Värtsilän keskustasta yritetään taas tehdä cityä poistamalla tienvarsilta luonnonkukat. Ainakin se saadaan aikaan, että kevään siistimisen jälkeen tienvarsiin heitetty roina paljastuu näkösälle. Ehkä joku insinööri Helsingissä on saanut päähänsä, että nyt on oikea aika. En ymmärrä, kenen intresseissä on poistaa maaseudulla juuri kukkaan puhjenneet leinikit, kissankellot, koiranputket ja juhannuskukat sekä monet muut vuoroaan odottavat koristukset. […]
Värtsissä oli taannoin juttua savupirtistä. Tässä lisää havaintojani suomalaismetsistä Ruotsissa ja Norjassa. Suomalaisten, lähinnä Rautalammin kuntalaisten suuri maassamuuttoaalto Keski-Skandinavian erämaihin alkoi 1600-luvulla. Valtiovalta tuki muuttoa monin tavoin, mm. verohelpotuksin ja antamalla käyttöön valtavia metsäalueita kaskiviljelyyn. Suomalaiset toivat mukanaan uuden kulttuurin, kuten kaskiviljelyn, savupirtit ja -saunat sekä riihen. Savupirtit olivat alussa oikeita monitoimitaloja, jotka toimivat myös
Värtsilän Renkitalon kirppis on täyttynyt tavaroista. Monenlaista ostettavaa sieltä löytyy, ehkä eniten vaatteita. Venäläiset ovat jo paikan löytäneet, he ovat ahkeria kirppiksillä vierailijoita. Rajan takaisilla asiakkailla on toivomuslistallaan esimerkiksi mattoja, lasten vaatteita ja kenkiä, joita olisi hyvä saada lisää. ”Ja paljon teepaita”, sanoi suomea murtaen puhuva Tanja, joka emännöi kirppistä. Hän on lähtöisin Sortavalasta. Noin
Jaana os. Tikka (urut, piano) ja Olli-Pekka Sistonen (laulu) konsertoivat helluntaina Värtsilän kirkossa, jota he ovat luonnehtineet erityisen rakkaaksi ja muistoja herättäväksi konserttipaikaksi. Heidät on vihitty siellä 1988. Suunnitteilla on kirkon kunnostamistöitä, mutta tällä hetkellä ei vielä tiedetä, milloin ja miten. Konsertin tuottoja käytetään alkurahoituksena tähän tarkoitukseen.
Helluntain juhla-aihe jää liiaksi kauas historiaan. On tietysti tärkeää, että kuunnellaan Apostolien tekojen kertomusta ensimmäisestä helluntaista. Mutta entä tämä päivä, meidän aikamme? Miten Pyhä Henki toimii nyt keskellämme? Vastaus on korkeahenkisille epäilyttävä, mutta meille tavallisille tallaajille lohdullinen. Pyhä Henki toimii, kun evankeliumia julistetaan ja sovelletaan omaan aikaamme. Sanan saarnassa kuulemme Jumalan äänen, huonostikin ulostetussa saarnassa,
Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla joulun ja pääsiäisen jälkeen. Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Ennen vanhaan helluntaina oli kaksipäiväiset pyhät. Varsinainen helluntaipäivä on sunnuntai ja sitä seuraava maanantai, toinen helluntaipäivä oli pyhäpäivä vuoteen 1972 saakka. Vuosina 1973-1991
Hellepäivänä oli Jänisjoella hiljaista. Soutelijoita ei juuri näkynyt, yksi ainoa vene oli liikkeellä Niiralan paikkeilla. Sitä enemmän kuului sirkutusta rantapusikoista. Lintuihmisille Jänisjoen tienoot ovat antoisia. Vehmaan näköistä on nyt kaikkialla. Siinä missä rannat peilautuvat syksyisin veteen ruskan väreissä, on vihreys alkukesästä valttia. Pihlajat, ruusut ja mesikat kukkivat rantatöyräillä. Kelpaa siellä soudella. Voi kuvitella, että kanootilla
Päivälleen 65 vuotta sitten, kesäkuun 12. vuonna 1946, perustettiin urheiluseura Kaurilan Kisa. Se oli maineikkaan Värtsilän Kisan edeltäjä. Jorma Summasen kirjoittamassa Kisan 50-vuotishistoriikissa vuodelta 1996 kerrotaan, että Värtsilässä on urheiltu 1800-luvun lopulta asti. Nuorisoseuran voimisteluosasto oli yksi kolmesta, jotka olivat perustamassa 1906 SVUL:n Pohjois-Karjalan piiriä. Tunnettu urheiluseura oli Värtsilän Teräs, jolla ennen sotia oli tukena
Värtsilän kesänavauksessa Niiralassa otettiin lauantaina hieman varaslähtö kesän mansikoitten suhteen. Kiteeläinen puutarhuri Ismo Ruutiainen toi uutta satoa muutaman laatikollisen maistiaisiksi. ”Maalis-huhtikuun vaihteessa istutettuja, muovihuoneessa kasvatettuja”, hän kertoi. Monet epäilivät etukäteen mansikoitten makua, mutta yllättyivät myönteisesti. Hyviä ne olivat. Tavanomaista satoa saadaan vielä odotella. Ruutiainen arvioi, että harson alta saattaa saada juhannukseksi, mutta muutoin ehkä 3-4
Rajavartioston ja tullin väkeä saattaa jatkossa tulla ensimmäisenä onnettomuuspaikalle pelastus- ja ensihoitotehtäviin. Tällaisesta ns. ensivastetoiminnasta on kirjoitettu sopimus, kertoo Verkko-Karjalainen. Pohjois-Karjalan hätäkeskus hälytti aiemmin paikalle lähimmän pelastuslaitoksen yksikön. Vastaisuudessa hälytetään ns. ensivasteyksikkö, jossa voi olla P-KR:n ja Itäisen tullipiirin henkilökuntaa. Tarkoituksena ei ole korvata ambulanssia, vaan olla nopeammin paikalla turvaamassa potilaan henkeä. Varsinainen lääkintä ja
Soratieltä suistunut auto pysähtyi katolleen puuta vasten perjantaina iltapäivällä Patsolankosken lähellä. Henkilövahinkoja ei tullut. Ulkopaikkakuntalainen perhe oli menossa katselemaan koskea Kaurilantietä pitkin. Autossa oli vanhempien lisäksi vajaan vuoden ikäinen vauva. Suistumispaikalla oli useita metrejä Jänisjoen rantapenkerettä. Tapauksesta kertoi Verkko-Karjalainen.
Lentotoiminta on kevään ajan ollut vilkasta Värtsilän taivaalla. Siivekkäitä oli monen näköisiä, ja kiire niillä tuntui olevan kaikilla. Eikä se hellitä kesälläkään. Osa lentsikoista on helppo tunnistaa, mutta kaikista ei ota selvää erkkikään. Etevämpiä ovat linnut ilmassa temppuja tekemään kuin ihmisen koneet, ainakin toistaiseksi näkemäni perusteella.
Seppo Heikkinen: Mansikkakarnevaalit, Tammi 2011. Seppo Heikkinen ( s. 1959) on helsinkiläinen toimittaja, tuottaja ja kirjailija. Hänen realistinen proosansa vaikuttaa hivenen yliampuvaltakin, jos sitä vertaa nuorison todellisuuteen, mutta kaipa matka Suonenjoen mansikkakarnevaaleille voi olla tällainenkin, jos mukaan heittää fiktiota lipan alta. Teemajuonteena tarinassa kulkee nuoren pojan aikuistuminen ja kulkeminen kohti riipaisevaa todellisuutta, joka kourii rautaisella
Auto päivän auringossa, pinnassa likaa ja siitepölyä. Lähistöllä sopivasti ulkovesipiste, josta letku. Mieleen tulee: annanpa autolle kunnon pesun. Siitä voi seurata, että tuulilasiin tulee särö tai jopa halkeama, kun lämmin pinta saa äkkiä lähes jääkylmää vettä. Reaktio johtuu lämpötilan rajusta vaihtelusta. Vinkki: jos aloitat autonpesun helteellä, ensin hyvin ohutta vesihöyryn/vesisumun puhallusta kauttaaltaan, varsinkin tuulilasille pitkään
Enoni oli monessa asiassa aikaansa edellä. Täytyy oikein ihmetellä, kuinka hän puhui luomusta (ennenkuin koko sanaa oli keksittykään) ja monesta luonnonsuojeluun liittyvästä seikasta aikana, jolloin tälläisille visiönääreille melkeinpä naureskeltiin. Itsekin naureskelimme enon ehdotukselle, kun hän innostui ajatuksesta, että ryhtyisimme mökkipalstallamme sipulinviljelijöiksi ja lampaiden kasvattajiksi, tonttikin kun sijaitsee sopivasti niemessä. Puskan takaa Elämän ruuhkavuosina ei mökkitontin
Sepän ammatti ei varmasti ole ollut niitä helpoimpia. Entisajan pajat ovat olleet yleensä hataria, pimeitä ja maapohjaisia rakennuksia. Tärkein ja keskeisin siinä on ollut ahjo ja hiilet sekä palje, jolla lietsottiin palavia hiiliä. Alasin oli ahjon edessä, kuin myös vedellä täytetty karkaisuallas. Moukari, leka, vasaroita ja erilaisia pihtejä sopivasti käden ulottuvilla takomista varten. Kallittiin ja
Niiralassa on odotettavissa vilkas viikonloppu. Itähuolinnalla on perinteinen kesänavaustapahtuma lauantaina kello 9-13. Lisäksi rajan yli odotetaan turistiryntäystä, sillä Venäjällä on pitkä viikonloppu ylimääräisten vapaapäivien ansiosta. Suomeen saapuvan liikenteen odotetaan vilkastuvan jo tänä iltana. Venäläisillä ovat sekä perjantai että maanantai vapaapäiviä. Raja-asemalla on varauduttu avaamaan tarvittaessa neljä pikakaistaa henkilöliikenteessä. Rajavartioasema esittelee lauantaina alaansa kuuluvia asioita kesänavauksessa
Vesille on pieni pakko päästä, kun aurinko porottaa. Jos samalla kalastelee, siinä tulee ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Saaliilla ei ole aina niin suurta väliä, tärkeintä on hiiviskellä aamun raikkaudessa rantaan ja soudella hissukseen pyydöille. Yöt ovat vielä viileähköjä, joten auringon noustessa voi nähdä usvan nousevan lammen pinnasta. Kalastajien ohella myös rajamiehet liikkuvat varhain,
Sääperiltä tuli poikasena tehtyä harharetkiä aika laajoillekin alueille kesäisin. Ikäkavereita ei lähikulmilla paljoa ollut. Enimmäkseen tuli oltua yhdessä nykyisen luontokuvaaja Kokkosen isoimpien veljien kanssa. Suuntana oli monesti Onkilammen eteläpää. Siellä uitiin ja ongittiin. Rajamiesten siltapolkua pääsi myös yli lammen päädystä. Vesihän ulottuikin raja-aitaan kiinni, eikä maakannasta jäänyt ollenkaan Suomen puolelle. Lammen takareunalla, korkean rantatöyrään päällä
Rummukkalan Otto teki sen taas, vei Värtsilän nimen Amerikan mantereelle. Hancockin kaupungissa Michiganin osavaltiossa ilmestyvä amerikansuomalaisten lehti The Finnish Amerikan Reporter julkaisi kesäkuun numerossaan sivun kokoisen jutun satavuotiaasta kirjailijastamme. Alkuosan Leena Vännin kirjoittamasta jutusta voi lukea myös netistä. The Finnish American Reporter on kerran kuukaudessa ilmestyvä paperilehti. Jutussa kerrotaan Oton elämäntaipaleesta ja hänen kasvamisestaan kirjailijaksi.
