Hiljainen kylätie

Kaustan kierros, osa 6

Se oli silloin, mutta nyt, kylätie lienee hiljennyt...

Olen soudellut tässä kuusiosaisessa juttusarjassani Kaustajärveä myötäpäivään. Olen kertonut vain rannan tuntumassa olevista asumuksista, mutta kyllä elämää on laajemmalla alueella, esimerkiksi Ahvenvaarassa. Ajallisesti olen ollut pääasiassa 1950- ja 1960-luvulla, ja mainitsemani paikannimet eivät ole aina yhteneväiset virallisten karttojen kanssa.

Suurin osa Kaustajärven kylästä jäi sotien jälkeen Neuvostoliiton puolelle, ja myöhemmin koko Suomessa vallinnut “maaltapako” vei nuoret pois kotiseudultaan. Tässäkin tapauksessa sanonta “kun tie tulee, ihmiset lähtevät” piti paikkansa. Pikku hiljaa pantiin pellot pakettiin tai istutettiin metsiköiksi, karja hävitettiin ja vanhempi sukupolvi siirtyi tuonpuoleisiin. Kaustajärven kauppa paloi eräänä juhannuksena salaman iskusta, linja-, meijeri- ja kauppa-auto lopettivat kulkemisensa, koulu lakkautettiin ja loppujen lopuksi kylän rajavartioasema siirtyi muualle.

Riihi riutuu rinteesehen

Riihi rintehessä.

Katselin Kaustajärvelle 1970-luvulla vanhan riihen kupeelta. Ajatuksissani nypin päivänkakkaran terälehtiä, ja siinäpä rupesikin runosuoni sykkimään kuin itsestään. Syntyi runo, joka alkaa seuraavasti: “Tiettömän on tien takana, pitkospuidenkin perillä, talo ammoin asuneiden, suvun vanha valtakunta.” Säkeistöjä on useita enkä kirjoitakkaan niitä tähän, sillä löysin Tuupovaaran kirjastosta runovihkosen Runon ja Rajan tiellä. Miten samanlaisin miettein onkaan Hoilolassa asunut Martta Vornanen (os. Mantsinen) odotellut venettä Kaustajärven rannalla, ilmeisesti samalla vuosikymmenelläkin! Lienee ollut menossa Lyytin luo Jormanilaan.

Venettä vartoessa

“Tämä hetki on hyvä/tähän päättyy Suomen kesä/on järvi tyyni, seesteinen/ilma kirkas, helteinen.

Tuossa Suomen rajalla/on kaksi maamme vartiaa/mitä nuo oikein vartioi/sitä vain ajatella voi.

On YYA-sopimus/on rauha maassa – rakkaus/mutta ihmistä ja elämää/täällä piikkilanka piirittää.

Tässä ennen kilpaa tehtihin/eteen leivän aherrettihin/nyt on aivan hiljaista/me olemmehan rajalla.

Mutta luonto – metsä, järvi tuo/taivas, pilvet kaikki nuo/on aivan niinkuin ennenkin/ajoista aikain ollutkin.”

Näin siis Martta Vornanen, jonka runoa olen hieman lyhentänyt. Martta Vornanen oli runoniekka Petter Mantsisen sisko.

Käykeetten kylässä

Kun tulin ensimmäisen kerran Kaustajärvelle talvella 1962, kylän “koordinaatit” olivat Värtsilän-Tuupovaaran ja Neuvostoliiton rajalla. Nyt sama paikka on Tohmajärven-Joensuun ja Venäjän raja-aluetta.

Kaustajärven kylä on talvisaikaan melko hiljainen, sillä vakituisia asukkaita on vain muutama savu. Kesäisin elämä vilkastuu, sillä mökkejä ja vapaa-ajan asuntoja on kymmmeniä järven ja lampien rannoilla. Monen kesäasukkaan juuret ovat täällä, mutta mukana on toki “muuttolintujakin”.

Mieheni isä oli todennut aikoinaan, ettei heille hankita radiota ennen kuin keksivät näköradion! Mitähän hän tuumaisi, jos näkisi kaikki nykyajan vempaimet; tarkoitan tässä telkkaria, nettiä ja kännykkää, ne kaikki toimivat myös Kaustajärvellä. Kaupunkilaisena arvostan myös sitä rauhaa ja luonnon hiljaisuutta, joka seudulla vallitsee. Rajavartiolaitoksen autot ajavat vieläkin päivittäin, mutta sehän vain lisää turvallisuudentunnetta.

Sarja päättyy

Joku ajattelija on todennut: “Suomalainen luonto on osa suomalaista luontoa”. Saman tyyppisiä tarinoita kuin Kaustan kierros löytyisi varmasti tästä tuhansien järvien maasta vaikka kuinka paljon. Olen varma, että joka ikisellä paikkakunnalla on kuitenkin oma “se jokin”, mikä erottaa sen muista ja tekee siitä ainutlaatuisen, ainakin muistoissamme!

Päätän kuusiosaisen Kaustan kierrokseni Tohmajärvellä syntyneen kirjailijan Maiju Lassilan loppulauseeseen kirjassa Tulitikkuja lainaamassa: “Kaikkea sitä tässä ajallisessa elämässä tikustakin heruu, kun se oikeen lypsämään rupeaa…”

Tellervo

Lähteet:

Saloheimo: Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600- ja 1700-luvulla

Karjalan-Liitto: Karjalan kartat; 1997/Värtsilä

Pohjois-Karjalan järvenlaskut; Käyhkö P.

Värtsilä Karjalan Radan lähtökohdaksi/moniste; Hjelt, 1904

Vanhan Tohmajärven historia; toim. Juvonen, 1989

Suomenmaa, osa VIII; 1927

Runon ja rajan tiellä; Martta Vornanen

Paikkakuntalaisten tarinat ja kirjoittajan omat muistikuvat.

Valokuvat: kirjoittajan kotiarkisto ja Erkki Jormanaisen arkisto.

Loppulause: Tulitikkuja lainaamassa; Maiju Lassila.

Share

11 comments for “Hiljainen kylätie

  1. Erkki Lintunen
    19.2.2011 at 19:15

    Kiitos Tellervo – “oikea nimesi” on tiedossani! Kaustajärvi on todella hieno paikka asua joko kesäisin tai ympäri vuoden. Kirjoituksesikin todistavat sen, ainutlaatuisen kylä itärajan kyljessä. Kävimme Ullan kanssa toisen kerran Ullukassa tämän evakkomatkan aikana. Järvellä näkyi tuttuja lumikengän jälkiä, ja tien molemmin puolin olivat kävelleet kylän nelijalkaiset asukkaat. Kätkäläinen kertoi puhelimessa, että jänis oli käynyt kappelin ovella, mutta ei ollut saanut ovea auki. Rauha hänen sielulleen! Hyviä hiihtokeliä toivottaa Fågeli

  2. Erkki Jormanainen
    20.2.2011 at 10:04

    Selvyyden vuoksi mainittakoon, että Värtsiin on mahdollisuus kirjoittaa myös nimimerkillä, jolloin oikea nimi jää pelkästään toimituksen tietoon. Tieto nimimerkki Tellervon oikeasta nimestä ei siis ole toimituksesta lähtöisin.

  3. 20.2.2011 at 10:21

    Tässä tapauksessa ei haittaa, sillä olen maininnut
    Kaustajärven niin usein jutuissani että minut on
    paikkakuntalaisten helppo tunnistaa.
    En kuvitellut hetkeäkään että tieto olisi toimituksesta
    lähtöisin. Enemmänkin koin asian niin että
    Kaustan kierrokseni on kiinnostanut lukijoita
    ja innostanut jopa kommentteihin.

  4. Kirsti Sihvola
    20.2.2011 at 12:02

    On ollut mukavaa ja mielenkiintoista lueskella kirjoittamaasi Kaustan kierrosta. Paljon olet ottanut selvää kylän historiasta. Luontokuvauksesi ovat olleet kauniita, muistelusi mukavia. Minullehan Kaustajärvi on kotiseutu, jonne saan kesäisin palata. Lämmin kiitos Tellervo!

  5. Sakari H
    26.2.2011 at 19:24

    Kiva oli lueskella Kaustajärven menneistä ajoista.

    Varmaan Tellervo ja moni muukin muistaa kauniin niemennokan, joka sijaitsi Varpasalmen sillan jälkeen Saarivaaraan päin oikealla. Oli suosittu retkeily- ja nuotiopaikka.

    Vieläkö lie ennallaan. Ei ole tullut käytyä siellä lähes 50 vuoteen.

  6. 10.3.2011 at 11:08

    En ole ehtinyt talviloman takia
    vastaamaan Sakari H:n kysymykseen
    ovatko Kaustan kauniit niemennokat ennallaan.

    Ennallaan ovat mutta nyt kaikki niemet ja notkot
    ovat yksityisomistuksessa
    eri ihmisillä.

  7. Sakari H
    10.3.2011 at 15:19

    Kiitos vastauksesta. Ei tässä olla kovin hätäisiä. Menihän kysymyksen tekoonkin 50 vuotta.

    Hyvä, että ovat paikat ennallaan. Täytyy käydä tulevana kesänä ominkin silmin toteamassa.

    Kaivovesikahvista ym. puhumattakaan?

  8. Katri
    20.4.2011 at 18:59

    Kiitos Tellervo mukavasta juttusarjasta! Luettiin se alusta loppuun vanhempien kanssa nyt kun olemme talvilomailemassa täällä Joensuussa.

    Rajavartioston kohdalla olevan lammen tunnemme myös Tervalampena johon Mellihtajoki laskee. Sitä emme tiedä onko se nimi kulkeutunut alueen kartoille asti.

  9. Sakari H
    22.11.2011 at 18:12
  10. Sakari H
    22.11.2011 at 18:29

    Ajattelin virheellisesti La Stradaa eli tietä laittaessani tuon Sway eli Keinutella -linkin tuohon edelle. Ant, ante, antee no miten se nyt olikaan.

  11. Sakari H
    22.11.2011 at 18:41

    Laitetaan nyt tuo Nino Rotan upea teemamusiikki Federico Fellinin La Stradaan vuodelta 1954 tähän

    http://www.youtube.com/watch?v=cWyZk8s2oyg

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *