Värtsiläisten Seuran matkalla keskiviikkona 23.5.2012
Matkaan lähdettiin Tohmajärveltä, josta autoon nousi jo puoleen toistakymmentä matkailijaa. Joensuussa joukko täydentyi niin , että matkalaisia oli kaikkiaan nelisenkymmentä . Huruuteltiin Pielisen länsipuolta kohti Nurmesta. Välillä kolotti kahvihammasta ja pysähdyttiin aamukahville Kolinporttiin.
Nurmeksessa, jossakin siellä ABC aseman paikkeilla, saimme mukaan oppaan, joka johdatteli meidät kaupungin historiaan ja erityisesti Puu-Nurmekseen. Siinä samalla selvisi sekin mistä Porokylä on saanut nimensä. Lapin joulupukin porojen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaikka Nurmes onkin vahvan musiikkiperinteensä myötä julistautunut Euroopan viralliseksi joululaulukaupungiksi. Porokylä, nykyisen Nurmeksen toinen taajama sai nimensä kun Nurmeksen maalaiskunnan kirkonkylä paloi poroksi 20.7.1891. Nurmeksen maalaiskunta liitettiin kauppalaan ja Nurmeksesta tuli kaupunki 1974.
Tässä kuunnellaan "Koivujen kaupungin" tarinoita. Kuvat Seppo Pusa.
Nurmes tunnetaan myös koivujen kaupunkina. Kauppalan perustamisen v. 1876 jälkeen rakennettiin Julius Basilierin laatiman asemakaavan mukaan kaupunkiin puutalot. Kadut tehtiin leveiksi ja katujen, sekä kortteleiden väliin jätettyjen leveiden palokujien varrelle istutettiin koivuja. Väljällä asemakaavan mukaisella rakentamisella ja koivuistutuksilla haluttiin välttää mahdollisten palojen leviäminen puusta rakennetussa kaupungissa. Kielletty oli myös saunojen ja sepänpajojen rakentaminen kaupunkikorteleiden sisäpuolelle. Näin syntyi nyt suojelussa oleva Puu-Nurmes, jota ihailimme pienellä promenadilla tässä koivujen kaupungissa.
Promenadilla Puu-Nurmeksessa. Oikealla paikallinen opas.
Palokujat on nimetty käsityöläisammattien mukaan. Tässä osa läkkisepän palokujaa.
Puu-Nurmeksen jälkeen kävimme ruokailemassa Bomballa, ja sieltä lähdimme Pielisen itäpuolta etelään päin. Tällä kertaa ohitimme Lieksan kaupungin pysähtymättä ja suuntasimme Pielisen rannalle Vuonislahteen Kestikievari Herranniemeen, jossa pidimme kahvitauon. Herranniemi lienee saanut nimensä siitä, että Suomen sodan aikaan siellä ovat pitäneet majaansa sotapäälliköt. Ei ollenkaan hassumpi paikka sotaherroille ja rahvaskin viihtyy siellä hyvin. Mainio kestikievari ja mielenkiintoinen historia. Tässä linkki Herranniemeen.
Herranniemen kestikievarin emäntä oli ovella vastaanottamassa vieraita.
Kahvi maistui ja matkanjohtaja Pirkko piti huolta joukostaan .
Tervavaaran naiset istahtivat Vuonislahden kesäteatterin etupenkkiin. Näytännön alkua ei sentään jaksettu odotella.
Siitä kesäteatterin penkiltä voi ihailla Herranniemen rantarakennuksia ja vaikka sitä kuuluisaa Pielisen pintoo.
Matkan varrella saimme vielä ihailla Ahvenisen kauniita maisemia kun tulimme kohti Joensuuta.
Näin Värtsiläisten Seuran väki oli Pielistä kiertämässä. Osa joukosta jatkoi matkaansa vielä Tohmajärvelle ja Värtsilään.
Esa Pakarinen vuonna 1988 JOENSUUN ELLI
http://www.youtube.com/watch?v=MSs7u-YLOiI
No nyt kun Sakar on hakenna tuon Esan rallattammaan Joinsuun Ellii niin olj ihan pakko pistee yks kuva lissee, jotta vaekka vähävverran nähtäs sitä kuuluva Pielisen pintoo.
Olin 14 vuotta Pielisjärvellä ja Lieksassa siihen aikaan oli pientä skismaa Lieksan ja Nurmeksen välillä. Lieksalaiset omassa ylpeydessään sanoivat Nurmeksen olevan vain paikka, jossa hautausmaalla on valot.
Todellisuudessa Nurmeksen entisen kauppalan alue on kesäisin hyvin viihyisä ja luonnonkaunis. Tuskin mikään muu kuntakeskus on Pohjois-Karjalassa yhtä viehättävä kesäisessä asussa.
Jos Lieksaan menee kannattaa käydä Ruunaalla ja laskea kosket. Jos harrastat melomista on siihen oivallinen mahdollisuus Jogunjoella. Kanootteihin kuhmontieltä Jonkerista ja pois Pankakoskella. Muuten pielisjoelta ei ole pitkä matka Jänijoen lavavesille ja siitähän pääseekin sitten koti Värtsilään.
Kuinkas se mainoslause olikaan ”matkailu avartaa”.