Puutarhassa kesä kuluu nopeasti. Kuvat EJ
Kurpitsakasvustot ja taaempana oleva maa-artisokka kukoistavat.
Eräät lukijat ovat kyselleet, missä luuraa nasakka kirjoittajamme Irene Peuhkurinen, kun häntä ei ole kotvaan näkynyt Värtsin palstoilla. Toivottavasti oheiset kuvat antavat vastauksen tähän.
Irene vaalii kesäisin Pirtajärven rannalla porkkanoita, papuja, kaaleja, kurpitsoita, sipuleita, salaatteja…
Näin hän on tehnyt jo vuosikymmenien ajan, 1960-luvun puolivälistä alkaen. Tuolloin Peuhkuriset hankkivat sieltä kesäpaikan.
”Puutarhan hoito on geeneissä”, mullan möyrijä naurahti. Puuhaa on kesäisin sen verran – muutakin tietysti kuin puutarhaa – ettei kirjoittamiselle jää aikaa. Mutta tulee se aikanaan lokakuun alku, jolloin rantaeläjät viimeistään kotiutuvat takaisin Värtsilän laaksoon.
Silloin on korjattu jo maa-artisokkiakin, jotka yleensä jäävät viimeisiksi. Niistä voi osan jättää maahan talveksi ja nostaa vasta keväällä.
Uchiki kuri.
Alussa oli lepikko, kuokka ja luja usko. Vähitellen kahden Pirtajärven väliselle kannakselle, suotuisaan pienilmastoon, raivautui kasveille melkoinen ala. Näyttävin kasvusto tällä hetkellä on japanilaisella talvikurpitsalla ”Uchiki kurilla”, joka tuottaa somia oranssinkeltaisia hedelmiä. Niissä on pähkinäinen maku.
Kasvihuoneessa viihtyvät kurkku ja tomaatti.
Joskus ympäristön pupujussit tuppautuvat puutarhuria auttamaan niin innokkaasti, että niille on pitänyt asetella verkkoja esteeksi. Irenen mielestä tervetulleempaa on mökkinaapureitten apu maanmuokkauksessa ja sen sellaisessa. Sitä on myös ollut tarjolla.
Kesäpaikan isäntä Pentti lämmittää melkein päivittäin savusaunaa. ”Kello 16 aloitan, ja iltaseitsemältä sauna on kylpykunnossa”, hän sanoi.
Meidänkin perheessä on ihmetelty
minne katosi Irene, tuo nasakoiden
mielipiteiden ja hyvien juttujen
ja runojen kirjoittaja.
Kun näitä kuvia katselee ymmärtää
hyvin mihin. Ehkä saamme ”satoa”
talven mittaan.
Pirtajärvellä ajellessamme olemme
havainneet kyseiset viljelmät, nyt
niiden ”loihtijakin” selvisi.
Antero 16.08
Saman kahvipöydän äärellä kuin EJ. Paikka on kuin tulivuori, vaan laavan muodossa on syötävää vihreää. Pienilmasto-ja tietenkin melkoisesti työtä saa tällaista aikaan.
Hyviä sadonkorjuusäitä toivoo AL
Myö toiset ollaan vaan tekevinämme , mutta Irene tekee.
Saako hän sieltä multaa lepän juuresta vai kompostista, vesikin on lähellä, mutta sekin vaatii työtä ja on halpaa. On ollut aika kuiva kesä ja tuotteita on kulkeutunut joka kesä meillekin asti – kiitos Irene.
Terv. Pusan Mirja
Joka keväinen haavehan tuo OIKEA kasvimaa olisi:(
Koen mielihyvää aina ajaessani Pirtajärventietä Irenen ”työmaan” ohi, toki aivan upeita muita myös kylän raiteilla näkee, yksi komeimmista on varmaan kotirantani vastapuolella, Lenan ja Pertin monipuolinen, hienostihoidettu kasvimaa.
Joku vanha viisas on sanonut ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito.”
Onnellisia ne ihmiset, joilla on puutarha missä kasvattaa kukkia ja puhdasta ruokaa.
olen omahyvväinen nyt, mekin kuulumme noihin onnellisiin ja onhan niitä monia onnellisuuden mittareita vai.