Vanhempani muuttivat, ollessani vajaa yhdeksänvuotias Tohmajärven Kutsusta Tohmajärven Kaurilaan. Sieltä käsin aloitin syksyllä 1937 kouluni Värtsilän Keskikoulussa. Päivittäisen koulutien pituudeksi tuli reitin valinnasta riippumatta noin 9-10 km. Reittivalintoja oli useita.
Kaurilan aseman ja Värtsilän aseman välille rautatien vartta seuraten oli juuri valmistunut uusi maantie, joka oli vielä tosin päällystämätön ja siksi kehno pyöräilyyn. Sen vuoksi käytin useinkin Patsolan Selkäkylän tai Leminrinteen kautta kulkevia teitä . Patsolan kautta kulkiessa oli ensimmäisenä edessä Patsolankosken silta. Sen ylittäminen ennen se uusimista ja kannen korjausta oli pelottava tapahtuma. Sillasta oli juttu äskettäin Värtsissä. Kummallakin tiellä olevat pikkupojasta suurilta tuntuneet ylämäet eivät erityisesti houkutelleet näiden teiden käyttöön, mutta pakkohan ne oli pyörää ylös työntää. Uudessa kylässä oli ylitettävä Jänisjoen vanha puusilta ja vielä Värtsilän aseman jälkeen ”Suuri Rautatiesilta” Jänisjoessa . Se silta oli yhteinen maantie- ja rautatieliikennettä varten ja se pidettiin talvellakin auki liikenteelle. Lähellä koulua oli vielä ”Postisilta”. Sen alapuolitse kulki uittoränni, johon tietojeni mukaa uittopuiden mukana hukkui eräs Värtsilän poika. Toinen poika, Helgi, kertoi pudonneensa myös ränniin, mutta selvinneensä housujen kastumisella.
"Suuri rautasilta" yhteinen maantie- ja rautatiesilta Jänisjoen yli. Kuvat Aarre Partasen kansiosta.
Rautasilta v.1990 oli vielä 45 vuotta sodan jälkeen kesken korjauksen.
Lähellä koulua oli vielä ”Postisilta”. Sen alapuolitse kulki uittoränni, johon tietojeni mukaa uittopuiden mukana hukkui eräs Värtsilän poika. Toinen poika, Helgi, kertoi pudonneensa myös ränniin, mutta selvinneensä housujen kastumisella.
Postisilta Vanhassa Värtsilässä. Postitalo sillankorvassa oikealla.
Vanha postitalo oikealla.Hiihtävät lapset Elma ja Martti Koski ovat 35-40 asteen pakkasessa matkalla mummolaansa Harjulan mäelle joskus 1925-30. Kuvan om. Irja Nikkanen.
Koulupäivän päätyttyä, kotimatkalla, tuli joskus käytettyä Kylänpään Sääperin kautta kulkevaa tietä. Siinä sai monta kilometriä ilmaista kyytiä ennen Patsolan ylämäkiä.
Jatkosodan alettua Kaurilan ja Värtsilän aseman välisestä maantiestä tuli päätie ja Patsolan tie jäi paikallistieksi. Eipä sillä väliä, loppuivathan ne aikanaan Värtsilän koulumatkatkin.
Nämä 4 siltaa , Patsolankosken, Uudenkylän, Rautasilta ja Postisilta olivat päivittäin käytössä koulutielläni vanhassa Värtsilässä . Oli tosin muitakin siltoja Värtsilässä. Tunnetuin ehkä oli ”Pususilta” Pussinpohjassa sekä ”Karinjoen” silta Ryösiönjoessa Karintakana. Sillan viereinen suvanto oli paikallisten uimapaikkana.
AP.
"Pieni rautasilta" tai "Tervasilta". Sillan jälkeen heti vasemmalle ylös nousi polku Kisapirtille
Aivan erinomaista omamuistista paikallishistoriaa. Kiitos.
Tästä vanhempia asioita ei juurikaan saada enää talteen ”suorana lähetyksenä”.
Pesäpalloreissuista voisit myös kirjoitella, sillä olit siinäkin lajissa kantava tekijä.
On ollut tunteita kouraiseva päivä. Ensinnäkin tänään Petri-pojan perheen lemmikki, Eppu, muutti tuonilmasiin. Kyllä on tuntunut syvällä, vaikka lähtö tapahtuikin armollisen piikin avulla. Eppu pieni cavalrier, joka odotti oven takana, jos tulostani oli kerrottu etukäteen: ”ukki tulee!”
Ihan totta, toisen kerran kummasti kouraisi, kun luin Aarren koulumatkoista ja silloista, jotka johtivat pyöräilevän opinhaluisen kohti koulua ja kotia. Mikä kumma on Värtsilässä, kun se on niin tunneherkkä kotiseutu.
Niiralassa olen vuosien aikana opetellut luopumisen taitoa, varsinkin menosuunnassa. Tulosuunnassa pakotan itseni ajattelemaan euroja, kun tankissa palaa ysikakkosta.
Muuten asiasta taas toiseen. Onko ”aina” käytetty nimitystä Leminrinne. Minua kiinnostaa selvittää, mistä syystä nimi on tullut käyttöön.
Kiitos monia yksityiskohtia sisältäneestä muisteluksesta! Ierikka
3.3.2012 :Ierikalle.
Niirasten suku on Värtsilän -Kantasukuja.Äitini oli suvun 1890 luvunjälkeläisiä -”Sarkkilan talon tytär”. Hän käytti mäestä nimitystä -Lerinrinne.
-Lemihän tarkoittaa -märkää upottavaa maata, Leminrinteen alaosa on lähteinen, ( Veden vuoksimkasvullisuuskin kukoistaa) Soraharjunvedet purkautuvat rinteessä maanpintaan.
Muistathan -Lemelle tehdyn, upottavan Urheilukentän? Yrjo.J
Kiitos, Yrjö! Muistan sen urheilukentän. Sehän oli kunnallispoliittinen kompromissi, niinkuin minulle on kerrottu. Ei voitu rakentaa Niiralaan eikä Patsolaan, vaan Lintusen Ellan pellolle. Juoksuradan pinnoitukseen oli käytetty ruosteista multaa. Kun radalla juoksi, persuukset selkää myöten värjäytyivät ruskeiksi, ei kuitenkaan siitä ihestään. Äidin piti osallistua pojan harrastukseen pyykinpesulla.
Nykysuomen sanakirjasta (1996) ei löytynyt ”lemi”-sanaa. ”Lerva” tarkoittaa maaperäopissa: veteen laskeutunut orgaaninen aines.
Joskus vuosia sitten osui silmiini Mikkelin Maakunta-arkistossa sukunimi Lemiläin, siis Lemiläinen. En pannut lähdettä muistiin. Harmi. Mutta jos vielä kerkiän, niin yritän selvittää asian. – Lerinrinne / lerva ovat oikeasti kielen mutkaisella
polulla?
Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä! t. Ierikka
Juttelin juuri lottien ja pikkulottien toiminnasta ja päädyin näihin kuviin.. minulla on onneksi vielä suoralähetys mahdollisuus molemmille
Onko pikku lottien tiedot säästynyt ,sekä onko jopa tietoa jos joku oli liian nuori papereissa
Kuvien perusteella vanha Värtsilä on ollut aikoinaan miljöittensä ja näkymiensä suhteen viehättävä ja elinvoimainen keskus. Lieneekö hajuakaan entisestä jäljellä?
Oliko lottien ja pikkulottien osalta sekä kantakorttien tiedot määrätty hävitettäväksi ,oliko alueella luovutus ehdoissa se
Tehtäviä tuolla oli puhelinkeskusta
Tehtäviä ,, liinavaatteiden viikkaus ,tähystys 2 tunnin vuoroissa ,yms näin käsitin kun kysyin myös tältä välipolvelta.. voiko kantakortteja tilata jos haluaa Lotta tietoja isovanhemmista onhan se veteraanien kanssa ansaittua myös heille vai tuhottiinko ne käskystä
Mikael, klikkaa: lotta arkistot. Sieltä löytyy tietoa.
Eivät ole lottatiedot mitään salattua materiaalia, vaikka itse Lotta Svärd järjestönä jouduttiinkin Valvontakomission määräyksestä lakkauttamaan. Minä ainakin sain jo edesmenneen Äänislinnassa lottana toimineen Leena-tätini tiedot vuosia sitten silloisesta Sota-arkistosta. Tilasin yhteensä kuuden henkilön paperit yhteishintaan n. 90 €.
Toden näköisesti urheilukentän juoksuratojen pinnoitukseen oli käytetty muistini mukaan tiilimurskasekoitetta.
Ja tässäkin vanhoja muistellaan..
Edesmennyt mummoni Lyyli Tarvainen os. Käihkö Atelan tyttöja kertoi heidän käyneen lapsena uimassa Ryösiönjoen Karintakasessa suvannossa. Kerranhan me päästiin Värtsilä Seuran retkellä porukalla käymään Atelan pihassa, kun velivenäläinen aukaisi portit.