Muistoja Värtsilästä

Onpa mukavaa, että Värtsilän internetkäyttäjillä on oma nettisivu. Kun sain sivun osoitteen Pusan Sepolta, kiinnostuin siitä ja nykyään katson sitä säännöllisesti. Voi saada kiinnostavaa tietoa kylästä, sen ihmisistä ja tavoista sekä siellä on hienoja kuvia.

Asuimme vaimoni kanssa siellä kaksi vuotta, minkä takia on kiinnostavaa katsoa Värtsiä. Paluumuuttajina saavuimme Sortavalasta vuonna -99. Suurta apua osoittivat meille K. Piiroinen ja W. Kyyrö. Asuimme ensin jonkin aikaa Asuntorannassa, missä meillä oli ihania naapureita ja erityistä apua antoivat meille Turuset, Marjatta ja Seppo. Siitä heille suuret kiitokset. Samaan aikaan tutustuimme Väyrysiin, Artoon ja Marinaan. Ilmari Väänäsen kanssa kävimme hänen veneellään kalastamassa. Hän oli jo siinä vaiheessa melko kunnioitettavassa iässä. Sen jälkeen saimme hienon asunnon Turusten ja Kontiaisten vierestä. Kaikki naapurit olivat hyväsydämisiä ja muistelemme heitä lämmöllä.

Ystävystyimme Sepon ja Mirja Pusan kanssa, jotka auttoivat meitä uudella paikalla. Se oli aikaa, jolloin oli oma kunta, pankki oli toiminnassa ja oli Tikka-kauppa. Kesällä kesäteatterissa värtsiläläiset esiintyjät pistivät pystyyn näytelmiä. Nauroimme sydämen kyllyydestä näytelmässä ”Sortavalan serkut”.

Urheilusalissa Patsolassa oli jumppaa ja pelattiin lentopalloa. Vaimo Lidia kerkesi tekemään töitä Patsolan ruokalassa ja kirpputorilla hienojen naisten Anna-Liisan, Irjan, Seijan, Railin ja Päivin kanssa. Yhä hän muistelee heitä lämmöllä.

Syksyllä keräilimme sieniä ja marjoja, joita oli runsaasti Värtsilän ympärillä. Vuonna 2001 muutimme Joensuuhun, missä asui poikamme perhe, joka muutti sinne Pietarista. Siellä he kävivät suomen kielen kurssin ja rupesivat tekemään töitä. Lapsenlapsi käy jo yhdeksättä luokkaa.

Voi miten nopeasti aika on kulunut. Suurkiitokset värtsiläläisille, jotka auttoivat meitä ensi vuosina. Muistamme teitä kaikkia.

Terveisin Juho Pylsy

Jotakin saalista kalareissu on tuottanut. Olga ja Juho-ukki oikealla.

9 comments for “Muistoja Värtsilästä

  1. Kiitti ystävyydestänne, mikä on säilynyt. Olemme kuulleet, että Olga menestyy koulussa tosi hienosti. Juho olit innokas sienestäjä ja marjastaja ja kävit mielellään kalassakin ”särvintä” hakemassa,
    jotta vaimosi sai taikoa teille ruokaa. Meidän mökillä Rääkkylässä
    sai kalojakin – ei tarvinnut turhaan yrittää.
    Olitte ahkeria ja saitte käydä työssä monia vuosia.
    Laiskuus ei ollut lahjanne! Terv. Mirja

  2. Mirja, kiitos lämpimistä sanoista.
    Juho

  3. Oletkohan Sinä, Juho Pylsy se, joka löysi anoppini rahakukkaron Miljoonakalliolta tien vierestä. Olin vahingossa jättänyt kukkaron auton katolle Tohmajärvellä, terveyskeskuksen parkkipaikalla. Se oli matkannut auton katolla Ilomantsin tielle ja pudonnut Miljoonakallion mäessä maahan. Kela-kortista oli löytynyt anopin nimi, ja Kontiaisen Eija oli opastanut kukkaron löytäjän pappilaan.

    Tapaus on jäänyt mieleeni, mutta löytäjän nimi, niinkuin monet muutkin nimet tahtovat karista muistista. Vai onko tässäkin kysymys rahan vallasta: kukkaro on tärkeämpi kuin ihminen??? Jos olet se löytäjä, kiitän lämpimästi avustasi. Se oli upea teko! Kiitän myös kirjoituksesi osoittamasta suomenkielen taidosta! Finski jasik otsen trudna! Vse vo harosi! Ierikka

    P.S. Anoppini on siirtynyt tuon ilmasiin.

  4. Hei Erkki,
    kyllä, kyllä, muistan tapahtuman. Ihmeellisen pitkän matkan meni kukkaro auton katolla.
    Kiitos paljon hienoista sanoista.
    Otan osaa menetyksestä, hän oli varmasti hieno nainen.
    Kaikkea hyvää vaan tästä eteenpäin!

  5. Kiitos Juho muisteluista. Terveisiä perheellesi ja kaikkea hyvää toivottavat Kontiaisten perhe.

  6. Kiitos paljon!
    Kaikkea hyvää teilekin. Olitte mahtavia naapureita.

  7. Olipa mukavaa luettavaa Juho Pylsyn kirjoitus ”Muistoja Värtsilästä”.Tuli mieleen ne vanhat,hyvät ajat Värtsilässä!
    Kaikkea hyvää sinulle Juho ja perheellesi toivottavat Marjatta ja Seppo Turunen

  8. Ne ajat olivat aivan ihania! Kaikkea positiivista ja mukavaa perheellenne.

    -Juho&Lidia Pylsy

  9. Hei Juho Pylsy!
    Minua kiinnostavat kaikki ”Pylsyt” koska äitini oli omaasukua Pylsy. Äitini jäi orvoksi 1914 / 6 vuotiaana ja suku on kateissa.
    Jos sukujuuresi ovat luovutetusta karjalasta, voisimme olla ehkä sukua. Ole kiltti ja vastaa sähköpostiini.
    Terveisin Irma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *