Kesän tullen silmä eksyy herkästi seuraamaan ympäristön kauneutta, olipa kyseessä kukkia tai mehiläisiä. Joka reissulla tulee vastaan kaunottaria, joita on pakko pysähtyä kuvaamaan. Eivätkä nuo siitä pahastu, pikemmin poseeraavat kuin valokuvamallit konsanaan. Luulevat kai pääsevänsä parempienkin lehtien kansikuviin.
Suomalainen 44-vuotias mies puhalsi sunnuntaina Niiralan rajatarkastusasemalla puhalluskokeessa 2,13 promillea. Mies oli tulossa Venäjältä Suomeen. Henkilö oli siinä määrin juopunut, ettei häntä pystytty kuulustelemaan. Niinpä mies kutsutaan kuultavaksi kotipaikkakunnallaan Etelä-Suomessa. Henkilön epäillään syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen ja hänet määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon. Tapauksen tutkinta jatkuu verikoetulosten saavuttua.
Nykyisen räystäänlähtöä ja pian koko lähtöä odottelevan Yhteissyvän päädyn ja maantien välissä oli 1950/60-aikoihin Värtsilän Kisan kesäkioski. Ihan mukava rakennus siihen tarkoitukseen. Varustettu oikein sisätiloilla. Ikkuna-aukkoja näissä asiakastiloissa oli runsaasti. Oliko aukoissa laseja vai pelkät aukot, ei nyt muistu varmuudella mieleeni. Tärkeimmät kuitenkin olivat eli katto, lattia, seinät (alaosat) ja penkkejä pöytineen. Joskus siellä istuskeli
Markus Varesvuo/Jari Peltomäki/Bence Máté: Lintukuvauksen käsikirja, Docendo 2011. Lintukuvaajaksi harjaannutaan. Usein aloittelijalta puuttuu tietämystä lintujen käyttäytymisestä ja kuvauksen teknisestä toteuttamisesta. Niinpä kokenut kuvaaja osaa asettaa piilokojun keväällä hyvissä ajoin pellolle, johon tulee lintujen suosima lätäkkö sulamisvesiä. Hyvinä marjavuosina pitää harrastaa marjansyöjien kuvausta ja ravintotilanne vaikuttaa myös lintujen pesintäaikatauluun. Jotkut linnut jättävät huonona ruokavuonna pesinnän kokonaan
Lissu kertoi syreenien alkavan kukkia Helsingissä, niin täälläkin. Naapurimme Mantsisen mehiläiset käyvät tutkimassa löytyisikö kerättävää. Niin ihania kuin valkoiset syreenit ovatkin siellä kukkien kätköissä käydään ankaraa kamppailua elämästä ja kuolemasta, vaikka yleensä emme tule sitä huomanneeksi. Joskus ihan sattumalta semmoistakin osuu näköpiiriin. Sieltä valkoisten kukkien kätköistä on ilmestynyt julma saalistaja ja napannut saaliin.
Tämän herran patsaita on levinnyt laajalle. Hänen teostensa pohjalta muotoiltiin kokonainen oppijärjestelmä, josta tuli myöhemmin eräänlainen valtionuskonto. Kaikki tämä tapahtui miehen omien toiveiden vastaisesti. Kansan keskuudessa syntyi hänestä aikoinaan henkilökultti, jota kuoleman jälkeen seuraajat käyttivät valtansa pöngittämisessä osana erään puolueen virallista propagandaa. Monen henkilön patsaita on ajan saatossa kaatunut, mutta tämä seisoo yhä vankasti jaloillaan
Monta päivää meni mietiskellessä rajan rauhaan tehdyn retken jälkeen. Päällimmäiseksi jäi reissulta ajatus, että Kaustajärven seudulla saattaisi piillä matkailumahdollisuuksia. Siellä on viehättäviä vesistöjä, joista osa on vielä erämaan kätköissä. Raja siellä on myös valmiine polkuineen ja ponttoonisiltoineen. Aivan uusi elementti löytyi Jormanilan niemeltä, joka on kuulemma valtion omistuksessa. Sen pelloille saisi luontokukkien niittyjä, joissa kasvaisi
Värtsin kommenteissa on runoiltu voikukista niin hienosti, että en malta olla laittamatta kuvaa voikukkapellosta Saarivaarasta. Muuallakin näitä ihasteltuja ja vihasteltuja kukkia on tänä keväänä riittämiin. Kaiken kaikkiaan kesä on tulla kuhahtanut vauhdikkaasti.
Mitä ne sellaiset nostalgiakukat ovat, saattaa joku kysyä? Ne ovat kukkia, joita kasvoi äitiemme ja mummojemme kukkapenkeissä, kasvimaan laidoilla ja tupien ikkunoilla. Niitä kasvoi myös lapsuutemme lehdoissa, niityillä, peltojen pientareilla ja ojien varsilla. Ne ovat niitä, joiden tuoksu ja väri ovat jättäneet meihin lähtemättömän muistijäljen. Kun niitä osuu kohdallemme nykyhetkessä, ne avaavat ovet muistoihin ja
Talvella kerrottiin julkisessa sanassa, että Sortavalan lähellä sijaitseva tohtori Winterin huvila on merkitty listaan virallisista paikoista, joita Venäjän presidentti ja pääministeri käyttävät lomillaan. Huvila on arkkitehtuuriltaan erikoinen rakennus Laatokan kallioisella rannalla. Sen ympärillä on suomalaisen tohtorin ennen sotia istuttama arboretum. Winterin huvila tunnettiin hyvin koko Karjalassa. Sen nykyisen omistajan kerrotaan olevan osakeyhtiö Nord Inter House.
Värtsilässä on helluntaina kirkkokonsertti, jossa esiintyvät Olli-Pekka (laulu) ja Jaana Sistonen, os. Tikka (urut ja pianosäestys). Jaana on värtsiläisille tutun musiikkimiehen Teuvo Tikan tytär. Konsertissa kuullaan mm. harvemmin yksinlauluna esitettävä Teuvo Tikan Iltasiunaus, jonka Jaana on muokannut miehensä äänialalle sopivaksi. Olli-Pekka ja Jaana on vihitty Värtsilän kirkossa 1988 samoin kuin Jaanan vanhemmat Teuvo ja Aune
Värtsilän koulun oppilaita muistettiin muillakin kuin Otto-stipendeillä kevätjuhlassa. Tarinatuvan stipendit saivat Aada Jormanainen, Tiuku Salmi, Arto Bassova, Ivan Gorbunovas, Eetu Huttunen ja Eeva Raerinne. Lions Club Tohmajärven stipendit: Emmi Räsänen, Barbara Ripatti ja Olesya Mirosnichenko. Koulun stipendit hyvästä opintomenestyksestä ja tsemppauksesta: Iida Kakkonen, Katja Varonen ja Olli Kosonen.
Otto Rummukaisen satavuotisrahaston ensimmäiset stipendit jaettiin Värtsilän koulun kevätjuhlassa lauantaina. Kirjailija oli itse paikalla. Ainekirjoituksen aiheena oli ”Kotiseutuni ja minä”. Stipendien saajat: 1-2 lk Hilla Viikki, 3-4 lk Iida Heiskanen ja 5-6 lk Heta Sallinen. Kunniamaininnat saivat Suvi Varonen taitavasta kirjallisesta ilmaisusta ja Taru Kosonen ansiokkaasta kotiseutukuvauksesta.
Kouluissa on otettu yhteiskuvia vuosikymmeniä. Värtsi julkaisee tänään kuvan Patsolan kansakoulun oppilaista vuodelta 1925. Tokkohan siitä löytyy tuttuja kasvoja? Varmemmin ehkä bongaa tutun kuvassa vuodelta 1955. Siinä on Patsolan opettaja Elina Luukkainen luokkansa kanssa. Kenraalinkylän kansakoulun oppilaat opettajineen on valokuvattu vuonna 1971.
Taas on se aika vuodesta, jolloin ylioppilaat painavat valkolakin päähänsä ja ammatilliset koulut jakavat päästötodistuksiaan. Minua vanhemmalla ikäluokalla oli harvoin mahdollisuuksia opintielle lähtemiseen, mutta joka kylällä tarvittiin kuitenkin monenlaisia ammattimiehiä. Olen joskus miettinyt, mistä nämä – yleensä itseoppineet – osaajat oikein tulivat. Kerron nyt aakkosjärjestyksessä muutamasta kotikyläni Kaustajärven lähialueen erikoisosaajasta. Aarne – kynämies Aarnekin oli
Rajan ylitti toukokuussa Niiralassa noin 104 000 henkilöä, missä on kasvua edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan 25 prosenttia. Kasvua on ollut sekä venäläisten että suomalaisten määrissä. Viisumivelvollisia rajanylittäjiä oli 40 prosenttia. Alkuvuoden aikana rajan on ylittänyt Niiralassa yli 467 500 henkilöä, mikä on 27 prosenttia viime vuoden vastaavaa ajanjaksoa suurempi määrä. Toukokuussa käännytettiin 15 henkilöä puuttuvien maahantuloedellytysten
Pohjois-Karjalan rajavartiosto paljasti keskiviikkona Niiralassa auton, joka oli varastettu Espanjassa 2009. Venäläinen mies oli kuljettamassa Venäjällä rekisteröityä ajoneuvoa Suomeen. Rekisteriote ja katsastustodistus todettiin väärennetyiksi, ja tarkemmissa tutkimuksissa ajoneuvo todettiin etsintäkuulutetuksi Espanjassa. Tapausta tutkitaan törkeänä kätkemisrikoksena, väärennysrikoksena ja väärennysaineiston hallussapitorikoksena. Kuljettaja vapautettiin kuulustelujen jälkeen.
Kevään viimeiset kouluviikot ovat usein retkien aikaa. Olen huomannut, että nykyisin käydään joskus kaukanakin maailmaan tutustumassa. Jopa pitempiaikaiset leirikoulut ovat olleet muotia. Omalta kouluajaltani 1950-60 -luvuilla muistan yhden reissun, joka tehtiin Imatralle. Siellä oltiin yhden ikimuistoisen yön verran Vuoksenniskan leirintäalueella teltoissa. Kerrottakoon, että kyseessä oli pelkkä poikaluokka. Opettaja lähti erään tuttavansa luokse yöksi, puhelinnumeron antoi,
50-luvun loppupuolella ilmestyi Värtsilän seuduille ensimmäinen susi. Se herätti oudokseltaan pelkoa ja kauhua. Susihavaintoja tehtiin pitäjän eri puolilla ja varsinkin koulumatkalaisten puolesta oltiin huolissaan. Käynnistettiin suurisuuntaisia susijahteja. Asiahan oli uusi ja ylilyöntiäkin saattoi tapahtua, mutta huoli oli kuitenkin aito. Nykymittapuun mukaan ei kuitenkaan oikea. Siihen mennessä oli petokannasta jahdattu lähinnä ilvestä useilla porukoilla ja hyvällä
Kaikkien värtsiläisten tuntema Mirja Varonen on yli 20 vuotta tähyillyt, ilmestyisikö yöhaikara uudelleen Jänisjoen rannalla olevan kesämökin edustalle. Se tuli heinäkuun alussa 1989 ja majaili joen vastarannalla kuukauden. Karjalaisessa kirjoitettiin: ”Varsinainen kuukauden pamaus oli heinäkuun Jänisjoella kalastellut yöhaikara, vasta viides Suomessa.” Varosen mökillä riitti vieraita, sillä se oli aitiopaikalla. Parhaina iltoina lintua kävi kummastelemassa pitkälti
