Kesäkessut

Sääperiltä tuli poikasena tehtyä harharetkiä aika laajoillekin alueille kesäisin. Ikäkavereita ei lähikulmilla paljoa ollut. Enimmäkseen tuli oltua yhdessä nykyisen luontokuvaaja Kokkosen isoimpien veljien kanssa. Suuntana oli monesti Onkilammen eteläpää. Siellä uitiin ja ongittiin. Rajamiesten siltapolkua pääsi myös yli lammen päädystä. Vesihän ulottuikin raja-aitaan kiinni, eikä maakannasta jäänyt ollenkaan Suomen puolelle.

Lammen takareunalla, korkean rantatöyrään päällä oli mökki, jossa eleli pari kolme aikuista. Sielläkin tuli joskus poikettua. Taisivat olla Hämäläisiä nimeltään; paikka autioitui jo 1950-luvulla. Tämän mökin ohi kun jatkoi kunnon taipaleen Otrakankaan suuntaan, pääsi Tarvaiseen. Sieltä löytyi saman ikäisiä poikia ja sielläkin tuli käydyksi, vaikka Tarvaisen pojat kävivät eri koulua. Itse Patsolassa ja he Uudessakylässä.

Sitten tärkeimpään. Jollakin kokoonpanolla, varmaankin Tarvaisen nuorten opastuksella, löydettiin tiemme ilmeisesti Ryösiöjärven takana eli itäpuolella sijainneelle autiotalolle. Luulen talon jääneen tyhjäksi heti sodasta lähtien, mahdollisesti uusi raja katkaisi vähätkin tieyhteydet. Talo sijaitsi kivikkoisessa, loivassa peltorinteessä heinikkoisen kedon keskellä, ovet repsottivat auki.

Tyhjästä talosta ei löytynyt mitään kiinnostavaa, paitsi porstuasta paperisäkin pohjalta jotain ruskeita repaleita. Mitähän ne olivat? Kokeiltiin yhden lehden palamista tulitikulla. Ei syttynyt, mutta savua tuli ja tupakan tapaiselle haisi. Sehän oli kessua. Sätkät jäivät tekemättä, kun paperia ei ollut paikalla. No tietenkin taskut täyteen kessun lehtiä ja puruja ja kiireen vilkkaan kohti kotia, josta löytyi loput sätkätarvikkeet eli paperi.

Kotosalla sitten taskut tyhjäksi liiterin nurkkaan. Seuraavana päivänä kokoontuminen johonkin metsänkolkkaan täysin varustein sätkäsulkeisiin. Aika meheviä sätkiä tulikin, suuria ja ilmavia. Kulmakarvat paloivat useimmilta, kun sätkät leimahtelivat suureen liekkiin. Ei tämä näin suju, täytyy tehdä piiput.

Sen verran oli käden taitoja ainakin tuolloin, että sai piipun syntymään, jopa kahta mallia. Karvahattumalli tehtiin poraamalla koivupölliin vajaan tuuman terällä hieman läpimittaa syvempi reikä. Lohkeamisvaaran takia vasta porauksen jälkeen sahattiin ja veistettiin ympäriltä liiat puut pois. Porattiin kopan alakylkeen pikkureikä, johon työnnettiin paperossiholkin ohennettu pää tiukasti. Holkkeja ei ollut kotona, mutta tien varsiltahan niitä löytyi tuohon aikaan. Tällä piippumallilla saikin kuumat savut, niin että oli kieli rakoilla. Varsi oli niin lyhyt, että sai sytytellessä nenäänsä varoa.

Kunnon piippu, joita myös tuli tehtyä jopa muiden piiputtelijoiden tarpeisiin, oli hieman työläämpi. Tässäkin tapauksessa homma alkoi pesän poraamisella, mutta vintilänterän kärkipiikin takia pesä porattiin matalammaksi ja syvennettiin tasapohjaiseksi polttamalla hehkuvan kuumalla naulan kärjellä ja kannalla vuorotellen. Tässä vaiheessa aihio sahattiin irti, vielä paksu, kiinteä varsi mukaan lukien.

Seuraavana oli tarkin ja vaikein työvaihe. Varteen piti tehdä imureikä. Poraaminen ei tullut kysymykseenkään, ainakaan sen ajan vehkeillä. Reikä piti polttaa. Nauloissa ei riittänyt pituus, joten polkupyörän pinnaa vain hehkuvaksi ja vähän kerrallaan reikä eteni palamalla. Suunta piti sihdata hyvin. Yleensä onnistui, niin kummalliselta kuin jälkeenpäin tuntuukin. Imureiän jälkeen vuoltiin liiat puuainekset pois, jopa hiottiin viimeistelyt raspilla ja santapaperilla.

Kerran vielä käytiin taskut autiotalolla täyttämässä, ettei mene hyvät piiput hukkaan. Tämän tarinan opetus on se, että jos satutte löytämään kessusäkin, voitte kääntyä piippuasioissa luottamuksella puoleeni.

Sakari H

5 comments for “Kesäkessut

  1. Minun eka tupakkakokemukseni oli, kun ostettiin tyttöjen kanssa kaupasta lupiaski ja mentiin metsään maistelemaan. Ei jäänyt tavaksi – en ole koskaan sitä ”syntiä”enemmälti harrastanut – kokeiltava oli kuitenkin. Ihminen on utelias – no tuli tunnustettua….
    Terv.Mike

  2. Ei voi muuta kuin ihailla poikien luovuutta piipputehtailussa!

  3. Meillä olisi vanha kessunhakkuupölökky
    jos Sakari H vielä tarvitset. Nyt se toimii
    muratin kukkapylväänä mutta kukan voi aina
    siirtää muualle!

  4. On siellä syntymäkotikylässä höveliä porukkaa. Luvassa on kaivovesikahvista kessupölkkyyn savusaunan ja valkosipulioluen kautta. Täytyy veistää seitsemän metrinen Katsi ajokuntoon ja kurvailla paikalle kesäteatterireissulla 🙂

  5. Olipas hauska lukea tätä juttua, vaikkakin kirjoitettu jo 2011. Minä tuon rantatöyrään Hämäläisten kanssa lapsena kesät mökillä vietin. Hyviä aikoja. Muistan että Heikki Kokkonen kävi mökillä ja rajamiehet myös kahvilla kysymässä kuulumisia. Pyörä oli Heikin lapsuudenkodin edessä, ”Hilin mökiksi” sanottiin, odottamassa kauppareissua Tikan kaupalle. Hilin luona käytiin myös kahvilla kun kylällä poikettiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *