Martin Staffan: Tuuli hiuksissaan, VM-kustannus 2011.
Värtsilässä asuva runoilija Martin Staffan on julkaissut viidennen runokirjansa. Sivuilta löytyy viitisenkymmentä runoa sivun pituisista yhden rivin aforistisiin pohdintoihin.
Kirjan julkaisemista on tukenut mm. Suomen Kirjailijaliitto. Kuvitus on Armi Leppäsen. Teemoina toistuvat paljolti rakkaus, luonto, Karjala ja runoilijan elämä.
Ainakin yksi Värtsilä-aiheinen runo tarttui silmääni, ”Varoen satuttamasta sanoillani”:
Varoen satuttamasta sanoillani
hiivin makuuhuoneesta takapihalle
Jänisjoki liruilee vienosti yskien
kertoakseen nähneensä kummallisempiakin
otuksia kuin aamu-unisen runoilijan
alan saada silmäni auki
Karjalan tuuli herättää mieleni
Laatokan ilmasto
maanviljelijän unelma
Sääperi kutsuu verkkoja laskemaan
on aika kuhan ja hauen pyytämisen
vesi kieleen herahtaa
kalasoppa sen olla pitää
Karjalan pojan
Kalevala-pöytään maittavaan
Martin Staffan lausui Värtsiläpäivillä juhlarunonsa. Kuva EJ
Martin Staffan eli Martti Tahvanainen on syntynyt Enossa 1953. Hän on toiminut mm. Kaakkois-Suomen kirjailijayhdistyksen Paltan puheenjohtajana. Hänet muistetaan viime kesäisten Värtsiläpäivien juontajana ja Saarivaara Soi -tapahtuman tuottajana.
Aiempia Staffanin runokirjoja ovat Rappunen kerrallaan 2001, Hilpeä puutarha 2002, Varjosta valoon 2006 ja Avattu Karjala 2009.
Kirjoja voi tiedustella runoilijalta itseltään puhelin 050 461 1117.
Mikä lie innoittavan Värtsiläläisiä kirjoittamisen pariin; on Martin Staffan, Erkit Lintunen ja Jormanainen, edesmennyt Lepa Sahlsten, Jouko Varonen Värtsilä -juurineen…
Kuten jossain jo aiemmmin kerroin, itsekin olen epätoivoisesti yrittänyt kirjoitella. On ollut viritelmää tarinasta Turkis-Andreista joka asusteli 1500 -luvulla Jänisjoen varrella, sittemmin jo yli 100 sivua valmista tekstiä ”Paljasta” joka oli henkiolento Pyhityssaarella Valamossa, jossain vaiheessa tuli myös luotua hauska hupaelma ”Kunnanjohtaja Iivari Huppusesta Irina vaimoineen”… Valmista vaan kun ei tunnu syntyvän:)
´
Voisko joku laittaa ”pitkäjännittepiikin” takapuoleeni niin joskus voisi noistakin kyhäelmistä valmista tulla…