Elina Luukkaisen tarina

jäämeren myrskylintu

Jännitteinen elämänkaari
Jäämereltä Pohjois-Karjalaan

Elina Luukkainen – Ilkka Markkula: Jäämeren myrskylintu, Elina Luukkaisen elämänvaiheet, DoSome 2014

Elina Luukkaisen muistan varmaotteisena opettajapersoonana, joka sai kurin luokassa pysymään ja harrasti kulttuuria. Itsekin pääsin laulamaan duettoa kevätjuhlaan, kun opettaja huomasi minulla olevan laulutaitoa.

Mutta ennen Värtsilän vuosia tapahtui yhtä ja toista. Kirjailija asui lapsuutensa aikana Murmanskin suomalaisyhteisössä ja lapsilla oli ainainen pelko, että milloin isä laivoineen joutuu myrskyn uhriksi. Niinpä Elinan saatua vauvanuken, hän ei alkanut helliä sitä, vaan pisteli nuken reikiä täyteen ja yritti hukuttaa sen. Pelot projisoituivat nuoreen tyttöön tällä tavoin.

Myöhemmin Murmanskin yhteisöä kohtasivat monet vaikeudet ja Luukkainenkin joutui kokemaan Stalinin ajan terrorin ja väestönsiirrot. Tyttö toimi myös työvelvelvollisena neuvostoarmeijassa ja joutui jopa suomalaisten sotavangiksi ja keskitysleirille.

Mutta Luukkaisella oli myös ymmärtäjiä, jotka huomasivat hänen taitonsa. Niinpä kirjoittaja pääsi opettajan oppiin ja myöhemmin Suomeen siirryttyään Rauman seminaarin hospitanttiluokalle.

Myöhemmin, Värtsilän vuosina, Luukkainen solmi avioliiton ja toimi kylällä monissa kulttuuririennoissa. Hän oli hyvä laulaja ja osallistui mm. Teuvo Tikan johtaman maineikkaan Värtsilän kirkkokuoron toimintaan.

Tämä elämänkertakirja merkitsee 90-vuotiaalle ”työn sankarille” varmaan paljon. Se on tilitys taipaleesta, joka ei ole tavanomainen. Itse muistan kouluaikoina puhutun, että ope on niitä inkeriläisiä, jotka muuttivat Suomeen.

Toivon kirjailijalle pitkää ikää ja ansaittuja leppoisia vuosia nykyisessä asuinpaikassaan.

Jouko Varonen

Post navigation

20 comments for “Elina Luukkaisen tarina

  1. Kiitos, Jouko! Nyt, värtsiläiset ja ympäristöihmiset, hankitaan kirja omaan hyllyyn ja koko perheen luettavaksi. Elina ansaitsee tämän! Ja me saamme aineksi elämän ymmärtämiseksi.

  2. Kuuln aikoinaan , kuinka Elina oli Tervavaarassa piileksinyt jopa kellarissa. Silloin en vielä oikein sisäistänyt, mistä oli kysymys.Oli hyvä, kun hänellä oli Jormanaisen Aino henkivartijana.
    Lurttuani kirjan selvisi moni muukin asia..Varsinkin Jäämeren rrannan asukkaitten elämään tutustuminen oli mielenkiintoista.

  3. En tuntenut kyseistä henkilöä, mutta heti Joukon
    kirjaesittelyn luettuani varasin kirjan Vaarakirjastojen
    kautta.

  4. Onpa mukavaa kuulla jotain Elinasta. Kiitos Jouko kun välitit vihjeen. Tuo kirjahan pitää hankkia.

    Äitini puhui paljonkin Elinasta. En ymmärtänyt täysin mistä oli kysymys, mutta sain sen käsityksen, että nämä Elinan kaltaiset olivat venäläisiä tai Inkerin suomalaisia, jotka oli karkotettu ennen sotaa Suomeen tai sitten karanneet Suomeen. Sodan jälkeen he ”saivat palata” takaisin. Oikeasti se tarkoitti sitä, että heidän oli pakko palata ja Suomen täytyi auttaa palauttamisessa. Elina oli ymmärtänyt mitä ”lupa palata” tarkoittaa eikä missään nimessä halunnut palata. Hän oli sanonut, että kilon paloina saavat, mutta vapaaehtoisesti hän ei lähde. Siksi hänen on täytynyt olla piilossa riittävän kauan, kunnes yksi ihminen unohtuu. Tämä on siis äitini kertomaa muistitietoa.

  5. Oliko Karjalaisessa vai missä juttua Elinasta. Jotenkin jäi mieleeni se, että hänen vanhempansa kiersivät Venäjälle Amerikan kautta. Voin muistaa aivan väärinkin.

  6. Kiitos Elina kirjasta. Olit opettajani aloittaessani 6-vuotiaana kansakoulun Tervavaarassa ja perheesi on muutenkin tuttu, koska asuimme myöhemmin samalla kylällä. Oli mielenkiintoista lukea lapsuudestasi ja nuoruudestasi, joita en aiemmin tarkemmin tuntenut. Terveisiä myös Eerolle!

  7. Elina Luukkaisen kirja oli myynnissä viime kesänä Tohmajärven matkapalvelussa.
    Mielenkiintoista luettavaa.

  8. lahtelainen kollegani, värtsin lukijoita näköjään hänkin, vinkkasi joukon ansiokkaasta tekstistä täällä. välitän terveisennne printtinä postitse, elina kun ei käytä nettiä.

    elina ja eero asustelevat nykyisin vuorelassa, siilinjärvellä, jo neljättä vuotta. ovat ihan kunnonpaikan vieressä, joten sanovat tapaavansa tuttuja siellä aika ajoin. yhteystiedot saa tarvittaessa minulta. ovat kovin iloissaan joka kerran kun joku soittelee tai lähettää postia.

    kirja oli kuuden vuoden aktiivisen työn tulos. kaikki arkistolähteet niin kotimaassa kuin venäjälläkin piti huolellisesti käydä läpi datan varmistamiseksi ja elinan sangen tarkan muistin tueksi, kiitos siitä ilkka markkulalle.

    elina on ollut aina sattuneesta syystä suuri tervavaara-fani. jo pienestä pitäen ihmettelin, mikä ihmeen paikka se on semmoinen, jota ilman itse asiassa ei olisi meikäläistäkään olemassa. siellä osattiin hoitaa ja turvata sodan jaloista joten kuten hengissä selvinneen elämän alkutaival.

    ja totta puhuen koko perheemme kotipaikka on henkisesti ja puheissamme vieläkin värtsilä. tohmajärvi on ollut enemmänkin vain asuinpaikka, sekin vasta vuodesta -73.

  9. Esa, voisitko toimittaa tähän Värtsiin Elinan tekemän kastevirren. Siis sanat ja sävel. Se on jossakin minulla. Mutta taitaa nyt olla hankien takana. Olit varmaan paikalla, kun se ensimmäisen kerran laulettiin.

  10. teksti on elinan seminaariopettajan jaakko haavion runokokoelmasta, säveltä en tähän saa asennettua. se on kyllä printtinä tallessa, pitäisi kaiketi monistaa vapaasti käyttöön.

    elina duunasi tuon virren veljeni tyttären ristiäisiin edellisenä yönä. työnsi aamulla nenäni eteen ja sanoi jotta alahan joikhata, ajan kanssa varosen pekka teki siihen yhden koraalisovituksen ja tiaisen tuula toisen pianoversion.

    sitä kuulemma käyttävät useammassakin seurakunnassa epävirallisena virtenä. lisälehteen sitä tarjottiin joskus myös mutta ei sopinut. olen levyttänyt sen aikoinaan ”mieleni virsi” -levylle. painos on valitettavasti loppunut. levy tehtiin omaishoitajien varainhankintaa varten. tekstihän on erittäin osuva, sanoisin. ja kyllä muori sen sävelenkin on osuttanut kaiketi ihan kohdilleen.

    Kastemaljaan heijastuu
    Luojan aurinko ja kuu,
    kukkulat ja laaksot maan,
    ihmeet Kaikkivaltiaan.

    Kasteen hohde hiuksillaan
    lapsi lähtee kulkemaan.
    Sydän etsii, aavistaa
    taivasta ja Jumalaa.

    (Jaakko Haavio)

  11. Muistan elävästi tuon Elinan säveltämän kastevirren ensiesityksen. Esa lauloi upeasti ja minä säestää räpelsin sillä laatikkoharmonilla. Erkki oli kastepappina. Muistan, että laulun sävel on kaunis ja harras, ristiäistilaisuteen hienosti sopiva.

  12. Mie sain aikoinaan Esalta tämän levyn ja monta kertaa sitä kastelaulua hänen kanssaan ”duettona” autoa ajaessani hoilasin. Ihana sävel ja koskettavat sanat.

  13. Tuo kastetilaisuus on pysynyt muistissa. Nyt me sitten teemmekin Elinan kastevirrestä värtsiläisen ”hitin”. Anteeksi sitaateissa oleva sana! Tarkoitan sitä, että julkaisemme virren ja levitämme sen käyttöön. Kotiseutuyhdistyksen uusin projekti. Vireä Värtsilä viriää tälläkin sektorilla! Otan yhteyden Esaan. Järjestämme harjoitustilaisuuden. Esa laulamaan. Päivi ”räpeltämään”. Ja kahvit pöytään seurakuntakotiin. Sopisiko naistenpäivä 8.3.2015?

  14. Sain olla Elinan oppilaana kaksi vuotta.Päällimmäinen muistikuvani hänestä on
    suora ryhti.

    Lähden etsimään näin lauantaipäivän ratoksi tuota kirjaa kirjakaupoista.

  15. Tänään saatiin Elina Luukkaisen Jäämeren myrskylintu
    kirjahyllyyn.Suomalainen kirjakauppa hoiti tilauksen.

  16. Kiinnostaa tuo Elinan muutto Kuopioon. Tulin tuntemaan hänet ehtoisana emäntänä.Heillä oli kaunis talo Tohmajärvellä puutarhoineen silloin aikoinaan Koivistontiellä. Paratiisi.
    Kukahan asustelee sitä nykyisin,kun Esakin tuntuu osoitteenaan pitävän ihan muuta. Tohmajärvelläkin on muutosten tuulet ja tämäkin osoittaa sitä. Ei yksin Värtsilässä muutokset ole aiheuttaneet ikävää ja kaipausta muualle muuttaneita kohtaan.

  17. Jäämeren myrskylintu on luettu, koskettava monivaiheinen elämänkertakirja.
    Monta tuttua henkilöäkin löytyi kirjansivuilta.

  18. 7.6.2015 suunnitteilla Elinan ja Eeron vierailu Värtsilän kirkkoon. Messu, kirkkokahvit, laulutilaisuus, puhetta kasteesta. Pankaa aika allakkaan!

  19. Elinan kirja ”Jäämeren myrskylintu”, kirjoittajat Elina Luukkainen – Ilkka Markkula, on todella lukemisen arvoinen. Sain sellaista tietoa, jota minulla ei aiemmin ole ollut. Eikä mitä tahansa muisteloa, vaan tärkeää historiallista tietoa.

    Su 7.6.2015 klo 10 messuun Värtsilän kirkkoon. Sen jälkeen kirkkokahvit ja musiikkitilaisuus, jonka tarjoaa Esa A Luukkainen.

    Vieraina Elina ja Eero!!!

  20. P.S. Ostin kirjan Tohmajärven Matkapalvelusta, Kirkkotie 1. Kannattaa omistaa kirja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *