aamulla
isä valjasti Ilon
kirkkoreen eteen
laittoi aisakellon
juhlakulkusen
siskon ja veljen välissä
isä kuskipukilla
hirventaljan päällä
koko perhe
ryijy peittona
lumi pöllysi
kun ajettiin
pimeässä
valoja ikkunoissa
punaisia pahvitähtiä
rovasti
puhuu joulun
sanomasta
nukahdan
välillä havahdun
kun papin ääni
muuttuu ankaraksi
mutta pian lauhtuu
anteeksiantoon
hevoset ovat
terottaneet hampaita
puomipuuhun
ärhennelleet toisilleen
syöneet heiniä säkistä
paluumatkalla
ohitetaan valkea Liinu
hangen kautta
kotona pelataan
mustaapekkaa
ja napostellaan
jouluomenia
se hetki, se tunnelma
joskus sitä tulee ikävä
kaupungin värivaloissa
äidin paistamaa piparipossua
velipoikaa, joka lähti
parhaassa iässä
”Lassi”
Muistan vielä sen muutaman vuoden takaisen päivän, jolloin ensimmäisen kerran kohtasin tämän maiseman. Ja kaiken tämän, jota
nyt kodiksi kutsun.
Mutkainen tie sukeltaa vuoroin peltoaukeiden, vuoroin vihreän
kuusimetsän läpi. Talven ensimäiset lumisateet saivat kotitien
täyttymään uudesta lumesta. Se kaipaisi jo auraamista.
Viimeisen mutkan takaa pilkistää jo kotitalon puinen nurkka. Piipusta nousee savu. Isäntä on laittanut tuvan uunin lämpiämään.
Polttaa pari pesällistä.
Metsän, pellon ja järven reunassa, mutkaisen tien päässä, maalaiskoti. Kaukana kaupungin vilinästä ja kelmeistä katuvaloista. Täällä pimeinä talviöinä valaisevat tähtitaivas ja
kuutamo, joita mitkään neonvalot eivät riitä korvaamaan.
Juurruin tänne rauhan tyyssijaan ja tunnen kuuluvani tänne.
Vaihtelua maaseutujouluun
Olimme kaupungissa ja 2 yötä mukavassa pienessä hotellissa, josta sitten päiväksi siirryimme tyttäremme kotiin elukoitten seuraksi.
Kaksi koiraa, kaksi kissaa, yksi kani meidän viiden aikuisen seurana. Ei hassumpi vaihtoehto meille vanhuksille!
Suosittelen muillekin. Hyvää vuoden loppua t. Pusan Mirja
Siinäpä on Lassilla jouluaamu kuvattu lyhyesti ja ytimekkäästi. Noinhan se on ollut. Aika on kullannut mahdolliset ikävät puolet ja muisti valikoinut sen oleellisimman. Kiitos Lassi.