Kädessäni on lyijykynän muotoinen talipötkö. Otan uunin ranssilta tulitikkurasian. Raapaisen tulen tikkuun. Siirrän sen talipötkön päähän. Odotan hetken. Talipötkö syttyy, valo laajenee, lämmittää kättä ja mieltä. Se on kynttilä, ei mikään talipötkö. Se on kynttilä, kynttilä! Elävä tuli tekee kynttilän. Tuuli on kynttilän vihollinen. Siksi Leminrinteen hautausmaalle keskusristin ympärille kynttilöiden sijaan asennettiin pari vuosikymmentä sitten […]
Värtsiläisille on vuosikymmenten kuluessa rautatehtaan ja itsenäisen kunnan myötä kehittynyt vahva itsetunto ja identiteetti, jotka ovat kantaneet läpi monien myllerrysten. Ne ovat auttaneet sopeutumaan uusiin oloihin, kun on pitänyt jättää tutut tantereet ja lähteä eri puolille maata ja maailmaa. Kuntaliitoksen myötä on nykyvärtsiläisten edessä sopeutuminen tohmajärveläisiksi. Sitä helpottaisi huomattavasti, jos kunnan päättäjät kohtelisivat arvostavammin liitoskumppaneitaan.
Zakari Zepalus: Zarkastin satuja, Ilias 2001, 103 s. Edesmenneen värtsiläisen Leo Sahlstenin teos on harvinaisempi yritys selittää ja käsitellä maailman- ja elämänilmiöitä huumorilla. Se on tunnetusti hyvin vaikea kirjallinen laji, joka yleensä onnistuu kunnolla vain kokeneilta tekijöiltä, varsinkin jos pyrkii käyttämään keinoina satiiria, sarkasmia ja/tai parodiaa, kuten tässä tapauksessa. Melko kovan palan Zepalus on ottanut
