Patsolan entisen postin seutu tunnistettiin äskettäin ”seppoilmarin” valokuvasta. Sen rohkaisemana laitan kuvia toisesta värtsiläisestä paikasta 1980-luvun alkupuolelta. Silloinkin oli luminen talvi.
Tämä saattaa olla vaikeampi tunnistettava. Silloin jo autio talo sijaitsi korkealla mäellä keskellä saloa kaukana muusta asutuksesta. Nykyisin rakennusta ei enää ole, sen raunioitakin on vaikea löytää metsän siimeksestä.
Nätit on ikkunat harmaassa seinässä. Kyllä entisajan kirvesmiehetkin osasivat tyylitellä. Seinäkin on saattanut olla joskus punamultavärissään. Ihan oikeasti en tunnista ikkunoita, mutta voisin kuvitella Erkin liikkuneen Kenraalinkylän maisemissa, jossa oli ehkä vielä 80-luvun alkupuolella mökki, melko jyrkän mäen päällä ja nyt jo kadonnut, pois purettu tai muutoin hävinnyt. ”Keskellä saloa, kaukana muusta asutuksesta” – ehkä niinkin voisi sanoa, tai sitten meni arvaus ihan päin petäjää, metsään keskelle saloa.
Oikeilla jäljillä olet kylän suhteen, seppoilmari.
Olisikohan kyseessä Saapasvaaran talo,jossa asui minun setäni joka oli ottopoikana kyseiseen paikkaan otettu.
No mutta. Suappoonvuaran talohan se, Kenraalinkylän ja Hoilolan välimailla Metsäkanajärven kupeella. Tietäjä oli tällä kertaa Kouvolan tienoilta. Laitoin oheen kuvan, jossa Ortodoksisten Nuorten Liiton (ONL) Hoilolan kerholaiset hiihtelevät 1960-luvun puolivälissä Suappoonvuarassa asunutta Lehtisen mummoa moikkaamassa. Matkaa läpi salojen pitkin umpihankea kertyi puolenkymmentä kilometriä yhteen suuntaan, ehken enemmänkin. Laihanlammen rannalla tehtiin kantotervaksesta tulet ja paistettiin makkaraa.