Kuninkuusraveissa

kuniinkuusravit2015Joensuussa

Jonotimme lauantaina lippujamme Linnunlahdella Kuninkuusraveihin menijöiden joukossa, mutta yllättäin eräs tuttu ojensi käteemme liput VIP- katsomoon. Ennen raviradan puolelle pääsyä oli turvatarkastus, jossa mekin jouduimme jättämään sateenvarjomme portille muiden varjojen joukkoon. Ennen ravien alkamista kaiuttimista kuului odottelumusiikkina Leevi and the Leavings- ”Pohjois- Karjalaan”…Virallinen avaus tapahtui oman kansallislaulumme, Karjalaisten laulun kajahtaessa. Kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen avaussanojen jälkeen varmaankin muualta tulleet osallistujat tiesivät todella olevansa karjalaisen heimon parissa.

Tummana roikkuvien sadepilvien raosta pilkisti päivän odotetuin vieras, aurinko. Se raotti verhoa kuin nähdäkseen, kuinka” Maaseudun Tulevaisuuden” lähtö tapahtui ratsain, jossa joensuulaislähtöisen Sanna Riikosen Aki- Vein kaviot kiisivät reilusti ensimmäisenä yli maalinjan. Nuori nainen ei ollut uskoa voittoa heti todeksi.

kuniinkuusravit2015JoensuussalippuYleisöä saapui alueelle koko ajan lisää. Näkyipä saapujien joukossa muutama ministerikin turvamiestensä saattelemana: Vehviläinen, Soini ja Rehula olivat ainakin. Miesväkeä näytti kerääntyvän ministereiden ympärille, mutta minä seurasin upeita hevosia. Lähdöt seurasivat toisiaan. Voittaja erottui joukosta selvästi tai meni maalikameran ratkaistavaksi. Ne sadasosat!

Rutinoiduilla ohjastajilla oli kyky hauskuuttaa yleisöä humoristisilla kommenteilla haastattelijan niitä kysellessä:” Minun hevonen seisoo neljällä jalalla tai se menee eteenpäin.” Eräs kertoi vinkkinä ravurinsa juoksevan ensimmäisen lähdön etukaviot ilman kenkiä ja toisen kokonaan kengittä, jos kaviot näyttävät kestävän. Siellä kuului puhetta keppihevosista ja puuhevosista.

Taivas oli uhittelevan tumma. Muistin lapsuudestani isän laulavan ” Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma…” Olin lapsena isän apuna myös joskus hevosta valjastamassa, vaikka suhteeni noihin hevosiin jäi viileäksi. Opin valjaiden, rekien ja kärryjen nimet. Olin mukana kesäisin kengittämässä hevosia. Juurikin kesäaikaan hevoset saattoivat vikuroida otököiden kiusatessa, joten minua tarvittiin pitkällä oksalla kärpäsiä ajelemaan ja ojentamaan eri työkaluja isälle käteen: raspi, puukko, nauloja ja vasara. Hevoset osaavat piehtaroida ja hirnua. Ne eivät osaa kerskua, mutta korskua osaavat. Vieraani kirjoitti muistilapulle mainitsemani marhaminta- sanan, jota hän ei ollut koskaan kuullut. Lienee sillekin keksitty jokin moderni vastine.

Lapsuuskodissani oli myös naisia vihaava hevonen. Sitten oli sellainen hullu hevonen, joka jotakin säikähdettyään oli ajettava päin seinää, jolloin se älysi sentään pysähtyä. Olen myöhemmin ajatellut sen olleen sotatoimissa mukana. Suomenhevosiahan oli siellä jossain runsaasti huoltotehtävissä vetämässä muonaa, aseita, milloin mitäkin. Hevosia myös menehtyi sodissa runsaasti. Hevosten osuuden sanotaan olleen niissä oloissa merkittävä.

Ravialueella sijaitsi useita ravintoloita. Pääkatsomon ja VIP- alueen ruokateltassa voi nauttia Kerubin menusta, joka sisälsi muun muassa palvattua karitsaa ja luomuhärkää. Hevosenliha tuskin olisikaan raviväelle maistunut. Luonnollisesti kahvi kuului tarjottaviin maukkaine kahvileipineen.

Miten lienee ravihevosten appeet nykyisin? Syövätkö ne enää edes niitä? Eivät ainakaan pääpussista kauroja tarvitse suuhunsa hamuta isäntiään odotellessa. Niillä lienee tarkka valmennusohjelma omine appeineen ja treeniohjelmineen. Sulavan kauniisti hevoset juoksevat. Mutta miksi ne juoksevat? Eräässä dokumenttiohjelmassa kerrottiin, että hevonen ei omaa kilpailuviettiä, vaan se pakenee kuin joku sitä uhkaisi. Pelkorefleksiin perustuu hevosen juoksu. Siihen tulokseen oli päätynyt villihevosia kauan tutkinut kyseisen dokumentin tekijä.

Me poistuimme raveista vähän ennen viimeisiä lähtöjä. Turneekestävyyttä ei riittänyt enää sunnuntaille, jolloin ravikuninkaalliset ratkaistaan. Kotimatkalla alkoi sade.

Tätä kirjoittaessani tiedän, että Jorma Kontion ohjastama Jokivarren Kunkku on Ravikuningas.

Kuningatarkilpailun on voittanut Matti Nisosen ajama Saaga S.

Teksti ja kuvat: Maija Varonen

Share

8 comments for “Kuninkuusraveissa

  1. Jo vain oli hyvä reissu Maijan kanssa Kuninkuusraveihin.

    Mielenkiintoinen pointti tuo hevosen vaiston varainen karkuun juokseminen.En ole hevosmiehiä mutta sen verran olen joskus hevosten lähellä ollut että tiedän niiden olevan herkästi säikkyviä.

    On ne ravitkin muutuneet.Muistan kun Repo Santeri pudotteli Kaurilan suoran raveissa laitakärryillä menemään kun lähdön kahdella muulla valjakolla oli oikein ravikärryt.
    No Santerilla oli sen verran parempi hevonen että antoi vähän tasoitusta.

    Lähdön kiintiö romaanin ravikärryn toinen pyörä taas liepatti siihen malliin että taidettiin totossa pelata voittajan sijaan sitä että kestääkö ravimiehen kärrissä pyörä kiinni maaliin asti vai ei.

  2. Juokse sinä humma – Antti Huovila

    https://www.youtube.com/watch?v=_Ctpea7mDWY

    Tapio Rautavaaran esittämänä olisin halunnut tämän linkittää, mutta tässä äänite uudempi, joten se on parempi.

    Maija, sekä kaikki raveissa kävijät nauttikaa musiikista.

  3. Raveja telkkarista katsellessa huomasin,
    että nykyisin kiinnitetään huomiota myös
    hevosen yöpymis- ja kuljetusolosuhteisiin.
    Joillakin hevosilla on kuljetusvaunussa
    vaikkapa poni seuranaan. Mukavaa,
    että Maija pääsi oikein VIP-katsomoon!
    *
    Ukki-Santerilla oli ollut Pälkjärvellä Nella-
    niminen tamma. Tämä Nella oli ollut ”naisvihaaja”
    jostain syystä. Ehkä nykyajan hevoskuiskaajat
    osaisivat korjata tämänkin vian. Ukki oli sitä yrittänyt
    pukeutumalla naisten vaatteisiin, vaan eipä Nella
    mennyt lankaan.

  4. Mukavaa luettavaa ravien tiimoilta! Mukavaa myös pitää vieraina kahta kuninkuusraveja vuodesta toiseen kertävää pohojalaasta. Savusaunakin lämpiää iltapuolen ratoksi! Harashoo!!!

  5. Ei oo Jokivarren Kunkkua ruunattu, ei ainakaan ole media siitä kertonut. Saaga S kirmailee niinkuin ennenkin, luulisin.

  6. Kiitokset Mikolle musiikkilinkistä!

    Omistan kappaleen raskasta työtä tehneille Suomenhevosille.

    Joensuun Kuninkuusravit olivat hyvin järjestetty, joten toivottavasti kauempaa
    sinne tulleet ihmiset tulevat muulloinkin tänne kauniiseen Karjalaan.

  7. Kiitos Maijalle muistoja herättävästä tarinasta.

    En ole koskaan ollut minkäänlaisissa ravikilpailussa, enkä seurannut niitä televisiosta. Lapsuudesta mieleeni on jäänyt kuitenkin yhden kilpailuissa menestyneen suomenhevosen nimi – ori Eri-Hovi. Sen omistivat laihialaiset Myllymäen veljekset – evakkokortteerimme naapurit Laihian Jokikylässä.

    Googlaillessani Eri-Hovia, vastaan tuli myös Värtsissä ollut Tellervon kirjoitus vuosien takaa. Kommentissani olleeseen kysymykseen en näköjään silloin saanut vastausta.

    https://www.vartsi.net/2011/03/18/hevosenkenkia/

    Monet kerrat olin minäkin aikoinaan ajelemassa kärpäsiä, kun isä kengitti hevosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *