohommaan. Kuorija NOSTI pöllin kuorimapukille ja KUORI pöllin alapään. Sitten hän KÄÄNSI pöllin ja kuori toisen pään. Sen jälkeen hän NOSTI kuoritun pöllin taapeliin.

Työnjohtaja kävi lukemassa pöllit palkan maksamista varten. Samalla hän ISKI jokaisen pöllin toiseen päähän yhtiön LEIMAN. Metsuri sai ajallaan tilinsä luettujen pöllien pohjalta.

Viimeiset ruksit

Riuska metsuri saattoi tehdä jopa 120 propsia päivän aikana. Se on irtokuutiometreissä 3-5 kuution luokkaa. Nohevan, 15-vuotiaan kuorijan ennätykseksi jäi Konttivaaralla 370 propsia päivässä. Ei siinä kahdella vanhemmalla “viulistilla” ollut pitkästymisen mahdollisuutta pöllejä pätkiessään ja paksuimpia itse petkeleellä kuoriessaan, samalla kun nuorimmainen kuori ohuempia vimmattua vauhtia. Siinä sitten saikin voidella auenneita kämmeniä useaan kertaan luomuvoiteella eli pihkalla.

Kuoritun propsin läpimitta sai minimissään olla seitsemän senttiä. Pöllien tarkastaja ei ottanut lukuun alamittaisia, vaan VETI RUKSIT niiden päihin jättäen ne kuitenkin taapeliin. Kerran eräs tästä suivaantunut metsuri ryhtyi työmaallamme mättämään ruksattuja propseja sitä mukaa pois taapelista. Työnjohtaja kysyi hämmästyneenä, että miksi? Tähän metsuri vastasi kuivahkosti, että eipä niistä maksetakaan! Jatkossa pöllejä ei enää ruksattu.

Seuraavana talvena Konttivaarassa oli ns. ajosavotta. Ajomies saapui paikalle hevosen ja parireen kanssa. Hän LATOI kuorman ja ajoi sen maantien varteen ja PURKI sen valmiiksi lapioimalleen pinon pohjalle.

Seuraavassa jaksossa tehdään taapelia.

Johannes

Share

15 comments for “Pöllin pyöritystä

  1. On se Johannes ollut näköjään savotoilla 50-luvulla.
    Ihan käypi todeksi nuo sen ajan savottakertomukset. Sellaista se oli silloin. Pöllit tehtiin 2-metrisiksi ja sitten vähän myöhemmin 2,2.metrisiksi Kymin savotoilla.

  2. Yhdyn Sakarin kommenttiin!

    Yleensä jokainen näistä menneitä aikoja kuvaavista tarinoista nostaa pintaan muistoja, niin tämäkin.

    Olen lapsena katsellut, kun isä kuori propseja. Muistan selvästi millainen ääni kuorimisesta lähti. Ja entäs se tuoksu! Yksi ihanimpia lapsuuden tuoksuja.

    Jonain kevättalven päivänä 90-luvulla kiertäessäni “Korven lenkkiä” tien varressa sattui olemaan propsipino. Sen kohdalla oli pidettävä kunnon tauko ja hengitelvävä syvään pihkan tuoksua.

  3. Mukava lukea tällaisia juttuja mistä itsekin on hiukan jyvällä. Noinhan se periaattessa tehtiin, nopeutetusti. Kun jätetään väliin työtä vaikeuttavat jutut kuten paksu lumi, pakkanen, jne.
    Kysellään sitten lisää kunhan muut osat ilmestyvät.

    Noista paikannimistä voisit Johannes valottaa jotain. Oliko Konttivaarasta lounaaseen noin 1km päässä olevalla mäellä vielä asutusta silloin. Vanhassa kartassa paikan nimi oli “Kontula” ja seuraavalla mäellä lounaaseen oli “Pennala” myöhemmin “Leinola”.

  4. Konttivaaran alue sijaitsee Värtsilän
    Kaustajärven entisen rajavartioaseman
    seutuvilta noin kilometrin verran
    länteen. Tien vastakkaisella puolella.

    Konttilampi tunnettiin ennen Kuikkalampena.

    Konttivaarassa en muista ollen asutusta,
    lähin asuttu paikka oli Leinola.

    Lähistöllä olevassa Kettulanvaarassa asui
    ajallaan Kettusia.

  5. Mehtärahat on jäänyt kuulijan vastuulle; sanoo vanha sanankasku.

  6. Kiitos Johannes. Konttivaara löytyy nykyisestäkin kartasta samalla nimellä. Kettulanvaara näyttäisi olevan 30-40 luvun kartoissa nimellä Kontula ja se on merkitty asutuksi silloin. Myös monet lampien nimet näyttää muuttuneen. Esim Pesälampien paikalla näyttäisi olevan Aitolammet. Ja nykyisten Aittolampien paikalla Valkealammet.

  7. Kiva kun poikia kiinnostaa samat paikat – totta kai!
    Terv. Pusan Mirja

  8. Olikohan tuo Martin mainitsema 2,2m ropsin pituus syynä siihen, että meidän piti joskus ajaa kuormat öiseen aikaan. (Virkavaltaa väistellen). Kyllähän se Kazin kuorma näytti hiukan leveältä kun oli 2,2m propsit poikittain lavalla.

  9. Jäi mieleen savotoilta tuo Johanneksen mainitsema riuska mies, joka oli tehnyt 120 pölliä päivässä.

    Mutta mitäs sanot Johannes, kun Immosen Väinö teki päivässä 215 pölliä viulusahalla ja kuori ne ja laittoi ristikolle.

  10. kyllä meillä keskenkasvuillakin oli haaveena saada 100 pöllin haamuraja rikki, mutta minä en ainakaan koskaan siihen päässyt.
    Tuo 215 vaikuttaa kyllä lievästi sanoen liioittelulta. Tai ainakin on pitänyt olla hyvä metsä.

  11. Totta se on tuo 215. Siitä löytyy kirjallista fakta tietoakin.
    Palsta oli sellainen viitakuusikko, voi tulla viisikin kakkosta rungostaan, osa ihan oksattomia. Ja normi 10-tuntinen työpäivä.

  12. Alpoaatoksen porukalla on ollut mitä mainioin tavoite.

    Martille toteaisin, että tosi mottimestari tuo Immosen
    Väinö, 215 kpl on pöyristyttävä määrä!

    Selittelen hieman tuota Johanneksen riuskan miehen tulosta eli
    120 kpl/päivä.

    Työryhmässämme oli ainoastaan yksi täysyi-ikäinen “viulisti”.
    Johannes, 15 v, oli “kuorimakoneena”, ennätys 370 kpl/pv.

    Mutta: Palstat saattoivat olla varsin erilaisia. Jos se sattui
    olemaan vaikka suonreunan oksaisia, paksuja kuusia, niin
    yhdestä kuusesta voi tulla 3 kpl kymmentuumaisia ja 3kpl
    seitsemäntuumaisia ja 4 kpl yli seitsemän senttisiä propseja.

    Johanneksen ennätys oli tehty edellä maintuissa olosuhteissa.

  13. Taitaa Immosen Väinöllä olla pöllinteossa tämänseuvun rekortti.

  14. MInä luulen, että meille poikasille annettiin tarkoituksella huonoimmat mahdolliset palstat. Hyvä jos näreestä sai 3-4 propsia ja nekin piti kantaa seuraavan vastaavan käkkyrän luo että jonkinlaisen kolmiotaapelin saisi aikaan. Mutta eipä sitä osattu mitenkään pahana pitää. Kaikki mitä sai oli saatua. Eihän meillä ollut perheitä ruokittavava niinkuin “oikeilla” metsureilla. Ja kun ajettiin pyörällä Otrakankaalle niin ei ollut bensakulujakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *