Joskus sitä kuulee hyviäkin uutisia. Juuri sellaisena pimeänä aamuna kun on päättänyt aloittaa reippaana vaikkapa viikkosiivouksen ja kun kuitenkin haluaisi vain kääntää kylkeä sängyssä, radiossa sanotaankin että uniturismi on matkailun uusi ilmiö jolle varsinkin Lapin hiljaisuus ja luonto ovat hyvät lähtökohdat.
Tässäpä mainio lähtökohta aivotyöskentelylle jota voi harrastaa aivan hyvin sängystäkin käsin. Ihan alkajaisiksi tulee mieleen, että itse olisin mahdollisimman huono unituristi. Mitä vieraampi on paikka sen huonommin nukun jos laisinkaan.
Unikeko
Sitten muistan, että tästäkin säännöstä on poikkeus. Olin kahdeksankymmentäluvulla pari vuorokautta Turussa eräillä alaani liittyvillä koulutuspäivillä. Matkustin sinne yöjunassa, jossa en tienkään nukkunut silmänräpäystä. Junasta sitten suoraan kurssipaikalle ja kun illansuussa pääsin majoittumaan hotellihuoneeseeni olin niin rättipoikki että päätin heittäytyä täysissä pukeissa hetkeksi sängyn päälle ennen iltaohjelman alkamista.
Kun heräsin seitsemän kieppeillä, ihmettelin kun aurinko paistoi vikasuunnasta. Mieleen hiipi epäilys että olen nukkunut kellon ympäri ja että nyt olisikin jo aamu. En saanut asiaa selville muuten kuin soittamalla siipalle Pohjois-Karjalaan. Aamuhan se olikin ja minun piti olla jo yhdeksältä kurssipaikalla. Kiireen siinä lykkäsi, en muista ehdinkö edes aamupalalle. En enää ihmettele kun Naantalissa heittelevät niitä unikekoja veteen. Olisivat saaneet heittää minutkin. Yöpymispaikkani oli nimittäin Naantalissa koska Turun hotellit sattuivat olemaan täyteen buukattuja.
Bed and breakfast
Jatkan vielä sängyssä vetkuilua ajautusleikillä että jos Kaustalle tulevat vieraammekin haluaisivat tulla sinne vain nukkumaan. Monen olen kuullut kyllä hämmästellen paikalla vallitsevaa hiljaisuutta, mutta nukkumiset ovatkin menneet useasti kukkumiseksi.
Kuvitellaanpa siis tilanne että kutsuisimme jonkun kesävieraan mökillemme pariksi päiväksi nukkumaan. Ei tarvitsisi vieraiden mietiskellä mitä pakkaisivat kapsäkkiinsä. Ottaisivat vain pyjaman ja hammasharjan ja vaikkapa sen kuuluisan yömyssynkin tuliaisiksi. Voisivat ehkä kysäistä että tuommeko omat lakanat taikka makuupussin? Tähän voisin vastata, että lakanoita ei tarvitse tuoda, voin pedata jo valmiiksi niin pääsette sitten suoraan muate putskahtammaan. Sitten kysyisin että haluatteko vedellä hirsiä vanhassa aitassa vaiko mökin parvella, ja jos vastaisivat että aitassa, niin sitten vain katselisimme ikkunastamme kuinka vieraat hipsivät haukotellen kohti sänkyä jonka tyynyliinassa lukee ”kauniita unia ja kullankuvia”.
Ehkä haluaisivat kuitenkin ennen nukahtamistaan nauttia termariin varattua unettavista yrteistä haudutettua teetä ja yöpöydältä löytyisi kehtolaulumusiikkia tyyliin aa aa akana, aitassa lukon takana…. Rekvisiittana voisi olla myös vadillinen Lammassaaren rannasta soudettua unihiekkaa, näin säästyisi lampaiden laskemiselta.
Isäntäväki hiippailisi tietenkin koko ajan sukkasillaan, ei leikkaisi ruohoa, ei hakkaisi saunapuita eikä metelöisi muutenkaan. Parin päivän päästä herättelisimme vieraamme luvatulle aamiaiselle ja kahvikupposen äärellä kyselisimme että hyvinkö nukutti ja minkälaisia kuvia se Un’kakkiinen on näyttänyt.
Unia hän vetelee
”En mie työtä pelekee, mie uskallan käyvvä vaikka sen viereen nukkummaan”, näinhän sitä ennen viisasteltiin. Tunsinpa muutamia ihmisiä, varsinkin miehiä, joille päivällä nukkuminen oli suoranainen kauhistuksen paikka. Nykytutkimuksen mukaan päiväunien merkitys ainakin luovilla ihmisillä olisi hyödyllinen.
Lapissa tuntuisi olevan tarjolla enemmän eksoottisia nukkumispaikkoja. kuin meillä Kaustalla. Voisi valita joko teltan, laavun, iglun tai luolan. Vaan mikäpä estäisi oikeaa extremematkailijaa pötkähtämästä vaikka grillikotamme hiilloksen ääreen.
Muistelen lukeneeni jostain että muinaiset esi-isämme nukkuivat silloin kun nukutti, söivät kun oli nälkä ja lähtivät naapuriluolaan kylättelemään vaikka keskellä yötä jos siltä tuntui. Osasivat elää luonnon ehdoilla vaikka sana uniturismi oli vielä keksimättä.
Tellervo
Kauniita unia ja oman kullan kuvia Tellelle ja kaikille muillekin.
Minua ainakin on nukuttanut ihan mahottomasti. Terv. Mirja
Toteuttamiskelpoiset, hyvät ideat eivät tarvitse olla
kalliita, kuten tämä uniturismikin. Saattaisi hyvin
markkinoituna myydä miljoonakaupunkien ihmisille.
Tulisivat sieltä joukolla tänne nukkumaan ja rauhoittumaan.
Itselläni on joskus vaikeuksia saada vieraissa paikoissa
unta. Sitten saatan nukahtaa kummallissa paikoissa, kuten
lentokonessa tuntemattoman herran olkapäätä vasten.
Tellervo oletko huomannut Kaustajärven rannoilla siellä täällä kasvavan rantamintun. Minttu tee sehän on unta-antavaa ainetta.
Erityisen hyvin sai nukuttua sisiteltassa sikäli mikäli siihen oli mahdollisuutta. Joten sisiteltta pihamaalle pystyyn ja reipas ulkoilulenkki ja sitten vaan unienmaille.
Kaleville vastaan että olen huomannut rantamintun.
Sitä oli aiemmin Kalmosaaren kallion kainalossa,
taitaa olla jonkin verran vieläkin.
Ilokseni huomasin että se on levinnyt myös rantalaiturimme
tuntumaan. Laiturista kuvassa näkyy
luminen penkki.
Tarkka ”vainu” sinulla, kuvassa olevan pikkukuusen
takana rantaminttua kasvaa aivan veden rajassa.
Myös maahumala on levinnyt yht’äkkiä rannikon
pihapiireihin.
Kerro/kertokaapa lisää yrttikasveista
ja niiden käytöstä.
Muutama vuosi sitten kuulin mielenkiintoisen tarinan. Saksalainen pariskunta oli vuokrannut mökin järven rannalta. Kaikki sujui oikein hyvin, mutta sitten tuli ilta ja yö. Pariskunta meni yömyssyn jälkeen nukkumaan. Mutta unta ei tullut. Ulkona lauloivat linnut. Niiden konsertissa ei tullut uni silmään. Parin päivän päästä saksalainen pariskunta palasi kotiin Hamburgiin, missä eivät linnut häiritse yöunia.
Opetus: Kun houkuttelette unituristeja Keski-Euroopasta Suomen suveen nukkumaan, varustakaa kesämökki kuulosuojaimilla.
Ierikka
Niin yrteistä tulisi kirjoittaa aivan oma juttunsa. Myöskin siitä kuinka kyseistä kasvia käytetään. ( siis Kaustajärvellä kasvavista )
Oikein paljon rantaminttua on Varpalammin puolella kanavan suulla ja meidän Heinäjoen puolellakin sitä on. Kun ensimmäisen kerran löysin rantaminttua niin yllätyin siitä, että sitä Kaustajärvelläkin kasvaa. Väliniemen asukas Mikko sanoi valkovuokkoa kasvavan Jormanaisen niemen puolella pienellä alueella.
Tellervo, kyllä kannatti jäädä sänkyyn loikoilemaan, kun sait iloksemme kehiteltyä näin mukavan tarinan.
Olen kuullut useammankin kirjailijan suosittelevan joutilaana loikoilemista. Eeva Kilven mielestä se on paras keino muistin elvyttämiseksi.
Isäni oli niitä miehiä, joka nukkui keskellä päivää ruoan jälkeen puolen tunnin ettoneen, vaikka olisi ollut kuinka kiireinen työaika. Luulen, että siinä oli hänen terveytensä ja jaksamisensa salaisuus.
Minä voisin sanoa harrastaneeni koko ikäni uniturismia. Matkustanpa autolla tai junalla, niin kyllä minä osan matkasta aina nukun. Helsingin ja Joensuun välilläkin vähintään puolet matkasta, vaikka takana olisi kuinka hyvät yöunet. Mutta minua on siunattukin erinomaisen hyvillä unenlahjoilla. Joskus 70-luvulla nukahdin seisaalleni täydessä ruuhkabussissa töihin mennessä.
Lissu on nukkunut seisaallan bussissa,
mutta minäpä olen nukkunut sukset jalassa.
Olin vapaaehtoisena sotaväessä ja harjoittelimme
useamman vuorokauden maastoetenemistä kevät-
talvisessa Ilomantsin metsässä.
Kolmas yö oli jo menossa ja jono pysähtyi hetkeksi. Huilailin
sauvoihin nojaten. Seuraava vaihe olikin kun heräsin
siihen että lähellä seisovat kaverit auttoivat
minua ylös hangesta. Olin nukahtanut ja humpsahtanut
pää edellä metriseen kinokseen. Vain sukset olivat
jääneet näkyviin!
Kirjassaan Maallinen onni Lin Jutang on kirjoittanut muutaman sivun vuoteessa loikomisesta. Kirjan alkuperäispainos on ilmestynyt 1937.
Muutama lainaus kirjasta:
”On hämmästyttävää suorastaan, kuinka harvat ihmiset käsittävät, miten tärkeätä on osata loikoa vuoteessaan, siitäkin huolimatta että tietääkseni yhdeksän kymmenesosaa maailman suurimmista keksinnöistä on tehty silloin, kun tiedemies tai filosofi on maannut peitto korvillaan vuoteessaan kahden ja viiden välillä aamulla.”
”Vuoteessa loikominen on oikein suoritettuna todellinen henkinen suursiivous.”
”Hyvää musiikkia pitäisi kuunnella vain makuuasennossa.”
Matti Heinivaho oli vuonna 1967 Unessain
http://www.youtube.com/watch?v=abB48d35rEU
Hyvä Johannes! Kerroit juuri opettavaisen ohjeen nukahtamisvaikeuksista kärsiville. Noin helppoa se on. Hiihtää muutama vuorokausi yhteen menoon iso reppu selässä. Jos on taukoja niin syö ja juo mitä tahansa. Laskee silmäluomet alas, napsauttaa ajatukset nollille ja se on siinä.
Ei tarvitse mitään ihmerohtoja.
Aikansa valvottuaan kyllä se uni kutsuu. Ei tarvitse rohtoja eikä mitään muutakaan. Mieheni ollessa armeijassa talvileirillä, nukahti poteroon toisten ampuessa vieressä. Havahtui siihen, kun kersantti vieressä karjui.
Lissu – onpahan yksi kaikkien aikojen hienoimpia kirjojani (Maallinen onni – Lin Jutang), löytyy hyllystäni!
Löytyy myös Thaimaaseen jättämästäni kirjakokoelmasta. Vuonna 2007 kun tulin takaisin Suomeen tarjosin 300 kirjan kasaa Thaimaan suomalaisille kuppiloille pientä korvausta vastaan, eivät kiinnostuneet, nyt kirjakasa on pahvilaatikoissa Chumphonissa, todennäköisesti jo termiittien syöminä.
Johannes vahvistaa omalla kertomuksellaan tuon ulkoilun unettavasta vaikutuksesta. Siihen viittasin sissiteltta maininnassani. Muuten Johanneksen kertomus on tuttua asiaa kouluttajavuosiltani. Pojat todella nukkuivat seisovilta jaloilta ja eihän se mies ole niin kuin hevonen, joka nukkuu seisoen eikä kaadu.
Minulla oli eräällä matkalla huonetoverina vanhempi mies. Hänellä oli kirja tai useampi mukanaan ja kertoi lukevansa sänkyyn mentyään aina muutaman sivun mukanaan olevista kirjoista. Sanoi sillä tavalla ajatusten kohdistuvan lukemiseen ja päivän touhut unohtuvat. Sitten kirja pois ja untenmaille.
Lehdessä oli kirjoitus,että nuoret naiset parturoivat
pusikot pois satiaisten asuinalueelta.
Onkohan tällä vaikutusta rauhallisen unen saamiseen?
Minusta nukkumisessa ja nukahtamisessa on on suuria eroja
eri henkilöillä.Jotkut nukahtavat samantien olkoon paikka mikä
hyvänsä toisilla se kestää eri aikoja jopa tunteja.Minä esim:
en saa lentokoneessa unen päästä kiinni,se sellaista horroksissa
olemista.Onhan tässä matkan varrella myös omalle kohdalleni
sattunut. Kun olen työnipuolesta joutunut ajamaan pitkiäkin päivä matkoja ja väsy on iskenyt päälle mutta matkaa on ollut yön hijaisina tunteina vielä huikonen jäjellä.Niin en muista
kuin pätkiä loppumatkasta onneksi mitään pahempaa ei niillä
matkoilla sattunut mitä nyt muutama aurauskeppi meni nurin.
Eräs viisas kertoi luennossaan jaksamisesta, väsymisestä, unesta ja valvomisesta ja niitten suhteellisuudesta. Hän palautti mieliin kuinka lapset jaksavat lähes loputtomiin leikkia, juosta pelata palloa jne. Vielä nuoretkin jaksoivat uskomattoman paljon niin halutessaan. Mutta kun näitä samoja nuoria yritettiin saada tekemään jotain ruumiillista työtä niin sitä he eivät jaksaneetkaan. Luennoija puhui myös rikollisten uskomattomasta jaksamisesta ”omissa töissään”. Hän puhui myös ”rehellisestä ruumiillisesta työstä”
En muista hienoja sanamuotoja, mutta ajatus oli kuitenkin tämä;
”Jokaisen ihmisen pitäisi saada vähintään kerran elämänsä aikana kokea rehellisen ruumiillisen työn aiheuttama uupumus ja sen jälkeen ansaittu syvä lepo”
Eräässä elämäni vaiheessa olin kymmenisen vuotta järjestötyössä. Usein pääsin kymmenien kilometrien päästä kotimatkalle vasta iltamyöhäsellä. Autolla ajaminen alkoi väsyttää. Pysäytyin auton tien vierelle. Menin ulos ja aloin harjoittaa vauhditonta kolmiloikkaa. Muutaman hyppykerran jälkeen aivot olivat tarpeeksi tärisseet. Työnnyin auton rattiin ja jatkoin kotimatkaa niin pirteänä, etteivät aurauskepit lennelleet.
Ierikka
Kuinkahan pitkälle uneksit loikkailleesi?
Onneksi ei joutunut tekemään syrjähyppyjä herätyksen saamiseksi.
Syrjähypyistä olisin saanut aurauskeppiä! Mittanauha oli kotona ompelulaatikossa. Uneksimisen aiheena oli kotiin pääsy nukkumaan.
– Ja sitten aikanaan paluu papin hommiin. Onnekseni Värtsilään ei kukaan muu uneksinut.
Kelpaako selittelyt?
Ierikka
Eero-Matti – Jos pitäisi tehdä lista ”Näistä kirjoista en luovu”, Maallinen onni kuuluisi ehdottomasti listalle. Kirja oli hieno divarilöytö 90-luvun alussa.
Laittaisin samalle listalle Goethen ”Mietelmiä”, Bruntorin ”Yliminän viisaus”, Dyerin ”Uskalla rikkoa rajasi”, vähän eri sarjasta vielä Linnan ”Tuntematon ja Täällä pohjantähden alla”. Siinäpä kirjallisuutta myös muille.
Tässä lisää kirjoja joista en luovu – Fynn: Setä Jumala, täällä Anna, Richard Bach: Lokki Joonatan ja Illuusio, Paulo Coelho: Alkemisti, Antoine de Saint-Exupery: Pikku prinssi, Kahlil Gibran: Profeetta ja Axel Fredenholm: Näin olen kuullut.
Ja on niitä toki paljon muitakin. Kirjoista luopuminen on vaikeaa, hankkiminen helppoa.
Lokki Joonatan on loistava kirja. Se nostaa minut ilmaan ja panee syöksykierteeseen.
Ierikka
Hiljaa virtaa Don. Olen lukenut kaksi kertaa ja katsonut siitä tehdyn elokuvan. Donilla haluaisin käydä. Ei ole vain tullut tilaisuutta, vaikka muualla Neuvostoliitto/Venäjällä on tullut reissattua. Myös Ukrainassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa.
Mutta ei (vielä) kasakkamaassa.
Ierikka
Lokki Joonathan on myös yksi hienoimpia lukemiani kirjoja, siinähän tiivistyy kansiin meikäläisen elämä.
Tässä onkin tullut joukolla todistettua
että hyvä kirja, musiikki,ulkoilu ja
jopa ne luonnonyrit ovat niitä parhaimpia
unipillereitä.
Mukavasti tuntuu rentouttavan myös tuo dokumentti
Ville Haapasalon matkasta suomensukuisten
kansojen parissa.
*
Omassa sängyssä nukkuessaankin voi olla unituristi.
Aika usein näen painajaista että olen jossain matkoilla ja kaikki toiset istuvat jo bussissa mutta minä mynstään vielä
pakkaamattomien kimpsujeni kanssa joita olen
ottanut mukaani valtavia määriä….
Minä olin viime yönä ”unituristina” Lappeenrannassa. Seisoin ortodoksisen kirkon lehterillä ja joku toi mulle siihen kaiteelle lautasellisen hernerokkaa. Hyvää oli.
Eero-Matti, Lintusia olemme!
Unia ja unelmia, liitolentoa ja syöksykokeilua! Siinä sitä elämänkokemusta!
Ierikka-setä
Ville Haapasalon kanssa kävin keskustelua tulevan kesän erämessuvierailun tiimoilta viime syyskuusta saakka, vasta viime viikolla hän ilmoitti ettei voi osallistua tapahtumaamme koska uuden elokuvansa Las Vegas-Moskova kuvaukset eivät ehdi päättyä ennen tapahtumaamme.
Harmi, olisi ollut kasvo venäjälle suuntautuvaan messumarkkinointiimme.
Nyt ”julkkisvieraitamme” erämessuilla ovat ainoastaan etelänavan retkeilijä Eero Oura, Kai ”Kuju” Hyttinen, YLEN ERÄTULILTA Mikko ”Peltsi” Peltola, FOX kanavan Jahtikuningatar Marjaana Valkeinen.
Yksi suurimmista messuvieraistamme unohtui, maailman kuuluisin taitojousiampuja Byron Ferguson vierailee messuilla pe 14.6 ja la 15.6. http://www.youtube.com/watch?v=8UJ5PGzu1PE
Erämessujen suojelija on Ilomantsista kotoisin oleva, erämies itsekin, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, Messuavaajana toimii maakuntajohtajamme, Pentti Hyttinen.
Huippuraati valitsee voittajat
ERÄSKUVA-VALOKUVAKILPAILU KANNUSTAA LÄHILUONTOON
”Luonto lähellämme” ja ”Hiljaisuus” ovat uuden Eräskuva-valokuvakilpailun aiheet. Arvostettu ammattilaisraati valitsee kilpailun voittajat Susirajan Erämessuilla Joensuussa kesäkuussa. Myös yleisö saa äänestää suosikkejaan.
— Ideana on saada ihmisiä liikkeelle luontoon. Aina ei tarvitse lähteä pitkille eräretkille vaan lähiluonnostakin löytyy ammennettavaa. Kuvan voi ottaa vaikka takapihan oravasta tai läheisen puiston kukista, sanoo yksi kilpailun järjestäjistä Vesa Kuukka Kuvanmaailmasta.
Kuvanmaailma on aiemminkin ollut mukana järjestämässä valtakunnallisia valokuvauskilpailuja. Kuvanjuoksu-valokuvakilpailu on järjestetty vuodesta 2007 milloin varusmiesten parissa, milloin Ilosaarirokin tai Joensuun Popkatu-festivaalin yhteydessä. Myös Eräskuva-kilpailuun Kuukka toivoo osallistujia ympäri Suomea.
Ammattilaisraati ja yleisö valitsevat suosikkinsa.
Kilpailun voittajat palkitaan kesäkuussa Susirajan Erämessuilla Joensuussa.
Voittajat valikoituvat sekä yleisöäänestyksen että ammattilaistuomariston kautta.
Ensin yleisö äänestää kilpailuun lähetettyjä kuvia netissä touko-kesäkuussa. Viisi eniten yleisöääniä saanutta kuvaa kussakin sarjassa pääsee finaaliin. Finalistien kuvat ovat esillä Susirajan Erämessuilla 14.–16.6.2013 Joensuun Areenalla.
Messujen yhteydessä nimekäs ammattilaisraati arvioi finalistien kuvat ja valitsee voittajat. Erämessujen kävijät äänestävät finalistien joukosta yleisön suosikkikuvat.
Mukana raadissa ovat elokuvaohjaaja Markku Pölönen, ansioituneet luontokuvaajat Heikki Kokkonen ja Seppo Pöllänen sekä valokuvaaja Vesa-Matti Kuukka.
Lisätietoja:
Vesa Kuukka / Kuvanmaailma 013-743111, kuvanmaailma@kuvanmaailma.fi
Jaa
Uniturismiksi voisi sanoa untani parin vuorokauden takaa,
jolloin olin Buchinghamin palatsissa tiskaamassa astioita.
Suuria olivat suuren talon tiskipaljut, mutta mukavaa siellä
oli.
Aamun studio-55 ohjelmassa oli tänään vieraana
uniohjaaja Anna Lindholm-Kärki. Hänen viestinsä
oli että unennäkijä itse on omien uniensa
paras asiantuntija.
*
Ei turhan vaatimaton tuo Maija-Liisan tiskuu-
paikka, sanoisin.
*
Itse näin vuosia sitten unen jossa tanssin
valssia kristallikruunujen alla. Tanssipartnerini
oli Urho Kekkonen.
Herättyäni sanoin että tämä ei tienne hyvää minulle
eikä Kekkoselle.Samana päivänä saimme kuulla uutisista
että presidentti oli kaatunut Islannin kalastusmatkallaan.
Onneksi en ole unissani yrittänyt tanssittaa Tarja Halosta. Olisin varmaankin saanut rukkaset. Toisaalta hyvä siksikin, ettei Tarja kaatuisi kissaa ulkoiluttaessaan.
Ierikka