Maailmankirjallisuuden merkkiteos
Nobelkirja vuodelta 1947
Japanilaista estetiikkaa
Yasunari Kawabata: Lumen maa, alkuteos ”Yukiguni” v. 1947, Tammi 2012
Japanilainen esteettinen elämänasenne dominoi tätä hienoa teosta, jonka luin jo nuorukaisena ja nyt toistamiseen yhtä suurella intensiteetillä ja tietynlaisella hartaudella.
Kirja kertoo nuoresta miehestä ( Shimamura ) ja verevästä geishatytöstä ( Komako ). Komako on nuori vuoristolaisgeisha, jonka ihossa ja kasvonpiirteissä Shimamura, isänsä perinnöllä elelevä joutilas ja rikas tokiolaismies, näkee mm. vuoristoilman raikkauden. Tapahtumapaikkana on Japanin pääsaaren, Hondon, pohjoiskärjen läntinen osa, joka mm. kylmien merivirtojen takia on maailman ehkä lumisimpia seutuja. Mutta siellä on myös turisteja kiinnostavia lämpimiä lähteitä. Niinpä esim. Tokion miespuoliset turistit tulivat mieluusti tänne palkattujen geishojen hellittäviksi. Vaimo odottaa myös Shimamuraa Tokiossa, mutta hän palaa uudelleen Komakon, rakastettunsa luo. Suhteessa on viha-rakkaus-mustasukkaisuus draamaa. Shimamura kun toisaalta jumaloi naista, joka hoitelee geishan tehtäviään myös heidän seurustelunsa aikana.
Luulisin, että länsimainen lukija ei voi heti samaistua Kawabatan kieleen, jossa japanilainen esteettisyys ja mm. haiku-tyyppiset perinteet tekevät lukukokemuksesta tietyllä tavalla vaikean.
Koin kirjan jälleen vahvasti ja tuntui, että luonnonkuvaukset, herkät ihmiskuvaukset ja rakkauskertomuksen juonteet, sekä tragiikka, tekevät siitä vahvan ja koskettavan kokonaisuuden.
Kawabata ( 1899 – 1972) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna vuonna 1968 ja teki itsemurhan neljä vuotta myöhemmin.
Kuolemaa on pidetty myös tapaturmana. Kawabata kirjoitti seisaallaan ja hänen tyylinsä on niukkaa ja runollista.