Hiiriä ja muita hirveitä

Enhän minä mittään, pojathan ne. Kuva EJ

Edellisestä mökillä käynnistä oli vierähtänyt pari viikkoa. Pakkasesta huolimatta – tai juuri siksi – aviomies lähtikin aamulla sinne tekemään ”kiinteistötarkastusta”, kuten hän asian ilmaisi.

Lunta oli sadellut käyntimme jälkeen aika reilusti. Viimeisen kilometrin hän oli ihmetellyt runsaita jälkiä, jotka näyttivät johtavan suoraan mökkimme pihaan. Parkkipaikalla oli selvinnyt, että kyseessä on ollut 3 -5 hirven lauma, jotka ovat jäljistä päätellen tehneet pihapiiriimme useampia toivioretkiä.

Ensiksi oli pistelty pienemmiksi muutamia männyntaimia ja sitten oli löydetty rouskuteltavaksi simakka, suorarunkoinen nuori mänty. Tätä mäntyä olemme vaalineet kuin silmäterää. Pihan pihlajat olivat saaneet myös kunnon käsittelyn, samoin rannassa olevat terijoensalavat. Mikäs olikaan valmiita polunpohjia myötäillen kuljeskella ateriapaikalta toiselle.

Ketarat suorina

Eräänä keväänä olimme unohtaneet takkapellin auki lähtiessämme. Mökissä oli silloin vielä avotakka, joten lienee ollut aika suora rööri leppälintupariskunnalle, joka oli kulkeutunut sitä kautta sisätiloihin. Kyllä oli varsinainen ”kevätsiivo” joka paikassa, kun hätääntyneet linnut olivat lennelleet ikkunasta toiseen ja tehneet tarpeitaan joka puolelle. Itku siinä pääsi, kun pariskunta löytyi sitten pirtinpöydän alta ketarat suorina. Eikä vähemmän harmittanut, kun täytyi ryhtyä ensi töikseen siivoamaan jääkylmässä mökissä.

Söi saiputta ja halakes

Kun lintusotku oli saatu selvitettyä mieheni lähti lämmittämään rantasaunaa. Saunomista aloittaessamme ihmettelimme, kuinka vesisäiliön kuuma vesi vaahtosi saippuaisena. Lähempi tarkastelu osoitti, että saunaan oli raollaan olevasta räppänästä päässyt hiiri. Se oli sitten nakerrellut saippuapalaa ja pudonnut lopuksi vesisäiliöön. Sinä vapunaattona jäi saunomatta!

Hoi laari, laari, laa…

”Honkain keskellä mökkini seisoo, Suomeni soriassa salossa” lauletaan eräässä kansanlaulussa. Näin myös meillä, eipä siis ihme, jos jotain sattuu, ja kun usein sattuu niin tottuu, sanotaan. Eläimethän eivät tarvitse edes liikkumislupaa, joten näidenkin hirvien jäljet johtavat kuulemma suoraan rajalle päin. Tiedä, vaikka olisivat olleetkin sieltä tulleita turisteja!

No, usein ei ole sattunut, onneksi. Nuo hirvivahingotkin lienevät vähäiset loppujen lopuksi. Hienoa olisi ollut, jos olisimme olleet itse paikan päällä ja nähneet tämän ruokailijaryhmän. Ei niiden olisi tarvinnut pelätä hirvikivääriäkään, sillä sellaista emme omista.

Tellervo