Raatevaaran koululla 1958.
Joulutarinoita, osa 2
Tapasin hiljattain Irjan ja Kaarinan, luokkatoverini Raatevaaran kansakoulusta. Muistelimme lapsuuttamme ja kouluaikoja. Joulun läheisyys sai meidät muistelemaan erityisesti koulun kuusijuhlia ja niihin valmistautumista.
Kuusijuhlaan valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin. Harjoiteltiin tonttuleikkejä, pieniä näytelmiä, lauluja ja runoja. Ollessani ensimmäisellä luokalla, perheemme päätti tehdä viikon matkan Laihialle kuukautta ennen joulua. Se oli ensimmäinen kerta evakosta paluun jälkeen. Osa suvusta oli jäänyt Laihialle sodan jälkeen. Olisin saanut koulusta lomaa matkaa varten, mutta en halunnut lähteä, kun koulussa harjoiteltiin tonttuleikkiä kuusijuhlaan. ”Sinivuorten yö”, oli laulu, jonka leikkimistä silloin harjoittelimme. Ihme ja kumma, sain jäädä kotiin. Naapurin Eila tuli meille kotimieheksi. Hän hoiti lehmät ja hemmotteli minua ylimääräisillä leipomuksilla.
Kuusijuhlaa varten yläluokka valmistettiin juhlakuntoon. Muutamat meistä oppilaista pääsivät piirtämään värillisillä taululiiduilla koko taulun täyteen jouluevankeliumin tapahtumia. Luokkaan oli tuotu iso joulukuusi, jonka opettajat koristelivat. Pulpetit kannettiin alaluokan puolelle ja tilalle laitettiin penkit. Sitä en muista mistä ne penkit sinne luokkaan oikein taiottiin. Kuusijuhla oli aina illalla ja sinne tuli koko kylän väki. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa.
Tiernapoikaesitys kuului lähes joka kerta kuusijuhlan ohjelmaan. Kerran sain olla Mänkki, tähdenpyörittäjä, kun siinä ei tarvinnut laulaa yksin. Muistan elävästi, kuinka erään kerran Maija-Liisa lauloi kuusijuhlassa tunnelmallisen laulun jouluillasta ”Illan tullen hämärtyypi piha metsä maa…”
Joulupukkikin kävi. Pukin säkistä löytyi jokaiselle oppilaalle pussi, jossa oli omena ja muutama karkki tai pipari. Pukki jakoi tonttujen avustuksella myös oppilaiden toisilleen lähettämät joulukortit. Ne olivat enimmäkseen sellaisia pieniä kortteja, joihin osoitteen paikalle kirjoitettiin ”Täällä Kuusella”. Joskus oli joltain jäänyt toinen u-kirjain pois kuusella sanasta. Ylemmillä luokilla ollessa alkoi esiintyä pojilla kiusoittelua ja niinpä jostain kohtaa kuvapuolelta saattoi löytyä tontun lakista jonkun pojan nimi ja toisen tontun lakista kortin saajan nimi. Jotkut pojista lähettelivät tytöille kortteja salanimillä.
Havahduin vasta tätä kirjoittaessani miettimään, kuka mahtoi olla kuusijuhlan joulupukki. Puhuimme Irjan ja Kaarinan kanssa myös pukista muistellessamme kuusijuhlaa, mutta eipäs vaan juohtunut mieleen pohtia pukin henkilöllisyyttä.
Kuusijuhla 1958.
Tässä runo jota esitimme pikkusiskoni kanssa
vuoropuheluna, tosin emme koulussa vaan oman
kuusemme äärellä.
– Miksi Missukka naukuu?
– Vauva hännästä vetää!
– Miksi halli niin haukkuu?
– Oudon näköistä setää!
– Miksi äidillä kiire?
– Puuro pohjahan palaa!
– Missä isäkin lienee?
– Kuusta sytyttää salaa!
– Kuka portaissa kolkkaa?
– Joulupukki jo kulkee!
– Miksi lapset on hiljaa?
– Suut jännitys sulkee!
– Kuka päästävi sisään?
– Lapset vilkkuvat isään!
Pukki pussia kantaa, lahjat kullekin antaa!
***
Viimeinen säepari lausuttiin yhteen ääneen ja
sitten niiata niksautettiin niin että rusetit
päälaella heilahtivat.
–
Tässä pöydälläni on yksi näitä Kuusella- kortteja, josta lähettäjä on jättänyt/unohtanut nimensä pois. Kiinnostaisi. Koulun joulujuhlassa oli ikimuistoinen tunnelma.
Joulujuhlat olivatkin tärkeät. Minusta ne olivat jopa jännemmät kuin kevätjuhlat. Ylemmillä luokilla nuo joulukortit toivat siihen tietyn jännän ”kutinan”. Vanhoista korteista pyyhittiin entiset kirjoitukset pois ja kortit käytettiin uudelleen. Kun poika lähetti tytölle kortin niin eihän siihen missään nimessä voinut nimeään laittaa. Kohtahan se olisi ollut kaikkien tiedossa kuka tykkää kenestäkin. Ja sitten olisi kiusattu. Kun pojat lähettivät pojille ja tytöt tytöille niin kyllä silloin uskalsi nimet laittaa, ellei sitten unohtunut. Sittenpä oli jännää yrittää selvittää kuka oli kortin lähettänyt, kun ei oikein ilennyt kysyäkään.
Omalta osaltani parhaimmat muistot ovat koulun kuusijuhlat ja
kevätjuhlat minullekin on lähellä sydäntä kuusijuhla johon
harjoiteltiin pitkin syksyä ohjelmia minäkin olin monessa niissä
mukana vaikka en ollut mikään mallioppilas ainakin opettajien
mielestä parhaat numerot sain todistuksiin Terveys raittiusoppi-
aineista johon kuului myös kilpakirjoitus.Jokaiselle oppilaalle
annettiin ruskea-pussi jossa oli omena-pikkuleipä sekä karkki ei
ainakaan meidän Joulupöydässä siihen ollut omenoita.Aika oli 40
luvun loppu sekä viisikymmen luku puoliväliin.Tänä päivänä ei
sentyyppisiä juhlia ei ainakaan Kaupunki kouluissa enää järjestetä.Se oli myös kokokylälle hyvin tärkeä tapahtuma josta
kiitos kuuluu sen aikaisille Kenraalinkylän Opettajille.
RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE VÄRTSIN LUKIJOILLE TOIVOTTELEE
ILMARI MAJOINEN JOEN KAUPUNGISTA.
Kiitoksia Ilmari ja Hyvää Joulua vaan itsellesikin ja muille Värtsiläisille.
Samanlaista se oli muillakin kouluilla siihen aikaan.
Minä menin kouluun 5-vuotiaana 1947.
Oltiinhan sitä Ilmarin kanssa samaan aikaan Ylämyllyn ”koulussakin”.
Näinä päivinä on kouluissa vietetty kuusijuhlaa,
tai millä nimellä sitä nykyisin kutsuttanee….
Uutisissa näytettiin välähdys erään koulun joulujuhlasta,
siinä poika etsi metsästä joulukuusta. Tuli mieleen
roolini koulun joulukuvaelmassa, olin
silloin ensimmäisellä luokalla.
Kärpässieni äiti ja isä olivat tokaluokkalaisia. Kolme
ekaluokan pienintä olivat heidän lapsiaan. Minä niistä
yksi. Päässä meillä oli punaisesta kreppipaperista opettajan
tekemät laajahkot myssyt, joihin oli liimattu valkoisia täpliä.
Päällä koko perheellä oli valkoiset laamapaidat. Repliikkejä
en muista, liekö niitä meillä sienilapsilla ollutkaan.
Jostain syystä massasta valmistetut kärpässienetkin kuuluivat
joulukoristeisiin. Niitä oli usein tulppaanikorien reunassa. Ihan
mielelläni esittäisin roolin uudelleen, nyt olisin varmaan
kärttyinen kärpässienimuori.