Kotoilua

Varmaan tiesittekin, että kotoilu on trendikästä. Kaikki kotiin liittyvät askareet ja kädentaidot ovat nyt muodissa. Lapsuudessani kotoilu oli niin luonnollista, ettei siitä edes tehty erikseen numeroa. Sellaiset sanat kuin kotoilu ja luomu eivät kuuluneet tuolloin vielä kenenkään sanavarastoon, luulisin.

Alakoulun opettaja antoi joulun alla ainekirjoituksen aiheeksi sanan joulu. Sisareni kirjoitti lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Koti siivotaan leivotaan ja paistetaan.” Kaikki oli kirjoitettu yhteen pötköön ja teksti kulki viistosti vihkon sivun vasemmasta alareunasta oikeaan yläkulmaan. Tällä lauseella sisarussarjamme onkin tsempannut itseään läpi vuosikymmenten ryhtyessään jouluvarusteluihin.

Pumpulienkeli

On suorastaan ihme, ettei kukaan polttanut itseään tai huusholliaan luomu- kynttilöiden ja pumpulipallojen kanssa häärätessään. Pumpuliahan leviteltiin sinne ja tänne. Siitä tehtiin lumipallonauhoja ikkunaan, sitä ripoteltiin kuusen oksille lumeksi ja saattoipa pukin partakin olla pumpulista. Pumpulia liimattiin enkelien siiviksi ja hiuksiksi, siis melkein mihin vain.

Mari-mummo oli taitava leikkaamaan paperista hienoja pitsikuvioisia tarjotinliinoja sekä ikkunaan valkoisella liimapaperilla kiinnitettäviä lumihiutaleita ja tähtiä. Valitettavasti käytettävänä ei ollut muuta kuin kaupan valkoista käärepaperia, jota hienosti makulatuuripaperiksi kutsuttiin. Mummo oli varmaankin oppinut tämän taidon silloin, kun oli pikkupiikana Pälkjärven Ala-Hovissa.

Joulurauhaa

Eräänä joulu-aattona, juuri kun olimme istahtamassa jouluaterialle, keittiön ovi tempaistiin auki ja sisälle saapasteli jo hieman juhlatuulella oleva naapuri. Olimme kaikki ihmeissämme, sillä eihän joulu-aattona tultu yleensä yllätysvierailulle. Mies istui pöydän ääreen penkille ja jutteli niitä näitä veljeni kanssa. Olin jo muuttanut pois kotoa, joten minä en edes tuntenut tätä tupaan tulijaa. Siinä mies sitten istui puolisen tuntia kaikessa rauhassa, kunnes veljeni keksi kysyä, että oliko hänellä mahdollisesti jotain asiaakin. Mies totesi verkkaisesti: ”Eipä sen kummempaa, mutta jos saisi lainata tuota teidän puhelintanne. Ei tässä mitään hätää, mutta anoppi taisi saada sydänkohtauksen.” Veljeni tilasi äkkiä ambulanssin ja seurasimme ikkunasta, kun se lähti pillit vinkuen takaisin kohti keskussairaalaa.

Saman aikaisesti muukin liikenne kapeaksi auratulla kotikadulla sattui olemaan harvinaisen vilkasta, sillä kynttilöiden vienti Utran hautausmaalle oli illan hämärtyessä kiihkeimmillään.

Tupaukko

Varsinkin nuoremmille Kaustan miehille tupaukoksi jääminen oli suivasaa. Savottaan lähtö saattoi sotkeutua todella huonon sään tai keliolosuhteiden takia, ja niinpä ikkunasta katselija huokailikin  tuskastuneena, että ”Tupahommiks män tääkiin päivä!”

Miehilläkin oli ammatteja, joita tehtiin sisätiloissa. Kiertävä suutari oli tullut kylälle. Samaan tupaan työntyi myös miesporukka, joka ehdotti suutarille taukoa kortinpelaamisen merkeissä. Suutari jätti innokkaasti lestinsä ja nousi tervehtimään tulijoita. Kun hän istahti takaisin jakkaralleen, pystyyn jääneen puukon terä tökkäsi häntä pahasti pakaraan. Taisi pokerin pelaaminen siirtyä myöhempään ajankohtaan.

Kun työkyky heikkeni, tupaukko oli oikeastaan ”virkanimike”, jota monet ikämiehet käyttivät aivan mielellään.

Joulupallo

Luokallani oli Ruotsissa sotalapsena ollut tyttö. Hän sai sieltä punaisen umpikumipallon. Voi kuinka mieleni tekikään samanlaista palloa ja niinpä kirjoitin asiasta joulupukille. Minulla oli kyllä valkoinen pallo, mutta siihen oli tullut jostain reikä ja ilmat olivat pihalla, niinpä se ei pompannut enää kunnolla.

Joulun alla pallo katosi, mutta eipä hätää, olin varma, että saan toivomani punaisen pallon joululahjaksi. Kääröstä kuoriutuikin punainen pallo, mutta kas kummaa, siinä oli samanlainen reikä kuin valkoisessa pallossani eikä se pomppinut sen iloisemmin. Tulin tulokseen, että vanha palloni oli maalattu punaiseksi. Elettiin vielä pula-aikaa ja isä ja äiti olivat harrastaneet kotoilua ja kunnostaneet vanhoja leikkikalujamme.

Oliko sama vai jokin toinen joulu, kun isä oli tehnyt meille kaikille puiset, talon muotoiset säästölippaat. Jokaisen pikkutalon katto ja seinät oli maalattu eri värisiksi. Liekö näihin pankkeihin laitettu katon harjalla olleen reiän kautta rahaa laisinkaan, mutta niillä oli erittäin mukava leikkiä kotileikkejä. Saimme näistä viidestä puupankista aikaiseksi oikean pienen kylän itse piirretyille paperinukeillemme. Sanoisin, että se oli kotoilua parhaimmillaan.

Tellervo