Maatalon emännän runoja

Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma, runoja, Tammi 2012.

Eeva Heilala on entinen maatalon emäntä, jonka runoja on palkittu mm. J. H. Erkon palkinnolla. Runot näyttävät lukijaystävällisiltä ja selkeiltä, mutta Heilalan ajatukset löytävät myös syvempiä perspektiivejä, esimerkiksi uuden ajan ja kaupungistumisen sekä entisen maalaiselämän kohtaamisesta. Runoilija neuvoo lukijaa pistämään luontokokemukset runoiksi. Hän itse puhuu yhtä hyvin hyvästijätöistä haudalla kuin marraskuun puolukoista routametsässä.

Skaalaan mahtuu runoja karjanhoidon muuttumisesta aikojen saatossa tai kansojen varustautumisesta sotaan ja ihmisten varustautumisesta omiin päämääriinsä. Itse runoilija varustautuu ostamalla kumisaappaat suoretkiä varten.

Heilalan runokieli on toisaalta naiivin tuntuista, mutta myös paljon vanhan kansan viisautta sisältävää. Jotenkin tulevat mieleen esim. Heli Laaksosen runot, joissa myös löydetään luonnon ja pienten asioiden sisältämä kauneus ja kuvallisuus. Heilala on tärkeä runoilija, jonka kirja pitää lukea pariin kertaan. Hänen tekstinsä hengittää ja ravitsee lukijaansa:

”On yhdentekevää
muistatko ystäväsi
hänen puhtaista portaistaan
vai hänen tekemästään tutkimustyöstä.
Tärkeintä on
että hän kirjoitti itsensä sinuun”.

Heilalaa lukiessa tulee usein mieleen oma äiti, joka teki uupumatta emännän työtään ja kutsumusammattiaan, vaikka vaikeuksia ei maatalon emännän taipaleelta puuttunut. Maatalojen emännät hoitivat homman loppuun asti ja ansaitsevat jälkipolvien kunnioituksen.

 

1 comment for “Maatalon emännän runoja

  1. Joensuussa asuessani kuuluin ”Runon Ystävät”-yhdistykseen. Tuolloin Eeva Heilalan runous tuli tutuksi minullekin. Evakkotyttönä minua puhuttelee runo ”Minä olen tullut kotona käymään,pihalla kahlaan pitkää heinää…”
    Tuohon viimeisimpään julkaisuun en vielä ole ehtinyt perehtyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *