Vanhan Värtsilän raitilla. Sulkeissa olevat numerot viittaavat liitteenä olevan ”Raittikartan” numeroihin Kartat on lisätty 26.1.2021 ja ne on piirretty muistinvaraisesti, samoin kuin talojen numerointi ja nimeäminenkin. Vuoden 2003 heinäkuu ja ties jo kuinka monennen kerran reissulla kohti vanhaa Värtsilää ja Sortavalaa. Meillä on aina ollut matkoillamme mukana kosolti iloista mieltä ja niin tälläkin kertaa. […]
Patsolan entisen postin seutu tunnistettiin äskettäin ”seppoilmarin” valokuvasta. Sen rohkaisemana laitan kuvia toisesta värtsiläisestä paikasta 1980-luvun alkupuolelta. Silloinkin oli luminen talvi. Tämä saattaa olla vaikeampi tunnistettava. Silloin jo autio talo sijaitsi korkealla mäellä keskellä saloa kaukana muusta asutuksesta. Nykyisin rakennusta ei enää ole, sen raunioitakin on vaikea löytää metsän siimeksestä.
Akseli Antikainen: Omakuva. Muistelmia yhdeksältä vuosikymmeneltä, 1994. Omakuva on värtsiläissyntyisen kauppaneuvoksen Akseli Antikaisen (1904-1997) 90-vuotisjuhlakirja. Sen toimittivat kauppaneuvoksen vaimo Kati ja tunnettu kirjailija Kirsti Manninen. Kirja syntyi Antikaisen omien käsikirjoitusten, kirjeitten, puheitten ja haastattelujen pohjalta. Teoksessa on lähes 60 kotialbumeista kerättyä sekä Antikaisen maalauksista otettua valokuvaa. Noin puolet kuvista liittyy Värtsilään. Paljon Värtsilää löytyy myös
Siihen aikaan kun ”isoisä lampun osti ja mummo sen särki” kuuluivat sähköttömien seutujen varustukseen petromaksi (Petromax), hasakki (Hasag) tai tillikka (Tilley). Nämä kaikki olivat paloöljyllä toimivia kaasulamppuja, joiden sytytykseen käytettiin spriitä. Öljylamppujen jälkeen niiden valoteho tuntui suorastaan häikäisevältä. Palaessaan ne muodostivat myös lämpöä ja pitivät äänekästä suhinaa. Valoa kansalle Lampun sytytys ja sammutus kuului yleensä
Martti Lohi: Herkulliset kalaretket, Gummerus 2010. Martti Lohi on kalamies ja kulinaristi. Hän on toiminut kalastuslehden päätoimittajana ja näissä puuhissa kerännyt kokemusta kalapaikoista aina Tenolta Karibialle ja Ahvenanmaalta Kuolaan. Myös kuvamateriaalia on tullut haalituksi melkoinen määrä. Mies osaa homman myös kameran kanssa. Lohi lopetti Tenon kalastuksen siinä vaiheessa, kun uudet säännökset astuivat voimaan. Hän kun
Onko totta, että Vanhassa Värtsilässä oli automaattinen puhelinkeskus jo ennen sotia? Tähän viittaavat paikkakunnalta peräisin olevat puhelimen käyttöohjeet. Tarkkaa vuosilukua ei ole tiedossa. Vertailuna kerrottakoon, että Suomen suurin ja viimeisiin lukeutunut käsivälitteinen puhelinkeskus automatisoitiin Kiteellä 1979. Kymmenen vuotta aikaisemmin oli paikkakunta alkanut teollistua. Oli siinä muualta tulleilla teollisuusinsinööreillä ihmettelemistä. Miinuspuolena Kiteellä oli 40 naistyöpaikan katoaminen.
Värtsi julkaisee Värtsilän puhelinluettelon, joka on peräisin ajalta ennen sotia. Tarkkaa vuosilukua ei ole tiedossa. Värtsilä.0 (Valtion puhelin) Auki klo 0-24. 3 Aarnio P, herra 128 Airola Mauno, kunnanlääkäri 58 Antila L, kanttori 98 Eronen H, autokorjaamo 100 Eronen S, maanvilj. 73 Ab Faner Oy, Karttunen A, työnjohtaja 112 Gröönroos Börje, metsänhoitaja 38 Hallberg R,
Värtsissä on kerrottu ja tullaan kertomaan paljon Vanhasta Värtsilästä eli viime sotien jälkeen rajan taakse jääneestä alueesta. Se on osalle vanhemmista lukijoistamme tuttua seutua. Jotta muutkin pääsisivät asioista jyvälle, julkaisemme karttapiirroksen ja selostuksen Vanhan Värtsilän keskustasta päätien molemmin puolin vuonna 1940. Esillä on myös kartta, joka auttaa hahmottamaan, millainen Värtsilän pitäjä kokonaisuudessaan oli tuolloin.
Kaustan kierros, osa 6 Olen soudellut tässä kuusiosaisessa juttusarjassani Kaustajärveä myötäpäivään. Olen kertonut vain rannan tuntumassa olevista asumuksista, mutta kyllä elämää on laajemmalla alueella, esimerkiksi Ahvenvaarassa. Ajallisesti olen ollut pääasiassa 1950- ja 1960-luvulla, ja mainitsemani paikannimet eivät ole aina yhteneväiset virallisten karttojen kanssa. Suurin osa Kaustajärven kylästä jäi sotien jälkeen Neuvostoliiton puolelle, ja myöhemmin koko
Kun tulee sellainen hetki, että ottaa huomisen selkä edellä vastaan, niin huomaakin, että taakse näkee kauemmaksi. Tässä yksi tarina. Oli eräs kevät sotien jälkeen, kun äiti ja mummo muokkasivat maan ja kylvivät siihen pellavansiemenet. En siihen kasvuaikana vielä erikoisemmin kiinnittänyt huomiota, mutta syksyllä alkoi tapahtua työvaiheita, joita riitti seuraavaan kevääseen saakka. Syksyllä mummo leikkasi pellavan
Ian McEwan: Polte, suomennos: Juhani Lindholm, Otava 2010. Muistan lukeneeni McEwanin esikoisen, Sementtipuutarha, joka jäi mieleen kauhuefektiensä vuoksi. Siinähän lapset hautasivat vanhempansa sementtiin talon alakertaan ja elivät estottomassa eroottisuudessa, niin sisaruksia kuin olivatkin. McEwan on tarttunut usein aiheisiin, joissa ylitetään tietyt inhimillisyyden rahat. Joskus on kysymys kuolemaan johtavista eroottisista leikeistä, joskus muista rajatiloista. No, kirjailijoita
Edellisestä mökillä käynnistä oli vierähtänyt pari viikkoa. Pakkasesta huolimatta – tai juuri siksi – aviomies lähtikin aamulla sinne tekemään ”kiinteistötarkastusta”, kuten hän asian ilmaisi. Lunta oli sadellut käyntimme jälkeen aika reilusti. Viimeisen kilometrin hän oli ihmetellyt runsaita jälkiä, jotka näyttivät johtavan suoraan mökkimme pihaan. Parkkipaikalla oli selvinnyt, että kyseessä on ollut 3 -5 hirven lauma,
Värtsilässä pitkään asuneella Mirja Pusalla oli kulttuuriharrastuksia nuoruuden aikana Joensuussa. Hän kertoo oheisista valokuvista, että kaksi ensimmäistä on näytelmästä Rinaldo Rinaldini eli Rosvoliitto tyttölyseoajalta. ”Pusan Mirja oli näytelmässä rosvo. Liekö isältä tarttunut harrastus, sillä hänkin näytteli vapaaopiston ryhmässä aikoinaan”, hän kirjoittaa. Kolmannessa kuvassa lausutaan Kanteletarta kauppaopistoaikaan.
Johan nyt uutista pukkaa. Tohmajärven vanhustentaloyhdistyksen Marjatta-koti eli Kotipihan saneerauksen toinen vaihe sai Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralta rahoitusta. Avustusta yhdistys sai 603 000 ja korkotukilainaa 1,15 miljoonaa euroa. Marjatta-koti on uusi nimi kahdelle Kotipihan alueen rivitalolle, joihin saneerataan 19 asuntoa tehostetun palveluasumisen käyttöön. Kyseessä on kaksi rivitaloa, jotka yhdistetään ja laajennetaan. Kerrosala tulee olemaan 900
Keski-Karjalan Kehitysyhtiö Keti kiinnittää jatkossa huomiota erityisesti Niiralaan. Se on valittu yhdeksi toiminnan kolmesta pääkohteesta, joihin keskitetään voimavaroja. Päästrategia-alueita (meniköhän tuo nyt oikein) ovat tuotantotoiminnan kehittäminen Puhoksessa ja Niiralassa, Venäjä ja palveluliiketoiminta. Venäjän osalta Keti panostaa asiointikäyntien tehostamiseen ja tavaraliikenteeseen. Tavoitteena on ”konttiliikennestatuksen kehitys”, tavaraliikenteen suuntautuminen nykyistä enemmän Niiralan kautta. Näitä asioita hoitamaan palkataan venäjänkielen
Tervehdys täältä Etelä-Suomesta, Riihimäeltä. Olisiko teidän kautta mahdollista saada tietoa ja selvyys mieltäni askarruttavasta asiasta. Eira Varonen kirjoitti Värtsi-lehdessä aiheesta, joka käsitteli paikallisten res. upseerien keräystä Pro-Patria taulun aikaansaamiseksi. Koti-Karjala -lehdessä 9.1.2011 oli juttu Tohmajärvi-Värtsilän reserviupseerien 70 v. juhlasta. Siinä kerrottiin tuon kunniataulun julkaisemisesta ja mainittiin siinä olevan 454:n viime sodissa menehtyneen paikkakuntalaisen nimet. Voisiko
Oli elokuinen sunnuntaiaamu 1992. Viimeistään silloin, kun bussi alkoi heittelehtiä laijasta laitaan tiesimme olevamme vanhan Värtsilän puolella. Tuossa juuri vilahti tuttuakin tutumpi rautatieasema ohitsemme. Suorastaan henkeä pidätellen – kestääkö vai ei – ylitimme jonkun matkan päässä olevan vanhan ja huteron maantiesillan. Hyvinhän siitä kuitenkin selvittiin. Kylälle saavuttuamme teimme pienen kiertoajelun ja palasimme takaisin postisillan yli
Hilkka Partanen toteaa nähdessään ensimmäisen kotikylämatkansa aikana entisen Värtsilän lentokentän, että se näytti kutistuneen, metsittyneen ja nurmettuneen melkein tunnistamattomaksi. Samaa näkymää minäkin olen useita kertoja katsellut kulkiessamme Inkeenniemelle ja miettinyt, miltä nuo maisemat ovat näyttäneet 1930-luvun alkuvuosina. Henkilökohtaisesti en ole nähnyt lentokenttää toimintakuntoisena, mutta sen sijaan muistan ja osittain näin sieltä tapahtuneen toiminnan sotavuosina. Mielenkiintoni
Verkkolehden toimitus on löytänyt hienon kuvan Arppen patsaasta Värtsilän rautatehtaan konttorin edessä todennäköisesti vuodelta 1934. Kun minulla oli onni lähes 60 vuotta myöhemmin Värtsiläisten Seuran puheenjohtajana olla mukana patsaan myöhemmissä vaiheissa, kerron tässä niistä Värtsin lukijoille. Karjalan Liitolla oli tapana järjestää Helsingissä Karjalan Talolla luovutetun Karjalan pitäjäesittelyitä. Vuorollaan sellaista tarjottiin myös Värtsiläisten Seuralle. Seuran johtokunta
Maija Paavilainen: Enkelipostia, Kirjapaja 2011. Paavilaisen ( s. 1945) suosioon nousseet mietekirjat ovat saaneet taas jatkoa. Paavilainen on koulutukseltaan filosofian maisteri ja hänen aforistisia piirroksiaan on julkaistu vuodesta 1971 lähtien. Vuonna 2005 Paavilainen palkittiin Kirkon tiedonvälityspalkinnolla. Paavilainen tuumii, että ihmisten on otettava oppia Mariasta, joka otti vastaan iloiten. Enkelit, nuo Jumalan juoksupojat, opettavat meitä kiittämään
