18 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 4

  1. Tämän talven pakkasennätys -30 astetta Värtsilän laaksossa.
    Jossain ehkä enemmänkin pitäjän alueella..?

  2. Jänisjokivarressa Pappilanpellon alueella. Kaikissa kolmessa mittarissa alimmillaan aamuyöstä -32 astetta.

  3. Paikallisia eroja siis on, näinkin lyhyellä välimatkalla. Vaikuttaako mahdollisesti Jänisjoki? vai mittari kohtaiset erot, en tiedä siitä sanoa.

    Tulevana yönä taitaa paukkua ennätykset niin siellä kuin täälläkin. Kurkkasin nimittäin juuri mittariini ja näyttää jo nyt tuon -30 astetta! Kello on nyt 20:30. Uskon että yöllä lukema muuttuu!

    Mielenkiinnolla siis aamua kohti!

    Onneksi lauhtuvaa keliä on luvassa ehkä jo torstaina, viimeistään perjantaina.

  4. Tuossa Ilomantsin tiellä, ”Laamasen mutkassa” tuntuu olevan yksi Värtsilän kylmimmistä paikoista, niin monet ovat sanoneet ja oma auton ulkolämpömittari sen todeksi monena talvena myös näyttänyt.

  5. Sääperinlaakson kylmin alue talvipakkasilla on joskus 70 luvulta lähtien havainnoitu Järven rajanpuoleisen notkon kohta aivan rajan tuntumassa.
    Olisi mielenkiintoista jos pakkasen seuraajia olisi ympäri Värtsilää. Pitäisi vaan saada oikea esim. yön alin lukema, tai vertailu lukemat klo 09 ja 20.00 jolloin nähtäisiin erot eri paikkojen kesken juuri samoihin aikoihin otettuina.

  6. Vielä on matkaa pakkasennätyksiin. Vuonna 1987 tammikuussa meillä kotitilalla Keltasuolla Jänisjoen rannalla oli arviolta – 43C, arviolta siksi koska pakkasmittarin lukemat loppui -40 asteeseen! Siinä oli ”kiva” sulatella vesijohtoja ja kuskata lehmille kaivosta vettä maitotonkalla. En tiedä paljonko nyt on ollut siellä suunnalla pakkasta mutta kyllä taisi olla Tohmajärvellä kylmimpiä paikkoja aina, olisiko sitten johtunut Jänisjoesta, tiedä häntä.

  7. Kun kävin koulua 1950 – 1960 luvulle saakka niin meidän
    kotipaikallamme Kenraalinkylässä oli usein pakkasta yli -.40
    astetta . Kotimökkimme on suoalueiden ympäröimä tästä
    varmaan johtuu, että nytkin sillä alueella on monta astetta
    kylmempää kuin lähiseudulla.
    Aamulla kouluun lähtö oli joskus vähän pakkopullaa sillä.
    Esim:kun ei ollut kunnon kenkiä, kumisaappaiden päälle
    vetäisi villasukat niin kyllähän sitä jollakin lailla pärjäsi kun
    liikkui reipasta tahtia.
    Nyt on tilanne helpompaa ainakin vaatetuksen suhteen ja
    asuminen nykyisellään on kuin elelisi paratiisissä verrattuna
    siihen aikaan. Kyllä täällä meillä Joensuussakin oli lähes -30
    aamulla, että on vähän holotna meilläkin.

  8. Tämä talvi on tämä talvi, mutta mielenkiintoista keskustelua aiheeseen liittyen on käyty verkkolehdessämme myös melko lailla kolme ajastaikaa takaperin.
    Kaikkiaan 14 kommentilla höystetty juttu Arktisia oloja on julkaistu Värtsissä 31. tammikuuta v. 2012. Juttu on todennäköisesti edellisen päätoimittajan Erkki J.n käsialaa.

  9. Työelämässä tapasin kerran pohjois-karjalaisen mummon, joka sai eläkettä. Tuskin se kovin suuri oli, mutta hän oli tyytyväinen ja sanoi, ettei asiat ole ennen niin hyvin koskaan olleet kuin nyt. Kertoi vain, että kun hänen miehensä joutui sotaan, he asuivat jonkinlaisessa maakuopassa ja heillä oli yksi lapsi. Yöllä kun oli pakkasta, vesi jäätyi oven suussa. Kun mies lähti, heille jäi kotiin evästä vain yksi leipä.

  10. O-PS muistelee erästä 80-luvun erittäin ”kuivaa” talvisydäntä ja sen vaikutusta päivittäisiin karjanhoitotöihin.
    Minunkin kotipihani silloisessa navetassa työskenneltiin kyseisen pakkasjakson aikana ”nollakelissä”; sisälämpömittari, joka oli keskellä navettaa olevassa pystypilarissa, näytti kylmimpinä aamuina +1 C eli vesijohtoverkoston toiminta oli oikeasti siinä ja rajoilla. Eteistilassa sijaitseva lypsykoneen alipainesäädin piti sulatella päivittäin kuuman veden höyryllä, säilörehusiiloon muotoiltiin moottorisahan avulla melkoiset louhokset ja syntyville pikkuvasikoille puettiin päälle vanhoja ihmisten villatakkeja ym. kaikkea kommervenkkiä keksittiin. Keksittiin ja pärjättiin; mitään ei lopulta särkynyt eikä eläimiä menehtynyt.
    Ylimääräistä työtähän se teetättää, mutta maamiehet ja emännät kyllä selviävät; eihän siinä itse asiassa ole mitään vaihtoehtoa!

  11. Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään sanoo vanha sananlasku.
    Laskin juuri hammastikun läppärin vierelle ettei satu vahinkoa, kun luin kommentteja ja aioin ruveta tätä kirjoittamaan.
    Asuin ekaluokkalaisena v. -54 Enon Naurisojalla viidenkilsan päässä koulusta ja aluksi talvella kilsa hevos, eli -rekitietä. Ellei, kuten usein suksilla omatallaamaa oikolatua kuusikoiden ja mäkien läpi Enon kirkonkylän koululle.
    Kova pakkaskausi alkoi muistaakseni jo joulun jälkeen 40 -46 astetta, eli sen mihin mittarien lukemat riitti tammikuun loppuun saakka.
    Olin koulustakin poikessa ainakin viikon verran. Lopulta komentelivat, että pitää yrittää sitäkin jollain tavoin hoitaa.
    Niinpä kuljettiin kovilla pakkasilla siskon kanssa hevosreessä hirven ja karhun taljoihin kääriytyneinä.

    Pakkasmuisoja on myös useita Rajapalveluksen ajoilta. Lieksassa olin Kokkojärven vartiolla v. -68 -70, jota muistoa pidän edelleenkin karmeimpana pakkas aikana.
    Kerran oltiin parinvuorokauden partiossa tosi pakkasella, kun päivällä lähdettiin oli vartion mittari pohjassa ja Inarin mäen vartiolla saatiin lukemaksi -46. Yleensä Kokkojärvi oli siitä aina useita asteita alempi.
    Ensimmäisen illan ja yön aikaan kierrettiin partiossa Ruunaanjärven takaisella aarnialueella, jossa tuntui vielä kylmemmältä. aamuyön kuutamossa käytiin yhdessä tornissakin käskyn mukaan suorittamassa aluetähystykset.
    Tornivaaralta läksin ensin laskeutumaan. Hyvillä keleillä sieltä sai tosi makeat kyydit ihan puusuksilla. Mutta anna ja olla nyt piti potkia ja sauvoa jopa jyrkimmässäkin rinteessä.
    Jäin rajaladulle odettelemaan kaveria ja ei aikaakaan, kun alkoi mahdoton sauvojen ja suksien kirskunta kuulua. Varmaankin se sinä kuutamoyönä kuului ainakin puolenkilometrin päähän. Niin nahkeassa kelissä en muista koskaan hiihtäneeni.
    Ruunaanjärven takaisen alueen silloiset epäilyksetkin olivat vahvasti sitä mieltä, että pakkaslukemat on olleet lähes -50, ellei jopa ylikin.
    Mutta hauskaa, kun näin elossa saa muistella, kokea en enää halua.
    Terv.H T

  12. Hempan raportti partiomatkalta on mielenkiintoinen. Ei vaan sen vuoksi, että sitä voi kiitollisena muistella, kun hyvin hommasta selvisi. Vaan myös ja ehkä ennen muuta siksi, että se paljastaa halun velvollisuuden täyttämisestä. Reissulle komennettiin, se kuului rutiineihin. Mutta herää kuitenkin kysymys, oliko tarkastusmatka tarpeellinen tuollaisella paikku pakkasella. Ei kai siellä rajalla kukaan luvatta liikkunut? Rajalla oli rauhallista, niinkuin Värtsilän ja Kaustajärven miehillä tavattaessa ollut tapana tervehtiä toisiaan. Niin nytkin, kun on autot ja lumikelkat, millä liikkua.

    Joka tapauksessa on hyvä muistella aikoja, kun oli pakkanen ja pakkasen huolet.
    Olisi ollut monen maaseudun omakotitalon rakentajankin hyvä ollut varautua sähkökatkoksiin rakentamalla patterilämmityksen rinnalle uunin ja hellan – ja avotakan romantiikannälän tarpeiin.

  13. Olitko Hemppa mukana siinä tienvarsiväijytys harjoituksessa Lieksassa Viharin alueella. Pakkasta oli yli 40 astetta ja meillä havulaavut taukopaikkana. Rakotuli lämmitti etupuolelelta ja pakkanen nipisteli takapuolellta. Nukkuminen jäi vähiin siinä harjoituksessa. Silloin mietin sitä kuinka ihmeessä ne miehet kestivät talvisodan pakkaset.

  14. Sanonta sanoo se joka vanhoja muistelee niin tikulla silmään.
    Mutta sain tästä !
    Liisan kirjoituksesta aiheen jatkaa kovista pakkaspäivistä
    syrjäkylien näkövinkkelistä.
    Muistan asioita 40 luvun lopusta alkaen niin silloin
    monessakin pikkumökissä ei ollut kuin yhdet lasit
    ikkunoissa ja mökkien eristykset olivat tosi heikot.
    Pakkanen pureutui sisälle joka lovesta, niinpä monesti
    vesikorvo joka oli useimmiten ulos menevän oven
    vieressä oli aamulla jäässä. Niin oli meilläkin kotona ,ei
    tietysti kuin paukkupakkasilla.
    Yöllä lämpötila laski lähelle nollaa ja aamulla oli kiire
    saada tuli hellaan joka lämmitti ihanasti, niinpä jonkun ajan
    kuluttua tuntui olotila ihan siedettävältä. Kun tultiin 60
    luvulle niin asumisolot paranivat huomattavasti.
    Ja kun jouduttin työnperästä lähtemään maailmalle
    niin moni mökki autioitui käytiin vain kesälomalla katsomassa
    vanhoja asuinpaikkoja, joita myös kunnostettin parempaan
    kuntoon . Ovat nytkin monella käytössä kesä asuntona.

  15. Pakkaslumi on parasta rakennus materiaalia tehdä maasta nouseva rakennelma. Lapsena me lapset pakkaslunta tallattiin pesälampien välissä talvitien pohjaksi hevosajouran pohjaksi suonyli. Tällä viikolla Lappeenrannan linnoituksessa Sammonlahden seurakunta teki lumikirkon ohikulkijoiden ja hiljentyjien käytettäväksi. Siellä voi myös järjestää häät, jos joku haluaa eksotiikkaa. Ruotsin kuningas perhe on tulossa tänne vierailulle ja tämä kirkko olisi heille näkemisen arvoinen jos talven kelit sen sallivat. Tänään oli pakkasta kahdeksan astetta ja suksi luisti hyvin. Tätä hiihtokeliä lapsena sanottiin lentokeliksi.

  16. Tikan Kaleville….
    Siitä Lieksan Viharista. Tuntuu jotenkin tutulta, itse muistelen kärvistelleeni meidän ryhmän kanssa jossain kuusiikko puskassa. Ikuisen nuotion lämpö piti porukankin tiiviinä.
    Monenlaista kokemusta tuli hankttua rajan ajoilta. Uudistuksena tuli kokeiltavaksi yhteen talviharjoitukseen untuvamakuupussit, 2 osainen lämpöhaalari oli jo jokaisella.
    Itse testasin samantapaisella rajan omalla harjoitus jotoksella sen, että miten se toimii sissi olosuhteissa.
    Pienellä pakkasella jossain Koitereen maastoissa ja metrisessä hangessa radistin tehtätävät kainalossa nukuin pari- kolme yötä havuilla vuoratussa lumipoterossa telttapatja alusena. Hyvin nukuttikin, mutta herääminen ylösnousuineen vaati jostain syystä aina lämmittelyverryttelyn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *