Mansikoita ja mansikkatyttöjä

Seppo Heikkinen: Mansikkakarnevaalit, Tammi 2011.

Seppo Heikkinen ( s. 1959) on helsinkiläinen toimittaja, tuottaja ja kirjailija. Hänen realistinen proosansa vaikuttaa hivenen yliampuvaltakin, jos sitä vertaa nuorison todellisuuteen, mutta kaipa matka Suonenjoen mansikkakarnevaaleille voi olla tällainenkin, jos mukaan heittää fiktiota lipan alta.

Teemajuonteena tarinassa kulkee nuoren pojan aikuistuminen ja kulkeminen kohti riipaisevaa todellisuutta, joka kourii rautaisella otteella, kun karnevaalit on käyty.

Kirjassa liikutaan jossakin 1970 – luvun paikkeilla, koska nimiskaalassa vilahtelevat Kekkoset, Kerouackit jne. Keikalla on mukana myös Tapio Rautavaara, siis esiintyjänä. Mutta pojille ”Lapio Rautatavara” on paremminkin kirosana. Pitäisi kuulla rajumpaa rokkia ja tietysti tyttöjä pitäisi pöllyttää, koska festivaalit eivät vastaa tarkoitustaan, jos ei päästä kosketuksiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Heikkisen realismi on niin surkuhupaisaa, että siinä on havaitsevinaan huumorin pilkahduksia kautta matkan. Mutta kun siirrytään syvempiin vesiin, saa kirja jo toisenlaisia sävyjä.

Heikkinen on tehnyt radiosarjat Suomi jatkosodassa ja Suomi talvisodassa. Esikoisromaani Myyty maa ilmestyi vuonna 2007.

Vaikuttaa siltä, että kirjailija käyttää kautta linjan realismia jonkinlaisena huumorin tai surumielisyyden lähteenä. Itse jo väsähdin nuorison sekoilun seuraamiseen, mutta kun kirjan oli aloittanut, teki mieli nähdä millaiset lopputapahtumat kirjailija on loihtinut. Loppu saakin lukijan miettimään tarkemmin nuorison sieluntilaa kekkoslandian aikana ja miksei nykyisinkin.

Kirja lienee sopivaa lukemista nuorisolle, joka on kiinnostunut isäpapan ajan tapahtumista.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *