Saunareissut ja sahanpurut
Ei minun ”saunareissut” oviaukon hakkaamiseen loppuneet. Saunan ja pesuhuoneen lattiat laatoitettiin näppyläpintaisilla, kuusi-kulmaisilla laatoilla. Niitten pinta oli niinkuin nykyisissä näppylähanskoissa. Ammattimies suoritti laatotuksen ja minun tehtäväksi annettiin laattojen välisten rakojen massaaminen sementin näköisellä ruskealla töhnällä. Survoin pienen ruuvimeisselin kokoisella lastalla töhnää niihin rakoihin ja silitin jäljen kauniiksi. Se oli hidasta puuhaa, mutta olihan minulla aikaa.
Itse ylimestari kävi kurkistamassa ovelta miten työ sujuu. Hän varmaan huomasi minun taiteelliset kykyni kun heti ovelta huikkasi että mikäs Picasso se täällä taiteilee? Samaan hengenvetoon se käski heittää hittoon sellaiset ”taiteilijan” naskalit ja levittää massa leveällä lastalla ja pyyhkäistä märällä rätillä liiat pois, muutenhan minulla menisi siinä hommassa koko kevät.
Tein käskyn mukaan ja levitin massan leveällä lastalla. Sitten kun meinasin pyyhkäistä märällä rätillä liiat pois niin massa olikin jo kuivunut kiinni. Iltakin tuli ja työt oli lopetettava. Näitä ylimääräisiä massanrippeitä sitten raaputettiin teräsharjalla, ruuvimeisselinkärjellä ja parsinneulan kärjelläkin.. Suolahappoakin kokeiltiin. Siinä hommassa taisi sittenkin mennä koko kevät vaikka vaihdettiin ”oikeat” työvälineet ja -menetelmät. Jos en väärin muista niin siinä tehtiin henkilövaihdoksiakin. Minun kykyjä tarvittiin enemmän ojankaivussa ja joku muu jatkoi lattian raapimista.
Vanhan korjaaja tarvitsee suuret silmät.
Samalla kun rakennettiin uutta vartiorakennusta, tehtiin pikku korjauksia myös vanhan vartion ja asuinrakennuksen tiloissa. Ikkunat uusittiin ja lämpöeristystä parannettiin. Luultavasti rakennukset muutettiin keskuslämmitykselle, koska keskuslämmityskattila laitettiin uuteen rakennukseen ja sitä lämpökanaaliakin kaivaa nakerrettiin koko talvi.
Minun kohdalla lämpöeristyksen parantaminen tarkoitti sahanpurujen siirtelemistä paikasta toiseen. Rakennusten lämpöeristeenä oli ajan hengen mukaan sahanpuru. Molempien rakennusten seinistä oli sahanpurut painuneet ja yläosat jääneet tyhjiksi. Ne täytettiin. Jostain kannettiin säkeillä lisää sahanpurua. Se oli helppoa, mutta ikävää työtä.
Alpo tarkistamassa purueristeitä, vai kissaako etsimässä?
On sanottu, että vanhan rakennuksen korjaaja tarvitsee suuret silmät, että sinne mahtuu paljon roskia. Se on totta. Leikillisesti sanottuna myös suuret keuhkot olisi ollut myös tarpeen, koska siellä joutui niin paljon nielemään pölyä. Toisena tässä ikävässä työssä oli Väinö Vuojolainen Niiralasta. Väinöllä oli ankara ”tupakkayskä”. Keväthanki jäi mustankirjavaksi kun me käytiin ulkona happihypyllä rykimässä kämmenen kokoisia klönttejä hangelle.
Kissa kateissa
Vartion emännän rakas pentukissa oli kadonnut. Eräänä maanantaina emäntä kertoi, että kissan surkea naukuminen oli kuulunut vaimeasti jostain koko viikonlopun. Meidän mielestä naukuminen kuului seinän sisältä! Ei se ollut suoranaisesti minun syytä, mutta liittyi tavallaan minun töihin.
Lattian lämpöeristystä parannettiin alhaalta päin sullomalla lattian alla olevat sahajauhot tiimmäksi varsinkin seinien viereltä. Joissakin paikoin lattia notkui. Sellaisia paikkoja yritettiin samalla korjata alhaalta päin. Periaatteessa tehtävä oli ihan helppo, mutta ”työmaalle” piti vain jonkun päästä. Minä olin luultavasti työmaan pienin ja hintelin ja luultavasti myös hölmöin. Minä mahduin nipin napin matelemaan lattian alla olevassa n 40 cm korkeassa tilassa kun sieltä oli ensin vedetty haravalla sahajauhot pois.
Minun kulkureitin kohdalla seinässä olevat purueristeet putosivat alas ja seinä jäi osittain tyhjäksi siitä kohden. Tähän seinään pentukissa oli sitten jostain syystä mennyt. Kissa ei kuitenkaan päässyt ylös eikä alas vaan oli jäänyt seinän puoliväliin sahajauhojen päälle. En keksinyt kissan auttamiseksi muuta konstia kuin pudottaa sahajauhoa kissan päälle. Hän kiipesi kasan päälle ja pääsi näin pikkuhiljaa ylemmäs ja ylemmäs ja lopulta pois seinästä.
Ja niin emäntä rouva Mikkola sai kissansa.
>>> jatkuu
Lue myös Alpon aiemmin julkaistut jutut Kaustajärven vartio rakennuksesta.
Tämä kertomus vain paranee jakso jaksolta.
Eräs tuttavani teki 50- luvulta peräisin olevassa
talossaan lattiaremonttia ja lattian alla olevat
sahajauhot tekivät hyvin kauppansa. Kilpaa ostivat
ihmiset vanhat sahajauhot.
Missä kissi, siellä kolli. Kolli tosin kölli eristyksissä, silti läsnä.
Kyllä Sinulla Alpo on ollut kekseliäisyyttä kissan pelastamisessa.
Eikös ne ole vähän tämän tapaisia keinoja hyödyntäneet jopa pyramidien rakentamisessa tosin erilaisin materiaalein.
Tuohon aikaan oli vielä käsitys, että lämpöeristyksen tarkoitus on lämmön siirtymisen HIDASTAMINEN ja siksi purueristeet saivat jäädä paikoilleen kunhan aukkopaikat tukitaan ja suoranainen tuuli rakenteissa estetään. Uusi vartio vuorattiin lasi -tai mineraalivilla.
Tuo lattian alle kaivautuminen tehtiin siksi, että lattia notkui jostain kohtaa ja se piti yrittää korjata. Piti vain saada joku riittävän pieni ja huima vapaaehtoinen joka sinne työmaalle menisi. Purueristeiden sullominen seinänvierustoille tuli ikään kuin sivutuotteena.
Oli onni, että kissa oli noussut seinään naukumaan, eikä jäänyt jonnekin lattian alle.
Alpon mielenkiintoista kerrontaa lukiessa paikka ihan herää taas henkiin. On se vain sääli että nykyään rakennukset ovat autiona, olleet jo vuosia.
Kas, ei siihen aikaan pelastuslaitosta tarvittu kissan pelastamiseen. Alpon erinomainen maalaisjärki riitti.
On ollut Alpolla ahtaat paikat,tuli lukijalle pieni solidaarisuusahdistus.
Tarinasi on monella lailla mielenkiintoinen.Ajankuvaksena mainio.
Huomioni kiinnittyi siihen kuinka paljon Niiralan miehiä oli Kaustan työmaalla mm Huhtilainen,Hovi,Vuojolainen,Mertanen,Näätänen ja Mantsinen.
Tämän huomion jälkeen jäin pohtimaan Niiralan asukkaita ja heidän ammattejaan 50 ja 60-luvulla.
Osaajien kirjo on laaja:Oli Kirvesmiehiä,maalareita,topparoikkalaisia,seppä,VR:n väkeä,kuljetusyrittäjiä,metsureita,vaunujen kuormaajia,uittoyhdistyksen väkeä,valokuvaaja,opettajia,huolitsijoita,kauppiaita ja tietysti maanviljelijöitä ja rajamiehiä.
Jore
Niiralasta oli muitakin ammattilaisia, mutta nimiä en muista. Joku maalari.. Olsiko ollut joku Pauli??
Maalaisjärkeä olisi saanut olla vähän enemmänkin. Olisi pitänyt laittaa vaikka katiskaverkkoa reiän tukkeeksi, ettei kissat olisi päässeet sillan alle. Eipä vain tullut kellekään mieleen.
Vielä eräs surullinen maininta.
Värtsilän hautausmaata haravoidessani huomio kiintyi hautakiveen, jonka nimi tuntui jotenkin tutulta.. Väinö Vuojolainen kuolinaika syksyllä 1962. Eli saman vuoden syksynä kun keväällä sitä pölyä yhdessä nieltiin. Vietin pitkän hiljaisen hetken Väinöä ja hänen ”tupakkayskäänsä” muistellen.
Alpo,muistisi toimii loistavasti.Veljeni Jusu muisti että maalari Pauli Piipponen asui Niiralassa.Kaurilaan ajettaessa kylän viimeinen talo vasemalla,kuusiaidan suojassa,oli hänen kotinsa.Kylässä oli myös toinen maalari Piipponen,heidän talonsa oli puolestaan Sairasten naapurina rajan pinnassa.
Vuojolaiset asustivat ”Hyrsylän mutkassa”.Kiertotietä koululta rajan kautta asemalle nimitettiin Niiralassa Hyrsylän mutkaksi,itäisen esikuvansa mukaisesti.Rajanpuomin ja vartiokopin luona oli ylikäytävä radan yli.Radan varressa Nurmilampien kaunis mandarinikattoinen talo jonka pihalla kasvoi huikean suuri tuomi.
Nurmilampien!??? Kerro, Jore, lisää!
Raimo Nurmilampi oli samaan aikaan rippikoulussa Uudenkylän maamies-
seuran talolla -48-49.
Olipa kiva juttu. Rehellisesti ja huumorilla kerrottu.
Mistä kerrot seuraavaksi?
Viimeisen tarinan nimeksi ajattelin laittaa
”Kärsi vaan ruumis, olet sinä ilonkin päiviä nähnyt”
Minulla on Nurmilammeista hyvin hatarat mielikuvat.Ikäluokka on eri.Muistan ainakin kaksi nuorta miestä”Tivin” ja Ramin.
Herrat muuttivat Ruotsiin joskus -50 luvun lopussa tai 60-luvun alussa.Raimo meni Kiirunaan jossa elelee vieläkin.
Näillä palstoilla esiintynyt Laura on Raimon vaimon sisko joten ehkä hän ottaa asiasta kopin ja kertoo enemmän Nurmilampien ajasta Niiralassa.
Niinpä siis avaa, Laura, tietolaarisi!
Nurmilammen veljeksiä Ilmari,Mauri,Seppo ja Raimo.Muistelen äidin nimi olleen Tilda.?
Raimo oli hyvä juoksia,ja jalkapalloilia.Edusti Uudenkylän Terää,ja Värtsilän Yritystä,sekä Värtsilän Terästä jalkapallossa yhden kesän,muutettuaan avioduttuaan Uusi-Värtsilään.
Sepon vaimo oli Uusi-Värtsilän tyttöjä Eila Puustinen.
Raimon vaimo on Lauran sisko Annikki.Odotan Lauran tietolaaria Sepon,ja Raimon elämästä Kiirunan ajalta. Ruotsissa olon alkuaikoina pojat kävivät kesälomillaan kotikunnaillaan.