Kaustan kierros, osa 6
Se oli silloin, mutta nyt, kylätie lienee hiljennyt...
Olen soudellut tässä kuusiosaisessa juttusarjassani Kaustajärveä myötäpäivään. Olen kertonut vain rannan tuntumassa olevista asumuksista, mutta kyllä elämää on laajemmalla alueella, esimerkiksi Ahvenvaarassa. Ajallisesti olen ollut pääasiassa 1950- ja 1960-luvulla, ja mainitsemani paikannimet eivät ole aina yhteneväiset virallisten karttojen kanssa.
Suurin osa Kaustajärven kylästä jäi sotien jälkeen Neuvostoliiton puolelle, ja myöhemmin koko Suomessa vallinnut ”maaltapako” vei nuoret pois kotiseudultaan. Tässäkin tapauksessa sanonta ”kun tie tulee, ihmiset lähtevät” piti paikkansa. Pikku hiljaa pantiin pellot pakettiin tai istutettiin metsiköiksi, karja hävitettiin ja vanhempi sukupolvi siirtyi tuonpuoleisiin. Kaustajärven kauppa paloi eräänä juhannuksena salaman iskusta, linja-, meijeri- ja kauppa-auto lopettivat kulkemisensa, koulu lakkautettiin ja loppujen lopuksi kylän rajavartioasema siirtyi muualle.
Riihi riutuu rinteesehen
Riihi rintehessä.
Katselin Kaustajärvelle 1970-luvulla vanhan riihen kupeelta. Ajatuksissani nypin päivänkakkaran terälehtiä, ja siinäpä rupesikin runosuoni sykkimään kuin itsestään. Syntyi runo, joka alkaa seuraavasti: ”Tiettömän on tien takana, pitkospuidenkin perillä, talo ammoin asuneiden, suvun vanha valtakunta.” Säkeistöjä on useita enkä kirjoitakkaan niitä tähän, sillä löysin Tuupovaaran kirjastosta runovihkosen Runon ja Rajan tiellä. Miten samanlaisin miettein onkaan Hoilolassa asunut Martta Vornanen (os. Mantsinen) odotellut venettä Kaustajärven rannalla, ilmeisesti samalla vuosikymmenelläkin! Lienee ollut menossa Lyytin luo Jormanilaan.
Venettä vartoessa
”Tämä hetki on hyvä/tähän päättyy Suomen kesä/on järvi tyyni, seesteinen/ilma kirkas, helteinen.
Tuossa Suomen rajalla/on kaksi maamme vartiaa/mitä nuo oikein vartioi/sitä vain ajatella voi.
On YYA-sopimus/on rauha maassa – rakkaus/mutta ihmistä ja elämää/täällä piikkilanka piirittää.
Tässä ennen kilpaa tehtihin/eteen leivän aherrettihin/nyt on aivan hiljaista/me olemmehan rajalla.
Mutta luonto – metsä, järvi tuo/taivas, pilvet kaikki nuo/on aivan niinkuin ennenkin/ajoista aikain ollutkin.”
Näin siis Martta Vornanen, jonka runoa olen hieman lyhentänyt. Martta Vornanen oli runoniekka Petter Mantsisen sisko.
Käykeetten kylässä
Kun tulin ensimmäisen kerran Kaustajärvelle talvella 1962, kylän ”koordinaatit” olivat Värtsilän-Tuupovaaran ja Neuvostoliiton rajalla. Nyt sama paikka on Tohmajärven-Joensuun ja Venäjän raja-aluetta.
Kaustajärven kylä on talvisaikaan melko hiljainen, sillä vakituisia asukkaita on vain muutama savu. Kesäisin elämä vilkastuu, sillä mökkejä ja vapaa-ajan asuntoja on kymmmeniä järven ja lampien rannoilla. Monen kesäasukkaan juuret ovat täällä, mutta mukana on toki ”muuttolintujakin”.
Mieheni isä oli todennut aikoinaan, ettei heille hankita radiota ennen kuin keksivät näköradion! Mitähän hän tuumaisi, jos näkisi kaikki nykyajan vempaimet; tarkoitan tässä telkkaria, nettiä ja kännykkää, ne kaikki toimivat myös Kaustajärvellä. Kaupunkilaisena arvostan myös sitä rauhaa ja luonnon hiljaisuutta, joka seudulla vallitsee. Rajavartiolaitoksen autot ajavat vieläkin päivittäin, mutta sehän vain lisää turvallisuudentunnetta.
Sarja päättyy
Joku ajattelija on todennut: ”Suomalainen luonto on osa suomalaista luontoa”. Saman tyyppisiä tarinoita kuin Kaustan kierros löytyisi varmasti tästä tuhansien järvien maasta vaikka kuinka paljon. Olen varma, että joka ikisellä paikkakunnalla on kuitenkin oma ”se jokin”, mikä erottaa sen muista ja tekee siitä ainutlaatuisen, ainakin muistoissamme!
Päätän kuusiosaisen Kaustan kierrokseni Tohmajärvellä syntyneen kirjailijan Maiju Lassilan loppulauseeseen kirjassa Tulitikkuja lainaamassa: ”Kaikkea sitä tässä ajallisessa elämässä tikustakin heruu, kun se oikeen lypsämään rupeaa…”
Tellervo
Lähteet:
Saloheimo: Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600- ja 1700-luvulla
Karjalan-Liitto: Karjalan kartat; 1997/Värtsilä
Pohjois-Karjalan järvenlaskut; Käyhkö P.
Värtsilä Karjalan Radan lähtökohdaksi/moniste; Hjelt, 1904
Vanhan Tohmajärven historia; toim. Juvonen, 1989
Suomenmaa, osa VIII; 1927
Runon ja rajan tiellä; Martta Vornanen
Paikkakuntalaisten tarinat ja kirjoittajan omat muistikuvat.
Valokuvat: kirjoittajan kotiarkisto ja Erkki Jormanaisen arkisto.
Loppulause: Tulitikkuja lainaamassa; Maiju Lassila.
Kiitos Tellervo – ”oikea nimesi” on tiedossani! Kaustajärvi on todella hieno paikka asua joko kesäisin tai ympäri vuoden. Kirjoituksesikin todistavat sen, ainutlaatuisen kylä itärajan kyljessä. Kävimme Ullan kanssa toisen kerran Ullukassa tämän evakkomatkan aikana. Järvellä näkyi tuttuja lumikengän jälkiä, ja tien molemmin puolin olivat kävelleet kylän nelijalkaiset asukkaat. Kätkäläinen kertoi puhelimessa, että jänis oli käynyt kappelin ovella, mutta ei ollut saanut ovea auki. Rauha hänen sielulleen! Hyviä hiihtokeliä toivottaa Fågeli
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että Värtsiin on mahdollisuus kirjoittaa myös nimimerkillä, jolloin oikea nimi jää pelkästään toimituksen tietoon. Tieto nimimerkki Tellervon oikeasta nimestä ei siis ole toimituksesta lähtöisin.
Tässä tapauksessa ei haittaa, sillä olen maininnut
Kaustajärven niin usein jutuissani että minut on
paikkakuntalaisten helppo tunnistaa.
En kuvitellut hetkeäkään että tieto olisi toimituksesta
lähtöisin. Enemmänkin koin asian niin että
Kaustan kierrokseni on kiinnostanut lukijoita
ja innostanut jopa kommentteihin.
On ollut mukavaa ja mielenkiintoista lueskella kirjoittamaasi Kaustan kierrosta. Paljon olet ottanut selvää kylän historiasta. Luontokuvauksesi ovat olleet kauniita, muistelusi mukavia. Minullehan Kaustajärvi on kotiseutu, jonne saan kesäisin palata. Lämmin kiitos Tellervo!
Kiva oli lueskella Kaustajärven menneistä ajoista.
Varmaan Tellervo ja moni muukin muistaa kauniin niemennokan, joka sijaitsi Varpasalmen sillan jälkeen Saarivaaraan päin oikealla. Oli suosittu retkeily- ja nuotiopaikka.
Vieläkö lie ennallaan. Ei ole tullut käytyä siellä lähes 50 vuoteen.
En ole ehtinyt talviloman takia
vastaamaan Sakari H:n kysymykseen
ovatko Kaustan kauniit niemennokat ennallaan.
Ennallaan ovat mutta nyt kaikki niemet ja notkot
ovat yksityisomistuksessa
eri ihmisillä.
Kiitos vastauksesta. Ei tässä olla kovin hätäisiä. Menihän kysymyksen tekoonkin 50 vuotta.
Hyvä, että ovat paikat ennallaan. Täytyy käydä tulevana kesänä ominkin silmin toteamassa.
Kaivovesikahvista ym. puhumattakaan?
Kiitos Tellervo mukavasta juttusarjasta! Luettiin se alusta loppuun vanhempien kanssa nyt kun olemme talvilomailemassa täällä Joensuussa.
Rajavartioston kohdalla olevan lammen tunnemme myös Tervalampena johon Mellihtajoki laskee. Sitä emme tiedä onko se nimi kulkeutunut alueen kartoille asti.
Dean Martin`s Sway
http://www.youtube.com/watch?v=zsgcXZzu6io
Ajattelin virheellisesti La Stradaa eli tietä laittaessani tuon Sway eli Keinutella -linkin tuohon edelle. Ant, ante, antee no miten se nyt olikaan.
Laitetaan nyt tuo Nino Rotan upea teemamusiikki Federico Fellinin La Stradaan vuodelta 1954 tähän
http://www.youtube.com/watch?v=cWyZk8s2oyg