Lapsuudessani pelattiin kuva-korteilla jotka nykyisin tunnetaan Pekka-kortteina. Emme tosin Dunja-mummon nähden. Hän ei sietänyt minkään sortin pelikortteja ja jos yllätti meidät pelin tuoksinassa – kuten usein tekikin – uhkasi heittää kortit pätsih (tulipesään). Ei kuitenkaan heittänyt.
Harvoin niillä edes oikeasti pelasimme, vaan leikimme paperinukkien tapaan kortti-perheillä. Oli pankkiiri Pohatta, kuvanveistäjä Kipsi, kapteeni Säilä, leipuri Limppu…
Anoppi sen sijaan askarteli tyttärellemme pelikortit kilon sokeripaketin pahvista. Sitten nämä kaverukset asettuivat seinänvierustan kiintopenkille nokakkain ja alkoivat pelata. Pelin nimi oli Jehu. Peli päättyi yleensä kinasteluun kun kumpikaan ei antanut pelin tuoksinassa tuumaakaan periksi. En koskaan päässyt perille pelin säännöistä ja koska en ollut sitä missään muualla tavannutkaan, luulin sen olevan jokin kaustajärveläinen tai peräti perheen piirissä muodostunut ilmiö. Pelistä käytettiin myös nimeä Jehu ja Seri ja miehenikin muistelee pelanneensa sitä paljonkin keskenkasvuisena.
Voinette arvata hämmästykseni, kun joulun alla sain sähköpostia jossa tarjottiin Jehu korttipeliä ostettavaksi. Tässä lainaus liittenä olleesta esittelykirjeestä: ”Jehu korttipeli on vanhaa karjalaista kansanperinnettä, jota ei tätä ennen ole julkaistu painetussa muodossa. Peli oli ennen sotia suosittu etenkin Karjalan kannaksella ja sitä pelattiin myös sota-aikana taisteluyksikköjen korsuissa. Jehun säännöt kulkivat suusta suuhun ja siihen kortit piirrettiin itse esimerkiksi palasokeripaketin pahviin ja leikattiin sitten irti. Tälläiset käsinpiirretyt kortit löytyvät esimerkiksi Etelä-Karjalan Museon kokoelmista. Nyt Jehu-kortit julkaistaan ensimmäistä kertaa painettuina.”
*
Jopas jotakin! Kukapa olisi arvannut, että anopin askartelemat pahvikortit olisivat olleet peräti museokelpoista tavaraa ja katoavaa kansanperinnettä! Meillä on ollut niin usein puhetta Jehusta (ja Seristä), että pakko oli ne kortit tilata. Ehtivätkin sopivasti vielä puolisolle pukinkonttiin. Mukava oli seurata hänen hämmästyttä ilmettään, olin onnistunut pitämään jutun täysin salassa.
Säännöt olivat häneltäkin unohtuneet, mutta ne olivat nahkakotelossa mukana sekä suomeksi että Karjalan murteella. Tapaninpäivänä pelasimme eka erän kokeilumielessä. Lienee ollut ekakertalaisen tuuria että voitin.
Säännöissä ei puhuttu sanaakaan Seristä, eikä siellä ollut sen nimistä kaatokorttiakaan. Jotenkin sen täytynee kuitenkin liittyä näihin Jehu-kortteihin. Nyt kiinnostaisikin kuulla josko joku Värtsin lukijoista muistaa vielä kyseisen Jehu-pelin tai ehkä sen salaperäisen Serinkin.
Tellervo
Jotenkin hämärästi muistelen, että olisin penskana pelannut Jehu -nimistä korttipeliä ruskiilaisen serkkuni kanssa. Muistikuvaan liittyy omatekoiset kortit. Eipä ole vuosikymmeniin ollut mitenkään mielessä, eikä säännöistä ei ole mitään tietoa tarttunut mukaan.
Kiinnostuin googlaamaan Jehua ja yllätys – yllätys, löytyi blogisti Hellä Neuvonen-Seppänen, joka kertoo äitinsä tehneen Jehukortit, kuinka ollakaan, sokeripaketista.
http://evakko.vuodatus.net/lue/2011/01/miksi-tutkin-karjalaisuutta-minussa
Linkitetyn tekstin loppupuolelta löytyy tämä Jehuun liittyvä maininta.
Mielenkiintoista nähdä mitä tietoa tähän kansanperinteeseen saadaan.
Johan nyt jotakin! Tellervo avaa tässä todellisen tehtävän palauttaa Jehu ja Seri Karjalaan! Tässä olisi yksi tehtävä esim. MLL:n Värtsilän yhdistykselle. Tilata Jehua ja pitää Jehu-ilta perheille. Saataisiin pelimaailmaan jotain todella kotikutoista!
Tein samoin kuin Seppo ja löysin tuon saman blogijutun. Kävin läpi samalla kaikki muutkin hänen blogikirjoituksensa – olivat kiinnostavaa luettavaa toisen polven evakolle.
Tellervo, millaisia kuvia noissa Jehu-korteissa on?
Omasta lapsuudestani muistan omatekoiset kortit, joilla pelattiin Aasia. Muistelen, että niissä oli numeroita, kaatajajia ja aasi. Kun isä oli etsimässä meille uutta asuinpaikkaa 1959, pelattiin äidin kanssa sitä usein aamuyölle sen jälkeen kun pienemmät sisarukset oli saatu nukkumaan.
Hei Tellervo,
Kiinnostaisi tietää, että mistä noita kortteja saa tilata. Pikaisesti googlettamalla en löytänyt oikeaa myyjää. Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta!
Tilasin myös sähköpostin innoittamana itselleni
Jehu- kortit, jotka saapuivatkin ennen joulua,
mutta minun korteillani ei ole vielä pelattu.
Keltaiset, numeroidut kortit, joissa on takana
Karjalan vaakuna. Taidanpa tehdä korttitempun, jos
muistan.
Olen lueksinut Kalle Päätalon Huonemiehen poika – kirjaa joulun seutuun.
Tukkilaiset yleensä pelasivat pomolle palkkansa. Niin teki myös
Kallen isä Herkko. Nyt on tullut RAY ja Veikkaus. Köyhältä on aina
viety rahat vaikka kepulikonsteilla.
Maija- Liisalle: Mistä tilasit Jehu- kortit? Laita linkki kauppaan.
Eira onkin antanut linkkiluvan
Jos Maija-Liisa laitat, minulla ei ole
sitä taitoa.
Eipä ole tullut Jehua pelattua mutta Huiputusta sitäkin enemmän.
Tuli lapsena pelattua Seriä ja Jehua! Vanhin sisareni toi pelisäännöt keskikouluaikaan kortteeritalostaan. Kenkälaatikon pahvista leikattiin kortit ja numeroitiin ne kynällä. Käteen jaetuilla korteilla piti päästä pöydässä olevan kasan yli tai joutui nostamaan. Serillä sai kaataa pöytäkasan ja Jehulla lykätä sen seuraavalle. Keltä loppui kortit ensin, voitti pelin. Näin kai se meni – vai menikö?
Eli Seri liittyy sittenkin tähän peliin!
Korttien painattajan yhteyshenkilö
toivoi lisätietoa säännöistä ja pelin kulusta.
Toivottiin täydennystä ja korjauksia.
Vinkkasin hänelle, että lukee verkkolehti Värtsiä.
Jehu korttipelin tilausosoite
Finprint
Teollisuuskatu 11
53600 Lappeenranta
puh. 040 553545
sähköposti: asko.verho@finprint.fi
Jehu peliä on saatavilla nahkakotelossa ja se maksaa 20€/peli +4€ postikuluja.
Puh. 0400 553546 tai asko.verho@finprint.fi