Uunikaali

Tämä ei ole mitään kurmeeta, mutta jollain lailla syötävä kuitenkin. Ne kellä on käytettävissä leivinuuni voivat hyödyntää sitä myös tällaisten vanhanaikaisten, syömäkelpoisten ruokien valmistukseen.

Kaikki varmaan tuntevat uuniperunat, -porkkanat ja lanttupaistikkaat, mutta kaali on vähän harvinaisempi.

Mummo laittoi kaalinkerän uunin pohjalle sellaisenaan. Paistuessaan ja palaessaan nestettä valui uuniin ja siitä tuli käryä. Minä olen ruvennut laittamaan kaalinkerän folioon tai uuninkestävään astiaan. Tällainen kuvassa oleva peltikuppi on oikein sopiva.

Kaali laitetaan uunin jälkilämpöön ja lämpötilasta riippuen saa olla uunissa koko yön. Kaali saa hiukan palaa pinnalta. Tässä kypsyy jopa kaalin kantakin.

Kypsä kaali leikataan osiin ja laitetaan suolaveteen ja syödään. Siinä kaikki. Yhdessä kerässä on aika paljon syötävää. Osasta voi tehdä vaikkapa maitokaalin.

Minä poistan päällimmäisiä palaneita lehtiä, ja jos astian pohjalla on palanutta töhnää, huuhdon sen pois ja suolaan tähän samaan astiaan kuumaan veteen.

Sitten “unohdan” osan kaalia pöydälle jääkaapin viereen. Kun sitten kulkijan askeleet harhautuvat jääkaapille jotain herkkuja etsimään, niin tulee ihan huomaamatta napsittua näitä mietosuolaisia kaalin palasia. Siinä saattaa unohtua se pääasia; jääkaapilla käynti.

 

Share

8 comments for “Uunikaali

  1. Tätä täytyy kokeilla. On varmaan myös hyvää diettiruokaa.

    Alpoaatos voisi laatia oman keittokirjan.

  2. Mainio ohje ainakin näin kaalinystäville.
    Terveellistäkin, kun vielä tuon suolan karsii pois.

  3. Muutamaan päivään on tuokin kaalinkerä haihtunut kuin itsestään. Kai sitä voisi maustaa vaikkapa aromisuolalla tai valkosipulisuolala, mutta minä olen käyttänyt uunikaalia ikäänkin “suolastuksena” leivän päällä joten ripaus suolaa on saattanut riittää. Korvaa hyvin muut leikkeleet.

  4. Lisään vielä tuohon edelliseen kommenttiini, että voisit kirjoittaa yhdistetyn runo- ja keittokirjan. Sellaista ei taida
    vielä olla.
    Joitakin sellaisia runoja on olemassa, jotka sisältävät myös
    ruokaohjeen.

  5. Sotavuosina, kun kaikenlaisesta ruuasta oli puutetta, äitini laittoi myös tuota uunikaalia. Hän halkaisi kalinkerää neljään suuntaan, ei kuitenkaan osia irti saakka. Leikattuihin halkeamiin laitettiin suolaa ja kerä kypsymään uuniin. En muista, että käytettiinkö mitään alusastiaa. Luulen, että kerä laitettiin sellaisenaan uunin arinalle.
    Makuelämys ei ole muistissani, mutta nälkään syödessään se oli riittävän hyvää!

  6. Viime syksynä on ilmestynyt kaalista ihan oma keittokirja. Reseptejä siinä on muistakin kaalilajeista, kuin perinteisestä keräkaalista.

    Kalle Kirstilä, Robert Seger:
    Pieni suuri KAALI

  7. Oli kiva lukea uunikaalista.
    Minäkin teen sitä ihan tavallisessa sähköuunissa.
    Kaalin paituttua, laitan sen suola veteen jonka olen ensin keittänyt.
    Jäähdyttyä jääkaappiin ja puristan veden kaalista sitten pilkon sen , laitan vähän ruokaöljyä sekaan , siinä on mainio salaatti
    ruokapöytään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *