toukokuu 2012

Sanomaton oli sitten se riemu, kun heinäkuun 23. päivänä ilmoitettiin että siirtolaiset saavat palata koteihinsa. Kahta käskyä ei tarvittu, kun vähäiset mukana olevat tavarat pakattiin kasaan. Kaikilla oli kiire päästä takaisin kotikonnuilleen, vaikkakin hiukan myöhästynyttäkin heinäntekoa suorittamaan. Se oli vain pahin puoli asiassa, että ei ollut työkuntoista väestöä tarttumaan kesken jääneisiin maanviljelystöihin. Heinänkorjuu esimerkiksi evakuoidulla

Hilkka Partanen kirjoitti Värtsiin 8.7.2011 kesän 1941 evakuoinnista otsikolla Muistikuvia. Yrjö Jormanaisen kirjoittaman Erään hautakiven tarinan (5.5.2012) muutamissa kommenteissa sivuttiin myös kyseistä evakuointia. Etsin hiljattain Kansallisarkistossa Kotijoukkojen esikunnan ilmansuojelutoimiston arkistosta Pälkjärven evakuointiin liittyviä tietoja. Siinä sivussa löytyi myös Värtsilään liittyvä asiakirja, joka käsittelee juuri tuota yllämainittua evakuointia. Evakuoimispäällikkö Kusti Löppösen allekirjoittama Evakuoimiskertomus Värtsilän Suojeluskunnan evakuoimispiirien

Kävin kylätalolta Joren toimittaman pussin Wärtsilän mustia. Ituset olivat kasvaneet 20-40 cm pitkiksi. Pursuivat pussin suljetusta suusta ilmaan. Istutin siemenet maahan, ituset pitkin vakoa. Nyt on jännitettävä, nouseeko varsia, ilmestyykö kukkia, kasvaako mukuloita. Ja saako nauttia maukkaita karkean suolakerroksen päällä kypsytettyjä uuniperunoita pihvin kanssa. Kävi miten kävi, kiitokset Jorelle! Miten voin maksaa ystävällisestä avustasi? Voisin

Jo perinteiseksi muodostunut kevään Valkovuokkomatka on taas takana päin. Tosin tuli otettua hieman förskottia kun eräs kolmen hengen ryhmä olikin jo Helatorstaina menossa Vennäin puolelle Pälkjärven metsiin valkovuokkoja katsastamaan. Pyysivät meitäkin mukaansa kun tiesivät että olemme hankkineet omat viisumit. Äiti muisteli aikoinaan haikeana kuinka heidän vasikkahaassaan Ilmakassa ei voinut ottaa askeltakaan ettei olisi astunut valkovuokkojen

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni kyläyhteisössä, jossa tervehdittiin kanssaihmisiä, olivatpa he tuttuja tai tuntemattomia. Kohteliaisuus, hyvät tavat ja asiallinen kielenkäyttö kuuluivat osana yhteisöllisyyteen. Kaikki tervehtivät toisiaan. Ei tarvinnut miettiä, tervehtiäkö vai ei. Me lapset tervehdimme ensin kohdatessamme aikuisia, tytöt jopa samalla niiaten. Yleensä tervehdykseen tuli myös vastaus. Tässä eräänä päivänä kävelin hautausmaan käytävillä meidän 3- vuotiaan

Kun uusi kunnantalo valmistui, koti siirtyi joen toiselle rannalle. Pihassa oli lapsille tilaa, heinikkoa, hyvät keinut ja leikkipaikkoja. Hymy oli herkässä…. Mervi L.  

Kävin tervehtimässä Otto Rummukaista Kemiessä Pikkupihassa, jossa hän viettää aikaa ns. tuetussa kotihoidossa kodikkaassa kahden hengen huoneistossa Arvon kanssa. Juttua riitti, huumori kukki ja elämä oli mallillaan. Heti tulemasta Otto naama virneessä kertoi olleensa lenkillä rollaattorin kanssa saattajana ”semmonen iso emäntäimmeinen”. Hän kertoi leikillä sanoneensa tälle, että hyppeehän kyytiin. Ja tämähän hyppäsi. Oli pieni alamäki

Kesällä 1960? oli Värtsilän kunnansihteerille tullut Uusi-Wärtsilän sulaton johtajalta ilmoitus, että vuorineuvos W. Wahlfors haluaisi sulatolla käynnin yhteydessä vierailla myös Värtsilässä. Värtsilän kunnan johdolle tullut ilmoitus oli kohu uutinen. Johtaja K.G.  Åhman oli kertonut myös ajankohdan milloin vierailu tulisi tapahtumaan. Kunnanviraston vastaus tervetulotoivotusten kanssa lähti pikaisesti vuorineuvos W.W. tietoon. Aikaa ei ollut paljon hukattavissa. Kunnanhallitus

Viikko sitten oli Karjalaisessa juttu, joka koski kananmuna pulaa. Jutun mukaan nyt saisi perustaa kanalan tuosta vaan, eikä sinne tarvitsisi kukkoakaan tunkiolle kanalauman vartijaksi! Kanat kuulema munivat ilman urospuolisen ”polkijan” apua. Munapula sattui kohdalleni tässä kevään korvalla, kun olen tykästynyt ruskeisiin muniin ja ne loppuivat lähimyymälästä. Niitä tuottavat kanalat ovat Tohmajärvellä ja Kiihtelysvaarassa, joista Kiihtelysvaara

Pälkjärveläiset ovat harrastaneet lehtiin kirjoittamista jo paljon ennen kuin Värtsi tai Pälkjärveläinen alkoivat ilmestyä. Siitä ovat todisteena lukuisat Digitaalisesta Sanomalehtiarkistosta löytyvät jutut, joissa pälkjärveläiset kertovat kotipitäjänsä elämänmenosta, vuodenajoista, satonäkymistä ja muista ajankohtaisista asioista. Vahinko etteivät kirjoittajat ole laittaneet reilusti koko nimeään juttujensa alle. Jotkut ovat kirjoittaneet nimimerkillä, jotkut taas ovat laittaneet pelkät nimikirjaimet. Löysin muutamia

Kaustajärvellä ahvenvaaran puolella on Ilomantsin tien varrella Mellitsanlampi ja siihen laskevassa kapeahkossa joessa saman niminen koski. Joskus 1980 luvulla heräsi uteliaisuuteni nimeä kohtaan sillä se poikkeaa täysin muusta kylän nimistöstä. En silloin etsinyt nimen syntyjä, mutta pohdiskelin sen erilaisuutta. Seuraavaksi törmäsin tähän nimeen Selkie Kulttuurikylä kirjassa jossa selitettiin nimen alkuperäksi venäjänkielistä jauhoa tarkoittavaa sanaa. Silloin

On se kumma, kun nuo viime vuosisadan alun tapahtumat muhivat tuolla vanhan äijän aivoissa, mutta jos kysytään vaikka eilisen asioita, niin ei muista ”mittään”. Meikäläinenkin harva se päivä elelee Pussinpohjan maisemissa. Moni nuori kyselee, mikä se semmoinen Pussinpohja on. No, sehän osa Vanhan Värtsilän taajamaa, jossa vietin iloista ja onnellista lapsuuttani toisille kymmenille asti. Se