Mi avaruus, mi autius! Kaikkien mielestä maisema on varmasti kaunis ja rauhoittava. Mutta oman ”ihmisrotunsa” muodostavat ne, jotka tänne asettuvat asumaan vakituisesti.
Kuten kuvasta näkyy (tai oikeastaan ei näy), täällä ei ole mitään. Kuten Pusan Mirja osuvasti sanoi: ”Kaikki on viety”.
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg puuttuikin taannoin tähän asiaan ansiokkaasti. Valtion tuottavuusohjelma on laadittu erittäin kapea-alaisesti kunkin hallintokunnan näkövinkkelistä. Ehkä on laskettu ”säästöt”, jotka kyläkoulun lakkautus tuo, mutta onko laskettu miinuksia (aineellisia ja henkisiä), mitkä siitä seuraavat?
Esim. Tohmajärveltä lähti poliisin palvelut. Olipa aiemmin helppo asioida vaikkapa kauppareissulla! Nyt ajaa Värtsilän kyläkunta ja lisäksi koko laaja pitäjä Kiteelle jonkin lärpäkkeen perässä. Kuinka paljon se maksaa? Maalaisjärjellä ajatellen yhden virkailijan liikuttaminen tulisi halvemmaksi kuin koko pitäjän liikuttaminen ainakin KOKO KANSANTALOUDEN kannalta.
Onhan meilläkin oikeus saada palveluita ilman kohtuuttomia matkakustannuksia! Vai onko tämä nyt sitä ”rotusortoa”?
Irene Peuhkurinen
Anteeksi tuo sorvaamani otsikko, se ei vastaa ansiokkaan kirjoituksen sisältöä. Ihastuin kuitenkin lärpäke -sanaan, enkä voinut vastustaa kiusausta. Mitähän tuo sana merkitsee?
Viime aikoina on Värtsin palstoilla ja kulisseissa etsitty voimallisesti sisältöä sanalle ”lörpöttely”, johon niinikään (ehkä tarpeettomasti) miellyin. Ikivanha Nykysuomen sanakirjani (vuodelta 1973)antoi siitä esimerkkilauseen: ”Eukko lörpötti puuta heinää”. ”Lärpäkkeestä” siellä ei sanottu mitään.
Nykyisin puhutaan ”hiilijalanjäljestä”.
Tämä jalanjälki ei todellakaan pienene sillä
että pitäjäläisten on ajeltava pitkin
maakuntaa ”lärpäkkeiden” perässä.
Eikö näitä toimistopäiviä voisi olla
esim. kerran viikossa entisissä
pitäjäkeskuksissa. Kyllä läppäri olisi
helppo kuljettaa mukana.
Kyllähän se on niinkin ajateltava, että me itse olemme tänne
vapaaehtoisesti jääneet, onneksi jälkikasvumme on muuttanut maisemaa ja aina jokunen muuttaa myöskin silloin tällöin tänne Värtsilään. Olen myöskin ajatellut, että en taitaisi siellä kaupungissakaan jaksaa kävellä ja hoitaa asioita. Juoksemme muittenkin asioiden perässä esim. Kiteellä.
Tällä kertaa tällaisin ajatuksin – huomenna kenties toisin.
Terv.Pusan Mirja
Käsittääkseni ”lärpäke” ja ”lörppö” ovat synonyymeja. Aikanaan kotikyläni kansakoulussa sanottiin lärpäkkeeksi opettajalle kantelijaa,
Ukko
Tuosta kuvasta näkyy aika paljon sellaista, minkä takia Värtsilään kannattaa muuttaa. Se ilmaisee uskomattoman hyvin olennaisen tästä paikkakunnasta. Vaikka taijjan kyllä olla sitä ihmisrotua, joka ei ihannoi varhain aamuyöstä alkavaa lumenraivausmeteliä kerrostalon pihamaalla. Mi jyske, mi pauke. Ja sitä kestää, yöstä toiseen. Vai mitä hesalaiset?
Hieno kuva Värtsilän laaksosta ja hyvä keskustelu! Artikkeliin totean, että sehän on sitä rehtiä kotimaista, tasapuolista, säästölinjaista alue- ja rakennepolitiikkaa, jossa säästöjä syntyy sinne missä ne halutaan lukuina ilmaista. Kilahtaa siitä toki joku pennonen valtion kassaan, kun me onnelliset maaseutuihmiset haluamme asua maaemon kehdossa ja kaasutella savuavine toijotacorollinemme asioille, sinne kaupunkiin karanneiden virastojen sivuaputoimipisteiden perässä. Kun päästöjen ja verotulojen suhde pysyy hintojen noston ansiosta kuitenkin tasoissa, on tarkastajilla ja päättäjillä lopussa puhdas mieli.
Lärpäke..? Mun hämäläinen äirinkiäleni sannoo että se o sellanen lerputin! Lärpäkkeet on autosa renkaitten takana. Nii ja pairan niskasa on lärpäke kans. Heh.
Hetkinen… lerputin? Ei taaskaan ikivanha Nykysuomen sanakirja tunne tällaista sanaa. Rikasta on Suomeni kieli.
Lärpäke-sanaa olen kuullut kaytettävän huumorimielessä erilaisista lupa-asiakirjoista ja kaavakkeista, joita viranomaiset vaativat.