Kirkon muistomerkki

Vanhan Värtsilän vuonna 1868 rakennettu kirkko paloi sotien aikana. Kuvassa suntio Mikko Könönen.

Sodissa tuhoutuneen kirkon kuvasi aikoinaan Mauno Mannelin Malmilta.

Oli elokuinen sunnuntaiaamu 1992. Viimeistään silloin, kun bussi alkoi heittelehtiä laijasta laitaan tiesimme olevamme vanhan Värtsilän puolella. Tuossa juuri vilahti tuttuakin tutumpi rautatieasema ohitsemme. Suorastaan henkeä pidätellen – kestääkö vai ei – ylitimme jonkun matkan päässä olevan vanhan ja huteron maantiesillan. Hyvinhän siitä kuitenkin selvittiin.

Kylälle saavuttuamme teimme pienen kiertoajelun ja palasimme takaisin postisillan yli lähelle entisen kirkkomme paikkaa. Se oli tämänkertaisen matkan päämäärä.

Viime aikoina ovat useat rajantakaisten kuntien pitäjäseurat pystyttäneet muistomerkkejä kirkkojen, sankarihautojen yms. paikoille. Vanhan Värtsilän kirkko tuhoutui jatkosodan alkuvaiheessa 1941. Sen äärelle oli siunattu yli 200 sodissa kaatunutta sankarivainajaa.

Nykyisessä Värtsilän kylässä asuva kauppias Oiva Tikka solmi liikesuhteet vanhan Värtsilän rautatehtaan kanssa. Hän matkusti usein liikematkoilla rajan takana ja sai tietoonsa aikomuksen rakentaa uima- ja urheiluhallit kirkonmäelle aivan entisen kirkon läheisyyteen. Tästä sai alkunsa ajatus pystyttää muistomerkki paikalle. Värtsilän seurakuntakin syttyi ajatukselle. Lupa muistomerkin pystyttämiseen saatiin Venäjän hallintoviranomaisilta. Nihkeän alun jälkeen myös varojen keräys alkoi tuottaa tulosta. Monien kiperienkin vaiheiden jälkeen muistomerkki valmistui.

Paljon oli väkeä kokoontunut juhlatilaisuuteen. Meitä suomalaisia oli yli 200, joista lähes 100 Helsingistä. Paikallista väestöä oli yli 300 henkeä. Hetki oli mieliin painuva, kun muistomerkkiä peittänyt verho poistettiin.

Kirkonmäen muistomerkillä 1995.

Siinä tuo kivipaasi seisoi jyhkeänä edessämme. Sen suomenkielisestä tekstistä voimme lukea: ”Tällä paikalla ovat sijainneet Värtsilän kirkko 1868-1941 sekä sotien 1918, 1939-40 ja 1941-44 suomalaisten sankarihaudat” sekä raamatunlause: ”Aika on sodalla ja aika rauhalla.”

Pidettiin puheita, oli musiikkiesityksiä ja laskettiin kukkatervehdyksiä ja – totta kai – sinivalkoinen Suomen lippumme juhlisti tapahtumaa. Juhlan päätteeksi oli jumalanpalvelus samalla paikalla ja ohjelmamonisteessa oli virsien sanat painettu huomaavaisesti myös venäjänkielisinä.

Mieleeni tuli voimakkaana muisto eräästä jatkosodan aikaisesta sankarihautaustilaisuudesta, jossa olin kuoron mukana laulamassa Suomalaista rukousta.

Oli suurenmoista tämän juhlan yhteydessä tavata useita nuoruuden aikaisia ystäviä vuosikymmenten takaa. ”Oot sie tosiaan sie?” Ja niin sitä sitten halattiin.

Itselläni oli jo kolmas kerta käydä Värtsilässä, joten tiesin mitä odottaa. Mukana oli kuitenkin monia, joille käynti oli ensimmäinen ja kokemus näkymineen masentava. Miksi ihmeessä eivät korjaa noita pois, miksi eivät noitakaan siivoa?

Kodin raunioilla

Oma kotini rakennettiin jatkosodan aikana uudelleen entisen tuhoutuneen tilalle. Ehdimme asua siinä vain vuoden verran. Päästyäni käymään Värtsilässä ensimmäisen kerran näin kotini puretuksi. Jäljellä oli vain sammaloitunut kivijalka ja olohuoneen nurkalla kasvoi pieni koivu. Kaivokin oli sullottu täyteen rojua.

Mutta nyt, simsalabim, kivijalka oli puhdistettu sammalista, kellari siivottu. Samoin kaivo, joka oli saanut kannen ja vedennostolaitteen kampineen. Aitatolpat kiersivät ympäri tontin vielä ilman piikkilankaa, jota oli varastoituna kellarissa. Syntyipä ajatus, että ensi kesänä saattaa olla paikalla uusi rakennus. Nyt tontilla käyskenteli lammaslauma, liekö ollut peräti 50 päätä, väriltään ruskeita eikä aivan puhtoisiakaan.

Entisellä työpaikalla

Kurkistelin vielä ensimmäisen työpaikkani ikkunoista sisään. Liikerakennus oli pystyssä ja osin toiminnassakin. Entisen leipäosaston vaaka näytti tutulta, kuin myös seinillä olevat leipähyllyt. Lihaosasto oli jonkinlaisena jätevarastona. Tulipa mieleen, kuinka jatkosodan aikana työtoverin kanssa sen takaosassa liimasimme elintarvikekuponkeja usein iltamyöhäiseen asti. Sekatavaraosasto oli saanut peitteet ikkunoihin, joten en nähnyt, mitä siellä oli.

Värtsilän nykyiset asukkaat ovat rakentaneet useita kerros- ja omakotitaloja. Arkkitehtuuri ja rakentamisen jälki näkyy olevan vain hiukan toista luokkaa kuin meillä.

Luovutettu Karjala takaisin? Rahaa tarvittaisiin sinne mittaamattomat määrät ja paljon katepillareita, ennen kuin Fenix-lintu nousisi tuhkastaan. Oman kipeän lisänsä toisivat asukkaat, monet jo siellä syntyneitä ja sinne juurtuneita, tavoiltaan varsin erilaisen kulttuurin omaavia. Kysyin kerran suomalaista sukujuurta olevalta 67-vuotiaalta tulkilta, mitä hän tuumisi, jos saisimme Karjalan takaisin. ”Minähän en lähde kotoani minnekään”, tuli napakka vastaus.

Ystävien kanssa jutellessa sanottiin, että näin silloin täällä Värtsilässä. Kuitenkin tuntui välillä siltä, ettemme entisessä kotikylässä olekaan, vaan kokonaan toisessa maassa. Ehkäpä tätä tunnetta lisäsivät juhlan luonteeseen sopimattomat, juhlapaikan välittömään läheisyyteen parkkeeranneet viinan ym. tavaran kauppiaat.

Kirjoitus on 2. osa sarjasta, jossa kerrotaan matkoista rajan taa sotien jälkeen.

Share

7 comments for “Kirkon muistomerkki

  1. Olin tänään Karjalatalon Galleria salissa eräässä tilaisuudessa ja koko tilaisuuden ajan tuijottelin ihaillen vastapäätä olevaa maalausta Värtsilän kirkosta. Kun kotiin tultuani avasin Värtsin sivut, niin eikös vaan täälläkin ole vastassa Värtsilän kirkko!
    Onkohan muuten tuo suntio Mikko Könönen alkujaan Pälkjärven Könösiä?

  2. Olen yrittänyt etsiä Google Earth-kartasta tämän muistomerkin ja samalla ex. kirkon sijaintia. Vaan en ole löytänyt. Onko kirkko ollut joen eteläpuolella sillan lähellä tien itäpuolella? Ehkä voisitte auttaa, merkki karttaan olisi hieno asia.

    Terveisin Rauno

  3. En nyt vaan valjennut missä tuo muistomerkki sijaitsee. Löysin netistä ”Tolvajärven retki.pdf” jutun, jossa näytetään siinä olevassa kartassa kirkon paikka. Kartta on varsin karkea, joten tarkka paikka ei oikein selvinnyt. Google Earth-kartaan on upotetttu kohteita valokuvin, mutta kirkkoa tai muistomerkkiä ei löydy.

  4. 9.8.2012 tulee kuluneeksi 20 vuotta palaneen kirkkomme muistomerkin paljastamisesta ja sen edustalla sijaitsevien sankarihautojen aidan valmistumisesta. Tankkausmatkalla voisi kuka tahansa viedä kukkia muistomerkille tai/ja hautausmaalla oleville risteille. Ierikka

  5. Kun paikkaa ei tiedä vaikeetahan sinne on mennä kukkia viemään. Paikan tuntevalle kirkon paikan ja muistomerkin löytäminen on itsestään selvyys, muille ei. Eikö joku voisi siis edes kuvailla paikkaa missä se on? Millä puolella se on jokea? Tai millä puolen tietä?
    Vai halutaanko paikka salata? Miltei kaikkien itärajan taakse jääneiden kirkkojen paikat löytyvät Google Earthista ja Maanmittauslaitoksen Karjalan kartoista. Mutta ei Värtsilää. Rauno

  6. Rauno, kun ajat Venäjän Värtsilän keskustaan, näet uuden ortodoksisen kirkon. Sankarihautausmaa on sen edessä loivassa rinteessä. Ympärillään valkoinen puuaita, ja sen sisäpuolella kaksi ristiä. Muistomerkki on hautausmaan ja kirkon välissä. Kirkko seisoo täsmälleen v. 1941 palaneen luterilaisen kirkon paikalla. Voi siis sanoa, että kirkko on keskellä kylää. Käypä siellä miettimässä vapaan Suomen hintaa! Ierikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *