Elämysvoimaa luonnosta

Jylhä mänty Hiienvaaran kupeella (Hiisi on alkujaan tarkoittanut pyhää lehtoa, kultti- ja uhripaikkaa)

Jylhä mänty Hiienvaaran kupeella (Hiisi on alkujaan tarkoittanut pyhää lehtoa, kultti- ja uhripaikkaa)

Maailmalla putkahtelee esiin aika-ajoin erilaisia luontoon liittyviä ”hyvinvointitrendejä” joiden ideat ovat meille maalla asuville tai maalta kotoisin oleville olleet lähes itsestään selvyyksiä. Yksi näistä nousevista hyvinvointibuumeista on nyt päätään kovasti nostava “luonto-/ekoterapia” joka perustuu luonnon parantaviin voimiin erilaisissa ihmisten ongelma-/terveystapauksissa. Kokemusten kautta on kauan jo tiedetty että luonto eheyttää ja kuntouttaa, luonnossa oleminen helpottaa stressiä ja metsässä kävely rauhoittaa mieltä. Kuitenkin asiasta on melko vähän tehty varsinaisia tutkimuksia. Nyt on myös hoitopiireissä havahduttu siihen että luonnossa oleminen ja siitä nauttiminen on tärkeä keino erilaisissa kuntoutuksissa, mielen hoitamisessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa.Monissa vanhoissa kulttuureissa, myös täällä meillä Suomessa, luonnosta haettiin vastauksia ja opastusta elämään liittyvissä eri kysymyksissä.

Ruotsissa luontoterapiaa on tutkittu enemmän ja se onkin yksi johtavia maita tällä mielenkiintoisella tutkimussaralla. Niissä on saatu erinomaisia tuloksia mm. pitkäaikaissairaiden hoidossa. Ruotsissa on esimerkiksi jo lukuisia hoivakoteja joissa hyödynnetään luonnon parantavia vaikutuksia hoivatyössä. Mm. puutarhahoidon ympärille on syntynyt monia vanhusten hoivakoteja ja tulokset ovat olleet hyviä.

Luonnon energioiden aistiminen on luonnollista meille ihmisille. Olemme muinaisista ajoista lähtien tienneet millaisissa paikoissa ympäröivässä luonnossa meillä on ollut hyvä olla tai millaisissa olomme muuttuu raskaaksi ja ahdistuneeksi. Monilla on tapana mennä eräänlaisiin voimaa antaviin paikkoihin vaikkapa vain hiljentymään. Meidän perinteiset harrastuksemme marjastus, sienestys, kalastus ja metsästys ovat aina olleet, myös sen lisäksi että niillä on saatu lisäsärvintä ruokapöytiimme, tärkeitä ja terapeuttisia hyvinvointimme kannalta. Merkitys on korostunut entistä enempi nykypäivän hektisessä ja suorituskeskeisessä maailmassamme.

Muutamista tutuista puista ja eläimistä…

Mänty – on sydämeen ja keuhkoihin vaikuttava puu. Entisaikaan tavattiin meillä Suomessakin rakentaa keuhkotautiparantolat jylhien mäntymetsien keskelle. Männyn tuoksun sanotaan tekevän hyvää keuhkoille.

Paju – on veden elementin puu. Sen sanotaan auttavan luovuuden ja inspiraatioiden löytämisessä sekä lisäävän naisenergiaa. Paju on myös hyvin antiseptinen – mm. aspiriini on tehty pajun aineksia kopioimalla.

Koivu – tutun puumme hoitavat ominaisuudet on tunnettu jo kauan. Koivuvasta antaa energiaa ja tuo virkistystä. Koivunmahlasta on kehkeytymässä Aloe Veraan rinnastettava hittituote maailmalla. Vahvasti tässä kehityksessä on ollut myös Tohmajärveläinen Maarasten perheyritys Nordic Koivu joka ansiokkaasti vie koivunmahlajuomaansa maailmalle – erityisesti Aasiaan. Koivua kutsutaan vahvan energian puuksi.

Kuusi – on monipuolinen hoitopuu. Se on tuonut myös turvaa ja suojaa. Sen alla on nukuttu, pidetty sadetta tai suojauduttu liialta auringolta. Se koetaankin turvalliseksi ja suojaavaksi puuksi. Lehtikuusi sen sijaan on enemmän shamanistinen puu. Vanhoissa uskomuksissa nimittäin sen käpyjen ja pihkan tuoksun sanottiin olevan portti muille tietoisuuden tasoille.

Pihlaja – ”Pyhät on pihlajat pihoilla, marjat vielä pyhemmät” näin sanotaan Kalevalassa… Olemme uskoneet pihlajan suojelevaan voimaan ja sellainen pitikin istuttaa aina kotipihalle. Pihlajanmarjojen on sanottu nostavan henkistä värähtelyä ja vievän rukoukset helpommin taivaaseen.

Karhu – on meille suomalaisille yksi myyttisimmistä ja merkittävimmistä eläimistä. Vanhassa kansanperimässämme se on niin pyhä ja kunnioitettu eläin että sille on annettu eri kutsumanimiä peräti parisen sataa; Otto, Matti, Antti, Nokinen mies, Kouvo, Metsävaari, Otso, Kontio, Äijä, Mettän kuningas, Haltia, Mesikämmen …

Eräässä tarinassa karhun ilmestymistä on kuvattu seuraavasti; ”Hiljaisuuden rikkoo punakyljen hätäinen varoitus ja samassa tummien puiden keskellä on karhu. Risahdustakaan ei kuulu, suuri eläin ilmestyy vain paikalleen. Lihaksi ja luuksi materialisoitunut henkiolento.”

Hirvi – on ollut meille elinehto. Siitä on saatu nahkaa, lihaa ja luita joita on käytetty moniin eri tarkoituksiin. Hirvi edustaa symbolisesti sitkeyttä, ylväyttä ja itsearvostusta. Sen suuri koko ja majesteettisuus on puhuttanut suuresti ihmistä.

Susi – edustaa vanhaa viisautta ja opettajan voimaa. Se on myös rohkeuden edustaja. Vanhan perinteen mukaan täydenkuun aikana ulvova susi kertoo yhteydestä mystisiin ja henkisiin asioihin.

Jääkahle valtaa talven myötä myös Patsolankoskea

Jääkahle valtaa talven myötä myös Patsolankoskea

Luonto parantajana

Puista, kasveista, eläimistä, linnuista, kivistä, vedestä – kaikesta ympärillämme löytyy eri kansojen perinteessä runsaasti tarinoita – etenkin parantavista vaikutuksista tai henkisistä merkityksistä.

Olisikin mukava kuulla Värtsin lukijoiden kokemuksia ja vinkkejä näistä luontoon liittyvistä eri asioista! Esimerkiksi tuttua meille ovat monet terveysväittämät tai niihin liittyvät uskomukset kuten ”karpalomehusta saa apua virtsatietulehduksiin, nokkoshaude nivusissa auttaa monissa vaivoissa tai vaikkapa että puu parantaa selkävaivoja …”

Artikkelin kirjoittajana minua myös kiinnostaisi kovasti teidän lukijoiden kokemuksia Värtsilän alueella sijaitsevista erityisistä paikoista (suuret kivet, lähteet, vanhat puut, notkot, luolat…) jotka merkittävästi poikkeavat ympäröivästä luonnosta. Lisäksi erikoiset paikkojen nimet (esim. Piilovaara, Surinkivi…) ja nimien mahdolliset taustat kiinnostavat kovasti.

Kuvat ja teksti: Eero-Matti Lintunen

Share

Post navigation

18 comments for “Elämysvoimaa luonnosta

  1. “Vesi vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista.” Meillä joilla korvat tinnittävät jatkuvasti on havaittu kosken kohinan kaltaisen äänen auttavan uneen pääsemisessä. Se on sitä koskiterapiaa ja jokainen kalamies joka harrastaa koskikalastusta tietää sen kuinka aika karkaa koskilla ja ilta tulee huomaamatta.

  2. Karpalo on terveysainetta. Ei tapa pahoja bakteereita, mutta laittaa ne vesiliukumäkeen.

    Havupuu-uute ja kuusenkerkkäjuoma ei tapa syöpää, mutta käärii sen sellofaaniin, usein melko ahtaalle.

    Edellä ikään kuin kärjistettyjä kansan totuuksia. Sekin on hyvä muistaa, mitä omena päivässä saa aikaan.

  3. Kuusenkerkkää sisältävät ainakin jotkut lääketehtaiden valmistamat
    syöpälääkkeet, huomasin erään lähipiirissä olevan henkilön lääkkeiden
    tuoteselostusta lukiessani.

    “Jos jokainen omenan päivässä söis, niin lääkäri takkinsa markalla möis”,
    kuului entisen opettajani markka- aikaan antama terveysvinkki. Ei huono.

  4. Minulle luonto on kirkko, terapeutti ja apteekki. Luonnon tarjoama kauneus on kokonaisvaltaisen hyvänolon lähde.

  5. Eero-Matin mainiosta jutusta puuttui tuomi. Nuoruuteni vuosina kesälomien aikoina nukuin leikkimökissä (siskojen harmiksi). Se oli tuuhean tuomen katveessa. Olen monesti miettinyt, että tuolla puulla on ollut jotain vaikutusta sieluuni. Aivojeni muistilokeroihin on myös taltioitunut näky Jänisjoesta, jonka rannoilla tuomet kukkivat.

    Lintulan pihaa hallitsi mahtava kuusi, joka muutamia vuosia sitten on kuutunut. Miten vanhaksi lie elänyt? Oliko puron reunalla jo v. 1776, kun ensimmäinen Lintunen tuli vävyksi Nissisen taloon? Kukahan kävisi vuosirenkaat laskemassa!

  6. Nettiä räplätessäni “eksyin” blogisivuille
    “Elämää Erakkorannassa”. Taitaa olla
    tämäkin tarina tuolla samalla rannalla
    kirjoitettu.

  7. Viekinmummon Mustajuuri
    Tuli käytyä äidin mukana Viekinmumon luona jokunen
    kerta Oli ns kuuluisa kansanparantaja.

  8. Vanha sanonta, että soliseva vesi, palava tuli ja nukkuva lapsi rauhoittavat parhaiten mielen.

  9. Lisäisin tuohon Eero Matin puuluetteloon vielä katajan. Sen ominaisuuksia on lueteltavaksi liian paljon. Mainitaanpa vaikka se että vanhin suomessa tavattava puu on kataja. Yli tuhat vuotta vanhoja eläviä katajia tavataan tuolla pohjoisessa.
    Eläimistä tulee mieleen peura. Peuran perästä ne ensimmäiset suomalaiset Suomenniemelle saapuivat. Nyt peura on etelä Suomesta kadonnut, Suomenselälle on istuttamalla saatu jonkinlainen metsäpeurakanta.

    Värtsilän luonnosta löytyy paljonkin mielenkiintoista. Jylhiä maastonmuotoja sekä erikoisia kasveja. Jos mielenkiintoa on voisi niistä kertoillakin.
    Kuulostellaan.

  10. Katajahan on suomalaisen sisukkuuden vertauskuva. Varsinkin Vakka-Suomen alueella on
    on runsaasti katajia. Johtuneenko se maaperästä. Mielelläni lukisin kertomustasi Tohmajärven alueen kasvillisuudesta.
    Terveisin Masa

  11. Vieläkö siellä ryhänotkossa on vuorijalavaa jäljellä? Sekin on Värtsilän erikoisuus.

  12. Reino A. – mielellään nuista lisää kuulisi 😉 Kiitos jo etukäteen!

  13. Terveisiä vaan täältä pakkasen keskeltä sinne länteen.
    Mehän kuulumme Laatokan lehtovyöhykkeen reuna-alueeseen. Varsinkin Värtsilässä se näkyy runsaina kallionaluslehtoina. Siellä saniaiset vallitsevat. Kotkansiipi, hiirenporras ja myyränporras. Tuo Kalevin mainitsema vuorijalavaesiintymä on Kukkolammen puron varressa. Purossa elelee toinenkin harvinaisuus, jänönsalaatti. Idästäkö lie peräisin kiurunkannukset joita ainakin Suonpäänjoen varsilla on useissa kohdin.
    Kämmekkälehdot ja ukonhattu on Kemien ja sen ympäristön ylpeydenaihe: Tikankontti, neidonkenkä, kirkiruoho ja kaksikot tulevat ensiksi mieleen.
    Idälle ominaisia ovat myös soilla esiintyvä vaivero jota ei länsi Suomessa tavata. Tuolla Tahkovaaran suunnassa on kallio jonka Karjalanruusu on valloittanut, meidän maakuntakukkamme.
    Masalle ja Arja Leenalle vielä terveisiksi: Silloin kun kävin siellä koulua silloinen biologian opettajani Jyrki Kolehmainen pani minut asialle. Piti tuoda hänelle täältä idästä kasveja. Veinkin hänelle ainakin vaiveron ja vilukon joka nyt ei ole varsinaisesti idän vaan pohjoisen laji.
    Kesää odotellen Suonpään Jussi.

  14. No, johan nyt jotakin! Värtsilä on paitsi lintukeidas myös erilaisten kasvien paratiisi. Reino A. voisi kesällä järjestää kiertomatkan noita luetteloimiaan yrttejä tutkailemaan. Mukaan lapsia ja nuoria! Ihan totta!!!

  15. Erkille.
    Mikäpä siinä jos mielenkiintoa on.
    Ongelma on siinä että kaikki kasvit eivät ole loistossaan yhtäaikaa ja osa paikoista on hankalasti saavutettavissa. Rajavyöhykekin on jonkinlainen haitta.
    Luontoharrastus on kaikenikäisille sopivaa.

  16. Tämä talvinen joenmutkankuva tuo mieleeni appiukkini rysäpukin. Kesällä kun vesi oli matalalla rysäpukki kunnostettiin ja varmistettiin, että pukkia tukeva teräsköysi eli sinkki varmasti piti pukin paikallaan myös jäiden kasautuessa pukkia vasten. Esko Kaurilan taksikuski kalasti rysäpukilla läpitalven. Oli kiva käydä rysiä katsomassa ja saalista noutamassa. Eskon rysäpukissa oli kaksi aukkoa ja kaksi rysää. Kun koskesta tehtiin lohenkalastuskoski kyläläisten rysäpukit täytyi purkaa. Halusin kertoa tämän ajanjakson sen kosken historiasta ja tämä tarina on totta.

  17. Värtsiläpäivillä yksi, uskoisin monia kiinnostava ohjelma, voisi olla opastettu tutustumisretki Värtsilän erikoisiin luontokohteisiin. Tämä vaatii tietenkin jo autokuljetusta/-kuljetuksia koska laajalla alueella jouduttaisiin kiertämään…

    Tutustumismatka olisi jo puolipäiväretki, esimerkiksi Värtsilä -päivien sunnuntaina jolloin myyntitoria ei enää ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *