25.12.2011

Runot

Muistoja

aamulla isä valjasti Ilon kirkkoreen eteen laittoi aisakellon juhlakulkusen siskon ja veljen välissä isä kuskipukilla hirventaljan päällä koko perhe ryijy peittona lumi pöllysi kun ajettiin pimeässä valoja ikkunoissa punaisia pahvitähtiä rovasti puhuu joulun sanomasta nukahdan välillä havahdun kun papin ääni muuttuu ankaraksi mutta pian lauhtuu anteeksiantoon hevoset ovat terottaneet hampaita puomipuuhun ärhennelleet toisilleen syöneet heiniä

Lukijoilta

Joulukirkossa

Joulutarinoita, osa 5 Joulukirkkoon lähdettiin varhain jouluaamuna. Muistelen kirkonmenojen alkaneen jo seitsemältä. Isä valjasti Urhon itse tekemänsä ajoreen eteen ja ajoi hevosen tuvan rappusten eteen. Peitteli sitten äidin ja meidät lapset lämpimien vällyjen alle, istui itse kuskipukille, otti ohjakset käsiinsä ja antoi Urholle lähtökäskyn. Kahdeksan kilometrin matka halki lumisten maisemien taittui hiljaisuuden vallitessa. Pakkanen nipisteli

Joulu, Lukijoilta

Kirkkotiellä

Joulun kohokohta oli kirkkoonmeno jouluaamuna. Kirkonmenot alkoivat aamulla varhain, jolloin hevosen vetämällä reellä matkattiin pitkienkin matkojen päästä, läpi tumman aamuyön ja suurten valkoisten kinosten. Kirkosta kotiin ajettiin usein kilpaa niin, että lumi pöllysi reen jalasten alla. Näin kerrotaan kirjassa Kuin silloin ennen – lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana (Minerva; 2011). Rudolf Koivu on ollut Suomen

Scroll to Top