Jos satut matkaamaan pääsiäisen tienoolla Lappiin hiihtelemään, niin koukkaa Savukosken kautta. Siellä on perinteiset kuivalihamarkkinat pääsiäisenä. Tai eihän sitä tarvitse mutkaa tehdä, kun järjestää matkansa itäistä reittiä Sallan kautta.
Olin kuullut, että siellä saa sitä kuuluisaa koparakeittoa. Niinpä poikkesin sopalle Savukoskelle. Hiukan ihmettelin, kun ravintolan pöydällä oli haarukat ja veitset, mutta ei lusikoita ja lautaset oli korvattu matalilla kertakäyttöpahveilla. Harmittelin kun oma keittokuksa oli jäänyt reppuun.
Tilasin kuitenkin ravintolasta koparakeiton, kun sitä varten olin tullut. Myyjä kysyi vielä, että otat sie leipää. Sanoin että tottakai sitä keiton kanssa leipää. Leipä tuli varmaan eri hintaan.
Myyjä ojensi minulle leveästi hymyillen pahvinpalalla poron kopun. Siinä oli kynnet harallaan ja rustoja peittona. Minun ilme olisi varmaan ylittänyt uutiskynnyksen reilusti. Olin odottanut ihan jotain muunlaista annosta. Leivän laitoin taskuun, kun lautaselle ei sopinut. Säästin sen kuukkeleille.
Rukkaset piti laittaa taskuun, että poron käpälästä sai tukevamman otteen. Sitten niitä rustoja voi jotenkin imeskellä. Piti vain syljeskellä puhtaaksi kalutut luut hangelle ja isommat roskikseen. Olisipa ollut mukava nähdä, kuinka joku sivistynyt rouva olisi syönyt tätä ”keittoa” haarukalla ja veitsellä.
Kävin välillä antamassa palautetta keittäjälle sopasta. Sanoin, että siulta on unohtunut keitosta liemi, ja potut. Miun keitto syyvään lusikalla eikä kynsillä.
Se sano, että sie saat syyä soppasi vaikka varphaan kynsilä, mutta miun keitosa ei ole pottuja. Ja saatsie tuota keitinvettä vaikka sankolisen mukhaan jossie tahot.
En tahtonut. Eikä ollut sankoakaan. Ajattelin että maassa maan tavalla ja läksin etsimään jotain syötävää tämän extriimin lisäksi. Kokolihaiset poromakkarat olivatkin melko tuhtia evästä.
Paikalliset partiolaiset tarjosivat lettukahvit. Letut oli paistettava itse. Se oli mukavaa. Käänsin letun heittämällä ja taisin saada ihailevia silmäyksiä ympäriltä. Taisivat räpsiä kuviakin. Otettiin letun lento uusiksi muutama kerta, että saivat filmata. Pyysin erästä ottamaan kuvia minunkin kameraani, mutta hän oli kuvannut taivasta, maata, nuotiota, mutta… No, mitäpä tuosta.
Markkinat ovat kaksipäiväiset ja ohjelmaa on riittävästi, mm. poroajokilpailu Kemijoen jäällä.
Myöhemmin muistin, että koparamainoksessa oli myös kuivalihakeitto mainittuna. Kävin toisena vuonna syömässä sen sopan, jonka sai syödä lusikalla.
Parempi nimi meikäläisittäin taitaisi koprakeitto.
Vieläköhän sitä vanhoilla silmillään saisi Värtsilä-päivillä nähdä Alpon letunheittelyn korkeuskilvan ja täysosumien kanssa?
Mainio matkakertomus Alpolta. Kun Otto lopettelee, niin onneksi Alpo aloittelee. Kertomisen armolahja kun on geeneissä.
Rohkea rokan syöp. F.
En olisi niin rohkea, että söisin tuota Alpon syömää ruokaa, vaikka kertomus oli kyllä mainio
Minulle riittää poronkäristys ja se on hyvää. Kuulunkohan niihin ”hienoihin” rouviin, jotka eivät lusikkaansa pistä mihin tahansa, jos muuta ruokaa on tarjolla. Terv. ja hyvää naistenpäivää Alpolle
ja muille lukijoille. Itse en kyllä ole eril. keksittyjen jonkin nimikkeen alla olevien päivien kannattaja, mutta se tästä
Terv.Pusan Mirja
Ihan ensisilmäyksellä ei vesi herahtanut kielelle tuota annosta
katsoessani! Poronkäristys on hyvää, letuista puhumattakaan.
Minusta se poron kuivaliha on sitkeää ja kallista.
Katsokaa miestä älkääkä eväitä.
Hyvää naistenpäivää naisille!
Savukoskesta tuli mieleeni ruokakerta sielläpäin jollakin huoltsikalla. Pyysimme ruisleipää annoksen kanssa. Tarjoilija palasi, läväytti hiivaleivät pöytään sanoen: ”Saa kelvata!” Kelpasivat kuin myös nauru.
Kiitoksia kehuista ja aurinkoista naistenpäivää niin naisille kuin miehillekin.
Oli tarkoitus kehua Sallan Pääsiäismarkkinoita eikä niinkään omia ansioita tai toilailuita. Meinasin ostaa sieltä kuivatun poronkinkun kun oma lehmän etulavan kuivatus ei onnistunut ihan odotusten mukaan.
Kinkku olisi varmaan maksanut satoja euroja. Eikä sellaisia ollutkaan tarjolla. Direktiivit olivat sielläkin tehneet tehtävänsä. Kuivaa lihaa oli korkeintaan muutaman sadan gramman siivuina ja nekin pakattu direktiivin mukaan tyhjiömuoviin. Ostin kienen siivun, mutta kun oli niin kallista, niin en ole raaskinut syödä vieläkään. Pilkon City marketista saisi halvemmalla, mutta kuka nyt niin läheltä ostaisi matkamuistot
Aurinkoiset terveiset Alpolle ja kaikille värtsinmielisille!
Tuossapa Jalliksen koparasopassa olis vinkkiä hirvimiehille – mitenkähän menestyis hirvenkoppusoppa!
Hiihtelinpä aamulla hankia hiljalleen – hiihtelin itseni kanssa.
Mielettömän kaunista kimallusta ja valoa ympärillä.
Kevät kurkkii jo.
Tervehdys Pirjolle. Kyllä hirven kopuista saa vähintään yhtä hyvät sopat kunhan muistaa laittaa soppaan perunat ja ohraryynit. Ja tietysti pitää muistaa ottaa keiton liemi talteen.
Kopuista saa erinomaista lisuketta vaikkapa hirven turpasylttyyn. Ei tarvitse kaupan liivatteita kysellä.