Zakari Zepalus: Zarkastin satuja, Ilias 2001, 103 s.
Edesmenneen värtsiläisen Leo Sahlstenin teos on harvinaisempi yritys selittää ja käsitellä maailman- ja elämänilmiöitä huumorilla. Se on tunnetusti hyvin vaikea kirjallinen laji, joka yleensä onnistuu kunnolla vain kokeneilta tekijöiltä, varsinkin jos pyrkii käyttämään keinoina satiiria, sarkasmia ja/tai parodiaa, kuten tässä tapauksessa.
Melko kovan palan Zepalus on ottanut purtavakseen. Kirjassa on toistakymmentä tarinaa, joissa käsitellään leikkisään, jopa irvailevaan sävyyn mm. urheilun ilmiöitä, Sortavalan vodka- ym. turismia, formulatohinaa ja pörssitouhuja. Teksteistä voi löytää viitteitä ja rinnastuksia esimerkiksi Veikko Huovisen lyhyisiin erikoisiin.
Miltä satuklassikot näyttäisivät kirjoitettuina tämän päivän tapahtumista, kysyy Zepalus esipuheessa. Idea on mainio ja pyrkimys hyvä. Ehkä viittaus tähän päivään selittää runsaan alapäähuumorin, jota kirjassa viljellään. Käytetyissä alan vitseissä ei ole niin paljon tuoretta tavaraa, että ne kantaisivat tekstiä, jos ne yleensäkään sitä tekevät. Alapään ilmaisut ovat melko kaksipiippuinen juttu, ne eivät ole ainakaan lukijan kannalta niin kiinnostavia kuin yleensä oletetaan. Tietysti niillä voi nykyistä aikaa kuvata, mutta se ei meiltä harrastajakirjoittajilta tahdo luonnistua tarpeeksi hyvin.
Sahlstenin teos on ollut sen verran tärkeä ja kunnianhimoinen yritys, että se olisi vaatinut ja ansainnut kustannustoimittajan kunnollisen käsittelyn, ei vähiten kieliopillisten seikkojen osalta. Puolet pois, niin puolella paranee, sanoi jo muinoinen lehden toimituspäällikkö.