Meitä oli patsinsyönnillä iloinen porukka. Naapurin Pertti ja Esko ja Marja-Liisa. Meiltä Maija ja Jaska ja minä. Möttönen oli tullut omia aikojaan. Möttönen oli mustalainen. Se oli lentävää syöntiä Alkuillasta oli tietysti ollut se tavallinen odotus. Särkiä lipitettiin sangon pohjalle ja joku onnekas jalomman ahvenen. Ne olivat alkupaloja. Patsia odotettiin. Židillä oli hyvä tapa suhtautua […]
Jännitteinen elämänkaari Jäämereltä Pohjois-Karjalaan Elina Luukkainen – Ilkka Markkula: Jäämeren myrskylintu, Elina Luukkaisen elämänvaiheet, DoSome 2014 Elina Luukkaisen muistan varmaotteisena opettajapersoonana, joka sai kurin luokassa pysymään ja harrasti kulttuuria. Itsekin pääsin laulamaan duettoa kevätjuhlaan, kun opettaja huomasi minulla olevan laulutaitoa. Mutta ennen Värtsilän vuosia tapahtui yhtä ja toista. Kirjailija asui lapsuutensa aikana Murmanskin suomalaisyhteisössä ja
Kuva on tätini Ester Immosen albumista. Ester s.1906 Pälkärvellä ja asui vuodesta 1922 alkaen Värtsilässä. Onnellisista ilmeistä päätellen kysymyksessä on kihlakuva. Kuvan takana teksti ”Sylvi ja Pentti 3.5.1944”. Tunteeko joku tämän pariskunnan? Onko heistä saatavissa lisää tietoa?
Iijoki-Sarjan avaus/Päätaloa vuodelta 1971 Kalle Päätalo: Huonemiehen poika, Gummerus 1971 Kalle Päätalo ( 1919 Taivalkoski – 2000 Tampere) oli kirjailija joka on jakanut kirjojen lukijat ja Suomen kansan kahteen leiriin. Toiset tuumivat, että Kallen matkassa olo käy pitkäveteiseksi ja viipyilevä kerronta haukottaa. Toiset taas vannovat Päätalon nimeen, ja heitä on paljon. Päätalon kirjojen painokset kun vakiutuivat
67-vuotias mummu saapunut 3 kertaajalkaisin Tohmajärveltä Helsinkiin. Ei ole vielä kalevaisen kansan kunto kokonaan kadonnut, ajattelin ihmeissäni kuullessani eilen, että eräs vanha, jo 67-vuotias mummu, oli saapunut kävellen Tohmajärveltä Helsinkiin katsomaan täällä olevaa poikaansa. Mittasin kiireesti heti tuon tässä tapauksessa satumaisen matkan ja huomasin sen tekevän linnunteitse Viipurin kautta, jota reittiä vanhus oli käyttänyt, noin 450 kilometriä, joten hänen
Värtsilän Kisan kuntosalin avajaisia vietetään Värtsilän koululla 2.helmikuuta 2015 klo 18. Osoite: Värtsiläntie 119 as 3, 82675 Niirala. Avajaisissa mukana, neuvomassa ja opastamassa Tohmajärven kunnan liikunnanohjaaja Arja Pirhonen. Mehu ja kakkua avajaisten kunniaksi! Tervetuloa! Lisätietoja kuntosalin käytöstä yms. www.vartsila.fi
Lapsuudessani lukeminen katsottiin useinkin turhaksi huvitukseksi, ainakin silloin jos kotitöitä taikka läksyjä oli tarjolla. ”Ensin työ, sitten huvi” iskostui niin mielenpohjalle, että en ole vielä aikuisenakaan päässyt yli pienoisesta syyllisyyden tunteesta jos syvennyn lukemiseen ja jokin ”tärkeä” jää tekemättä. Ihmemaassa Pielisensuun kunnan (myöhemmin Joensuun kaupungin) Utran kansakoulun eteisessä sijainnut kaksiovinen kaappi oli oikea aarreaitta. Lauantaisin,
Rauhan tultua evakkoperheillä ei lasten kirjahankinnat saattaneet olla ensimmäisenä mielessä, minäkään en muista aivan varhaislapsuudestani yhtään kuvakirjaa. Mutta en minä silti aivan umpiossa ollut, äiti oli ollut nuoruudessaan innokas lukija ja niinpä hän kertoi meille ulkomuistista Topeliuksen satuja, Spyrin Pikku Heidiä ja Anni Swanin eläinsatuja. Satumaassa Iltasatuina kerrotut tarinan muuttivat ilta illalta muotoaan, joinakin kertoina
En tiedä mistä sille nimi keksittiin. Hupi se oli. Isä toi sen Lapin rintamalta. Lojautti pahvilaatikon pirtin lattialle kaikkien ihmelteltäväksi ja enemmän vielä ihmettelimme, kun yhdestä laatikon nurkasta alkoi norua vesivana äidin isän tulon kunniaksi laittamia uusia räsymattoja kohti. – Kato, supatti Jaska minulle. – Mitä? – Laatikon nurkka kastuu. Nyt huomasin minäkin. Isä havahtui
Lukijat voivat lähettää sähköpostilla talvisia kuvia julkaistavaksi Värtsissä. Lisään kuvia tähän juttuun sitä mukaa kun niitä tulee. Ota kamera taskuusi esim. kävelylenkille tai hiihtolenkille ja nappaa kuva esim. talvisesta maisemasta. Lähetä sähköpostilla osoitteeseen verkkovartsi(a)gmail.com t:Eira
Se oli maaliskuinen päivä kun teimme serkkupojan kanssa hyppyrin ”Mummolan mäkeen”. Aamupäivä askaroitiin hyppyriä ja iltapäivällä aloitettiin mattipietikäismäiset mäenlaskukilpailut. Kaikki onnistui muuten hyvin, mutta yksi asia jäi huomioimatta. Kevätaurinko liuotti mäen alastulorinnettä. Ponnistus ja hypyn etunoja onnistuivat erinomaisesti, mutta alastulo ei ollutkaan enää varma. Puusukset tarttuivat kuin tervaan. Kunniakas mäkihyppy muuttuikin kumparelaskuksi voltteineen. Alkoi aikamoinen
Solovej’ järjestää jäsenilleen tutustumismatkan Karjalan pääkaupungin Petroskoin kulttuurielämään ke 18.2. lähtien. Emme toimi matkanjärjestäjänä, vaan jokainen mukaanlähtijä valitsee oman ohjelmansa ja maksaa omat kustannuksensa suoraan – niin matkakulut, yöpymiset, ruokailut kuin pääsymaksutkin. Näin matkasta tulee helposti räätälöitävä, mutta silti erittäin edullinen. Matka tehdään yhdellä pikkubussilla, johon mahtuu 6-8 matkustajaa ja henkilöautolla, johon puolestaan menee 3-4 henkeä.
Urheilun seuraaminen tekee agressiiviseksi Toimi positiivisesti Richard Wiseman: Revi tämä kirja, Atena 2014 Wiseman ( s.1966) on mielenkiintoinen psykologi. Hän tuumii, että positiivisen ajattelun sijaan ihmisen pitäisi keskittyä keksimään itselleen positiivista tekemistä. Niinpä esim. joukkueurheilun, kuten jääkiekon tai jalkapallon seuraaminen lisää ihmisten agressiivisuutta ja on sinänsä huono tapa viettää aikaa. Ihmisen pitäisi pyrkiä tekemään positiivisia
Kaipaisin tunnistusapua tähän isäni Niilo Immosen (s. 1912 Pälkjärvellä) albumista löytyneeseen kuvaan. Näyttäisi siltä kuin tämä kuva olisi otettu jossain rautatieasemalla. Onko kysymyksessä mahdollisesti Värtsilä tai Pälkjärvi? Entä ketä ovat kuvan nuoret neidot? Kuvan takana on päivämäärä 19.5.1937. Teksti ja kuva: Lissu Kaivolehto
Maailmalla putkahtelee esiin aika-ajoin erilaisia luontoon liittyviä ”hyvinvointitrendejä” joiden ideat ovat meille maalla asuville tai maalta kotoisin oleville olleet lähes itsestään selvyyksiä. Yksi näistä nousevista hyvinvointibuumeista on nyt päätään kovasti nostava ”luonto-/ekoterapia” joka perustuu luonnon parantaviin voimiin erilaisissa ihmisten ongelma-/terveystapauksissa. Kokemusten kautta on kauan jo tiedetty että luonto eheyttää ja kuntouttaa, luonnossa oleminen helpottaa stressiä
Vaikeinta ei aina ole valinta hyvän ja pahan, vaan kahden hyvän välillä. Sattuu usein, että elämä tarjoaa meille yhtäaikaa monta herkullista ja houkuttelevaa ruokalajia. Haluaisit ehkä, kuten lapsi, ottaa lautasellesi jokaista. Muista silloin: nyt tarvitaan eniten harkinta kykyäsi. Valintaa tehdessäsi on käyttettävissäsi kaksi varmaa perusohjettasi: Voit pyrkiä joko edistämään omaa henkistä kasvuasi tai jakamaan hyvää
– Joko sie isä soitit mummolle? – Mitä? – Mummolle. – Ai siitäkö synttärilahjasta? Soita sie. – Radiostahan mie jo kiittelin. Juteltiin tunti mummon kanssa eilenaamulla. – Aamulla, voi helev… – Mummon laskuun. – Jaa. Tuota… no mitä sille pitäis soittaa? – Etkö muista. Lupasit viimeksi käydessä, että koukkaat mummon mukaan Lappiin. – Niinkö tuli
Tunnistaako joku kuvissa olevat Karjalan neidot tai jonkun heistä? Kuvat ovat tätini Ester Immosen (s.1906 Pälkjärvellä) albumista. Neidot ovat kuvauttaneet itsenä J. Ikosen omistamassa Värtsilän Valokuvaamossa. Kuvausajankohdaksi arvioin 1930-luvun alkupuolta. Kahden neidon kuvat olivat päätyneet myös isäni Niilo Immosen (s. 1912 Pälkjärvellä) albumiin. Tätini oli palvelijana Värtsilässä pankinjohtaja Raino Hallbergin perheessä vuodesta 1922 talvisodan päättymiseen
