Juoksupojasta kauppaneuvos

Akseli Antikainen vaimonsa Katin kanssa Värtsilän taidenäyttelyssä 1978. Esillä oli kauppaneuvoksen maalauksia. Kuva Seppo Pusa.

Akseli Antikainen: Omakuva. Muistelmia yhdeksältä vuosikymmeneltä, 1994.

Omakuva on värtsiläissyntyisen kauppaneuvoksen Akseli Antikaisen (1904-1997) 90-vuotisjuhlakirja. Sen toimittivat kauppaneuvoksen vaimo Kati ja tunnettu kirjailija Kirsti Manninen. Kirja syntyi Antikaisen omien käsikirjoitusten, kirjeitten, puheitten ja haastattelujen pohjalta. Teoksessa on lähes 60 kotialbumeista kerättyä sekä Antikaisen maalauksista otettua valokuvaa. Noin puolet kuvista liittyy Värtsilään.

Paljon Värtsilää löytyy myös teksteistä. Antikainen asui siellä elämänsä ensimmäiset 17 vuotta. Yli 260 sivusta pitkälti toistasataa sisältää syntymäseudun muistoja. Vielä kirjan loppupuolella palataan itärajalle, kun Antikainen kuvaa ”toista elämäänsä” taiteen parissa. Hän mm. lahjoitti Värtsilän nykykirkkoon Seppo Näätäsen maalaaman alttaritaulun, joka herätti aikoinaan ristiriitoja paikkakunnalla. Hän harrasti myös itse maalaamista. Niinikään Antikainen on säveltänyt Eino Käyhkön sanoittaman Värtsilän laulun.

Vanhemmat saapuivat Värtsilään Pietarista 1890-luvun lopulla. Sukujuuret olivat Savosta. Isä työskenteli rautatehtaalla putlarina eli rautapölkkyjen lämmittäjänä. Äiti oli lestadiolainen, isä sosialismiin päin kallellaan.

Serkku punakenraali

Akselin serkku, sedän poika Toivo Antikainen oli aikansa kuuluisuus, hänet tunnettiin vuoden 1918 bolshevikkiarmeijan punakenraalina. Värtsilän Antikaisten pojista yksi, Akselin vanhempi veli Arvi, oli kansalaissodan jälkeen kolme kuukautta pidätettynä, koska häntä epäiltiin etsintäkuulutetuksi Toivoksi.

Värtsilässä asuntona oli ensin hellahuone ns. Alatuvassa, sittemmin isompi asunto Pihkalinnassa. Vanhemmille ostettiin 1920-luvun lopulla mökki Kakusta. Antikainen toteaa, että maallista perintöä hän ei vanhemmiltaan saanut, mutta sen sijaan henkistä pääomaa. Isältään hän sai rehellisyyden ja huumorintajun, äidiltään oma-aloitteisuuden ja halun tarttua rivakasti oman elämän kohentamiseen.

Tehtaalla juoksupoikana

Tuleva kauppaneuvos ehti olla Värtsilässä kansakoulun jälkeen töissä tehtaalla juoksupoikana ja Työväen ja Pienviljelijäin Osuusliikkeen sekä Yhteishyvän myyjänä. Kuopioon hän lähti 17-vuotiaana mukanaan vaneerinen kapsäkki ja viulu. Ura urkeni aikanaan SOK:n myyjäkoulun kautta myymälänhoitajaksi eri puolille maata.

Yksityiskauppiaaksi Antikainen siirtyi 1930-luvun alkupuolella. Ensimmäiset kauppansa yksityisyrittäjänä hän tosin oli tehnyt jo Värtsilän torilla Puruveden muikuilla. Kemiin hän perusti 1935 pukimoliikkeen, joka alkoi menestyä. Se oli 1950-60 –lukujen vaihteessa Pohjois-Suomen suurin vaateliike, joka laajeni myös etelämmäksi.

Jokelan kartanoon

Itse Antikainen muutti Helsinkiin 1950-luvun alussa. Vuonna 1954 hän osti Mäntsälästä Jokelan kartanon Hella Wuolijoen perikunnalta. Kartano on edelleen suvun omistuksessa.

Lapsuuden ja osin nuoruudenkin maailma oli Värtsilän kirkonkylässä ja tehdasalueella. Sieltä on kirjassa jännittäviä tarinoita. Palaamme teoksen antiin jatkossakin, koska se sisältää runsaasti kuvausta Värtsilän elämänmenosta 1900-luvun alkupuolella. Kyseessä on harvinaisen sujuvasti ja elävästi kirjoitettu muistelmateos.

Reino Parkkulainen haastatteli Antikaista taidenäyttelyssä. Kuva Seppo Pusa.

5 comments for “Juoksupojasta kauppaneuvos

  1. Minulta onkin jäänyt huomaamatta että kirja
    Akseli Antikainen : Omakuva kertoo myös Värtsilästä.
    Selasin Joensuun seutukirjaston rekisteriä ja totesin
    ettei kirjaa ole lainattavissa, joten pitänee käydä
    tutkailemassa sitä paikan päällä kotiseutuosastolla.

    Kun Värtsilän kirjasto lakkautettiin ostimme poisto-
    myynnistä Pekka Lounelan kirjan: Hella Wuolijoki :
    legenda jo eläessään. Kukapa olisi tuolloin arvannut
    että Hellallekin koittaa vielä uusi tuleminen kuten
    hänestä tehdyn elokuvan myötä on käynyt.

    Värtsin kirjoituksissa ovat vilahdelleet nimet Jokelan
    kartano ja Toivo Antikainen. Sain viisi vuotta sitten
    synttärilahjaksi Erkki Tuomiojan kirjan: Häivähdys punaista.
    Vaikka Tuomioja sai sillä Tieto-Finlandian täytyy
    tunnustaa että silmäilin kirjaa vain sieltä täältä.

    Tälle kirjallekin saattaa tulla kodissamme nyt uusi tuleminen.
    Sisällysluettelossa mainitaan nimi Toivo Antikainen ja
    yhden kokonaisen luvun nimenä on Marlebäckista Jokelaan.

  2. Jokelan kartanosta puheen ollen kannattaa lukea myös Ohto Mannisen kirja ”Kerttu Nuorteva, neuvostokaunotar vakoilujohtajana. Edita 2006”.

  3. Tellervo hei. Saat kirjan lainaksi meiltä Ullukasta, jos et löydä sitä muualta! Se on hyllyssämme ollut jo jonkin aikaa.

  4. Olin tänä aamuna kirjastossa ”akateemisilla
    aamukahveilla”. Tilaisuus on – nimestään huolimatta – kaikille avoin ja
    paljon siellä onkin meitä Ikis-ihmisiä ollut paikalla.

    Tänään luennoitsijan aiheena oli paikannimien historia,
    kysyin häneltä Värtsilä – nimen alkuperää. Ei ollut
    tutkinut sitä mutta sanoi että eikös Värtsi tarkoita
    jonkinlaista ”säkkiä”.

    Tellervo

    Tämä esipuheena Erkkki Lintusen
    tarjoukseen lainattavasta kirjasta. Sain sen juuri
    ns ”viikonloppulainaan”, eli pariksi yönseuduksi.

    Lissu Kaivolehto oli tutkaillut onko kyseistä kirjaa
    Helsingin seudun kirjastoissa, ei kuulemma ole.

  5. Sopinee, että nostan tämän jutun nyt esiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *