Kilautin Kuusistolle

Painumien syyn varmistamiseksi jutussa Värtsilä 4.3. kilautin vielä kaverille, naapurilleni Esko Kuusistolle. Hän on alan asiantuntija, FT, johtava hydrologi Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE).

Tutustuttuaan Värtsin artikkeliin hän kommentoi näin:

“Kansainvälinen luokittelu tuntee koko joukon lumen pinnan epätasaisuuksia. Uria synnyttää periaatteessa kolme ilmiötä: sulaminen, sublimoituminen (eli suoraan lumesta vesihöyryksi) ja vesisade. U-muotoiset viittaavat lumen sublimoitumiseen, V-muotoiset vesisateeseen, sulanta on usein osatekijänä molemmissa. Rinteillä voi sulannan edetessä nähdä kokonaisia ’reittiverkostoja’, jotka kertovat lumipeitteen alla olevista virtauskanavista.

Lumen kaukokartoituksessa näillä on merkitystä, koska ne vaikuttavat lumenpinnan heijastuskykyyn eli albedoon.

Ilman lämpötila näyttää käyneen Värtsilässä 2.3. ainakin pari astetta plussan puolella ja sää taisi olla useana päivänä aurinkoinen. Sadetta oli tullut 1. päivä, mutta silloin lämpötila oli pakkasella. Kyllä näiden painumien synty viittaa hangen pintakerroksen sulamiseen, sublimoitumista on myös voinut olla mukana. Pinta on pienissä piirteissään epähomogeeninen ja sulanta jakautuu epätasaisesti. Kun pieni painanteen alku syntyy, aurinko sulattaa eniten siitä kohdasta, mikä on eniten säteiden suuntaa vastaan kohtisuorassa ja painannerakenne voimistuu koko ajan.”

Emmeköhän me nyt tämän Eskon analyysin jälkeen voi jättää asia lepäämään ja antaa lumien sulaa rauhassa, sublimoituen tai ihan miten vaan.  Lähtee ne juhannukseen mennessä joka tapauksessa. Ja sitten muutaman kuukauden kuluttua tulee uutta. Eikö olekin hienoa!

Kiitos kaikille kommentoijille.

VTOH

Liite

Share

3 comments for “Kilautin Kuusistolle

  1. Kaukaa näkee hyvin kokonaisuuden.
    Että Kiinasta asti.

  2. Kiitokset VTOH lle. Nyt selvisi lumen kuopat. Kyllä minäkin olen periaatteessa tiennyt, että lumi häviää sulamalla, haihtumalla tai kärräämällä lumen kaatopaikalle, mutta nyt selvisi tieteelliset termitkin. Viinijärven jäällä nuo kuopat olivat selvästi V:n muotoisia – siis vesisateen synnyttämiä. Ajelin silloin vesisateella tiestöllä. Sade ei jäätynyt tuulilasiin tai puihin, mutta tien pintaan kylläkin. Tiet olivat erittän liukkaat.

    Hyvänä puolena noista kuopista ja vesisateesta tuli erittäin liukkaat hiihtokelit järvien jäille, ehkä myös peltoaukeille.
    Niin että kaikki kynnelle kykenevät nauttimaan ulkoilusta mahdollisuuksiensa mukaan.

  3. Nonniin, pitihän ihan itsensäkin tutkia hankea näiden juttujen innoittamana. Eilen kun hiihtelin tuolla Selkäkylän maastossa, näin koivikkomäessä just noita noromuodostelmia. Kun taas tasaisella pinta oli täynnään pyöreitä kuoppia.

    Mielenkiintoista….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *