Jukka Kuoppamäen taival
Elämä on tie
Jukka Kuoppamäki, Sinne ja Takaisin, Matka Euroopan sydämeen, toim. Basam Books
Joskus olen lukenut viihdetaiteilijoiden elämänkertoja, joissa meno on melkoisen kuoppaista, välillä matalaliitoa kriisistä kriisiin ja perhe-elämän rosoisuuteen. Kuoppamäen tarina ei ole tällainen, jopa hivenen puiseva, mutta viihdetaiteilija on saanut oppinsa sensaatiolehtien tavasta käsitellä niskuroivia laulajia. Juttu väännetään vaikka lipan alta, niin kuin Kuoppamäen kertoman mukaan tarina Ossi Runteen kyseenalaisesta kuvaussessiosta vessassa, joka tuotti julkaisijalleen neljä kuukautta ehdotonta vankeutta.
Kuoppamäki oli koululaisena vähän nyreissään, kun ei päässyt laulamaan sooloa koulun juhlassa, mutta tapasi myöhemmin häneltä shown varastaneen pojan oopperan solistina ja pääosassa. Niinpä hän päätti antaa anteeksi koulusattumukset.
Kuoppamäki rakastui vaimoonsa Sirpaan koulun tansseissaja koululaisina he menivät naimisiinkin, kun lapsi ilmoitti olemassaolostaan morsiamen masussa. Myöhemmin lapsikatras kasvoi mittavaksi ja anopin epäluulot siitä, että noin pieni miniä tuskin pystyisi saamaan edes lapsia, osoittautuivat turhiksi.
Vaimosta tuli menestyvä toimittaja ja tv-kasvo, mutta vähitellen Jukan ura alkoi muuttua nousujohteiseksi ja asetelmat muuttuivat niin, että Jukasta tuli kansan rakastama ”sinivalkoinen ääni” vähintään laululla ”Sininen ja valkoinen”.
Uraan mahtui myös festivaalimenestyksiä ja Satsanga-yhtye taisi olla Kuoppamäen pisimpään kestänyt kokoonpano. Mutta Jukka oli sitä mieltä, että elämä ei ollut antanut vielä tarpeeksi ja niin tuli eteen vuosia kestänyt episodi antroposofisena pappina Saksassa. Kotimaassa antroposofian tuntevat erityisesti steiner-koulun kanssa tekemisissä olleet.
Kuoppamäen kirja keskittyy ehkä liikaakin musiikillisiin muisteluihin ja kaikesta huomaa, että päähenkilö ei ole ainakaan härskien anekdoottien suosija.
Jouko Varonen