Tohmajärveläisiksi?

Arppen patsas alkuperäisellä paikallaan Värtsilän tehtaan konttorin edessä.

Värtsiläisille on vuosikymmenten kuluessa rautatehtaan ja itsenäisen kunnan myötä kehittynyt vahva itsetunto ja identiteetti, jotka ovat kantaneet läpi monien myllerrysten. Ne ovat auttaneet sopeutumaan uusiin oloihin, kun on pitänyt jättää tutut tantereet ja lähteä eri puolille maata ja maailmaa.

Kuntaliitoksen myötä on nykyvärtsiläisten edessä sopeutuminen tohmajärveläisiksi. Sitä helpottaisi huomattavasti, jos kunnan päättäjät kohtelisivat arvostavammin liitoskumppaneitaan.

Seurasin viime keväänä yhtä valtuuston kokousta. Silloin myytiin Värtsilän kirjasto melkein nuijan kopautuksella. Ilmapiiri oli hyvin aistittavissa: päättäjien silmissä kiilsivät eurot. Värtsiläisten tarpeista viis.

Kunnan olisi tietenkin pitänyt turvata ensin värtsiläisille oma kokoontumispaikka ja vasta sitten lähteä myyskentelemään loppuja kiinteistöjä. Eipähän tuo ihan myöhäistä ole vieläkään, jos hyvää tahtoa löytyy. Se mahdollistaisi paikallisen toiminnan ja harrastusten pitkäjänteisemmän kehittämisen.

Värtsilässä on Niiralan myötä melkoinen työpaikkakeskittymä jo nyt. Mitä sitten lieneekään tulevaisuudessa? Takavuosien tutkimuksen mukaan Niiralassa käytiin töissä 16 kunnan alueelta, aina Imatralta saakka. Näistä ihmisistä saattaisi hyvinkin tulla tohmajärveläisiä, jos niin halutaan.

Värtsiläisillä on paljon annettavaa osana Tohmajärveä. Kunnan kannattaisi suhtautua vakavasti itäisen alueensa esityksiin ja pyrkimyksiin, joilla tähdätään seudun kehittämiseen. Monia hankkeita on idullaan. Värtsilässä mietitään, miten alasajon sijaan voitaisiin kääntää kehitys toiseen suuntaan alueen vahvuuksien avulla.

Arppen patsas paljastettiin uudelleen Suomen Värtsilässä 1994. Kuvassa vas. Ulla Lintunen, Veijo Kauppinen, Pirkko Kejonen, Erkki Kejonen, Hilkka Partanen ja Reino Varis. Kuva Seppo Pusa.

5 comments for “Tohmajärveläisiksi?

  1. Erkki Jormanaisen näkemys ja sen taitava esittäminen on selllaista Tohmajärven tulevaisuuden rakannusainesta, jonka unohtaminen on äärimmäisen tyhmää. Tätä puheenvuoroa ei ainakaan rasita nurkkakuntaisuus. Muualta Tohmajärven Värtsilään muuttanut näkee asiat asioina, myöskin vahvuudet vahvuuksina. On todellista kansalaiskuntoa, että eläkeläinen ja muualta tänne muuttanut ei jää lepäämään laakereille – tai korkeintaan vain taivaan lintuja tiirailemaan – vaan paneutuu tulevaisuuden rakentamiseen tämän hetkisten realiteettien avulla. Erkki Jormanaisen kirjoitus oli todellinen kyntilänpäivän kirjoitus. Siinä ei panna kynttilää vakan alle.
    Kiitos! tervehtii Erkki Lintunen

  2. Kyllä lintujen ”tiirailu” yms tuo pehmeyttä meidän kunkin elämään myös muutkin eläimet, eikös vain.
    Terkkuja Pusan Mirja

  3. Kyllä, Kyllä, Mirja! Minullakin on niin hirmuisen ikävä Ellinoora, joka on pari kuukautta hoidossa. Ja lintujakin tiirailen, kun Luoja ne on silmien iloksi suonut. Mutta syvemmällekin voi ja on ihan pakko mennä ihmisen elinympäristöä tutkimaan. Mitä kaikkea on tarjolla, jos sen rajoittuneisuudestaan ja ennakkoluuloistaan huolimatta voi nähdä. Aurinkoa!!! t. Fågeli

  4. Erkki, arvostan kovasti sinun elinympäristöäsi ja synnyinkuntaasi
    niinkuin omaanikin – me kaikki teemme niin. Harmittelen vaan omalla kohdallani, kun lastenlapset ovat nykyisin aika kaukana ja ovat jo niin isoja , etteivät tarvitse vaarin ja mummon hoitoapua ja tosiasia on tunnustettava ei meistä olekaan pienten hoitajiksi
    enää – sitäkin on tehty ja apu on ollut tarpeen. Toivottavasti ovat ymmärtäneet olla kiitollisia.
    Ystävyydellä Pusan Mirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *