Petroskoilaisen Karjalan Sanomien mukaan kolme Venäjän Värtsilän tullin työntekijää on saanut potkut, koska he avustivat rikollisia tuomaan autoja Venäjälle. Asiasta uutisoi myös Helsingin Sanomat. Autot tuotiin uutisen mukaan 2007-08 Niiralan ylityspaikan kautta Karjalaan Arabiemiirikuntien liitosta. Kyseessä oli 119 kallista autoa. Papereihin merkittiin halpa hinta, mikä vähensi tullimaksuja.
Mi avaruus, mi autius! Kaikkien mielestä maisema on varmasti kaunis ja rauhoittava. Mutta oman ”ihmisrotunsa” muodostavat ne, jotka tänne asettuvat asumaan vakituisesti. Kuten kuvasta näkyy (tai oikeastaan ei näy), täällä ei ole mitään. Kuten Pusan Mirja osuvasti sanoi: ”Kaikki on viety”. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg puuttuikin taannoin tähän asiaan ansiokkaasti. Valtion tuottavuusohjelma on laadittu
Värtsilän Työväen Näyttämön teatteriarvosteluista vastasi suurimmaksi osaksi Yrjö Vänttinen, myöhemmin tunnettu kunnallismies. Seuraavassa hieman lyhenneltynä hänen tekstiään nimimerkillä Jyrki 1930-luvun puolivälin jälkeen eräässä alan lehdessä. Siitä kun viimeksi ja samalla ensikerran kertoelin tämän lapsenkengissä tepastelevan näyttämön vaiheista ja edesottamuksista Työväen Näyttämötaiteelle, on kulunut jo tuokio – niinpä on lapsestakin varttunut nuorukainen, joka kyllä täyttää paikkansa
Martin Staffan: Tuuli hiuksissaan, VM-kustannus 2011. Värtsilässä asuva runoilija Martin Staffan on julkaissut viidennen runokirjansa. Sivuilta löytyy viitisenkymmentä runoa sivun pituisista yhden rivin aforistisiin pohdintoihin. Kirjan julkaisemista on tukenut mm. Suomen Kirjailijaliitto. Kuvitus on Armi Leppäsen. Teemoina toistuvat paljolti rakkaus, luonto, Karjala ja runoilijan elämä. Ainakin yksi Värtsilä-aiheinen runo tarttui silmääni, ”Varoen satuttamasta sanoillani”: Varoen
