50-luvun loppupuolella ilmestyi Värtsilän seuduille ensimmäinen susi. Se herätti oudokseltaan pelkoa ja kauhua. Susihavaintoja tehtiin pitäjän eri puolilla ja varsinkin koulumatkalaisten puolesta oltiin huolissaan. Käynnistettiin suurisuuntaisia susijahteja. Asiahan oli uusi ja ylilyöntiäkin saattoi tapahtua, mutta huoli oli kuitenkin aito. Nykymittapuun mukaan ei kuitenkaan oikea.
Siihen mennessä oli petokannasta jahdattu lähinnä ilvestä useilla porukoilla ja hyvällä menestyksellä. Mutta susi oli uusi tuttavuus. Niinhän siinä lopulta kävi, että isä-Jukka sai pamautettua v. 1958 tämän ensimmäisen pedon hengiltä. Innokas erämies kun oli, niin oli totta kai mukana myös susijahdissa. Muistelen, että maan tai ainakin maakunnan isot lehdet kirjoittivat tapahtumasta melkoisena uutisena. Meillekin ilmestyi muutama hyvälaatuinen mustavalkoinen valokuva susivainajasta ja metsästäjistään. Todennäköisesti lehden ottamia ja toimittamia ammattitason kuvia, joita ei kuitenkaan ainakaan nyt ole käytettävissäni ja edelleen näytettävissä. Myöhemmin susijahdeista tuli tavanomaisempia ja uutisarvo väheni. Samoin sudet.
Ajat ovat muuttuneet. Sudet ovat saaneet söpöliinin aseman ja pikemminkin huolehditaan siitä, etteivät ihmiset olisi häiriöksi susille. Koululaisten matkoille annetaan turvaa vaikka takseilla. Ihan hyvä niin. Ennen vanhaan, jos tällaisen turvallisuuden vuoksi olisi vaatinut taksikuljetusta, olisi varmaan menettänyt vähintäänkin kansalaisluottamuksen sekä saanut muutakin hoitoa arkuuteensa.
Susien kaltaisen arvonnousun on kokenut myös kyykäärme, asia jota joskus on paikasta riippuen vaikeampi ymmärtää. Kaikkein vähiten hyväksyn minkkien päästämistä luontoon tarhoistaan. Voi sitä jatkovahinkojen surullista määrää ja laatua. En tällä halua vähääkään puolustella huonoa tarhausta tai muutakaan huonoa eläinten pitoa. Mutta ei hätiä mitiä, susia riittää sanonnan mukaan, sillä sitähän ihminen on ihmiselle.
Kirjoitin tämän muisteluksen senkin vuoksi, että kun Värtsillä on nyt monta mapillista ”ovista ja ikkunoista tulleita” lehtiartikkeleita 50-luvulta alkaen, niin josko sieltä vaikka löytyisi vahvistusta jutulleni. Luulette muuten pian, että on sillä Sakari-äijällä ylivilkas mielikuvitus. Voihan se olla, ettei mapista löydykään juuri tätä asiaa. Jää nähtäväksi.
Sakari H
Toinen toistaan hurjempia juttuja Värtsilän susista ja niiden jahtaajista on mapeissa, mutta palataan niihin tuota tuonnempana.
N
Niin minä ainakin haluan olla ihminen ihmiselle en SUSI.
Ootetaanpa niitä hyviä juttuja.
Ja nuorilta kuten ”päätomittaja vihjaisI”
MIRJASISKO
Muistan muitakin suurpetoja metsästetyn, jopa elävinä, niihin aikoihin kun olin koululainen. Värtsiläläiset Piiroisen veljekset
hiihtivät elävänä kiinni ilveksiä ja koululaiset saivat käydä
kurkistamassa niitä lanttukellarista, kun maksoivat Värtsilän
Teräkselle muutaman lantin. Noista ajoista on lehtileikkeitä ainakin Varosen Klaudian kerääminä. Ne omistaa nykyisin Mirja Varonen. Kuvissa veljekset esittelevät mahtavia suksen kerkkiä
ja mukana on kuvia, kun elävää ilvestä kuljetetaan korennolla
odottamaan eläintarhaan pääsyä.
Sain taannoin tarkat tiedot jutussa tarkoittamani suden kaadosta. Se tapahtui Värtsilän kunnan Kukkovaaran Ryhän maastossa perjantaina 19.12.1958 klo 9.30. Aseena oli Suomi-konepistooli sarjatulella ja lähietäisyydellä.
Kaatopalkkio oli 50.000 silloista vanhaa markkaa, nykyrahassa ilman ostovoimaoikaisua noin 85 euroa, mikä meni lyhentämättömänä metsästysseuran kassaan. Pyytäjälle jäi nahka, joka oli susi.
Taas yksi juttu, jota en ole aiemmin nähnyt. Minullakin on kuva, jossa Värtsilän metsästäjät ylpeänä esittelevät kaadettua sutta.
Meidänkin neljän lampaan katras sai kokea susien raivon -60 luvun puolivälissä.Matkaa meidän torppaan ei ollut kuin satakunta metriä.Mahat oli revitty auki ja kaulat purtu poikki.Jäi pienen pojan mieleen kun aamulla huomasimme asian.Mutta mikä ihmeelisintä,pässi Pöpi nimeltään, oli selvinnyt .Pöpi oli vahva ja olisko ollut vähän fiksumpi ja juossut kotipihaan karkuun.Pöpi söi aina maitolaituri-ukkojen Työmies natsat mielihyvin.Muutaman kerran ilmestyi Uudenkylän koulun pihamaalle,ilmeisesti halusi kuitenkin lisäkoulutusta,vaikka fiksu olikin.
Tuohon aikaan puhuttiin, että Venäjällä maksetaan hyvä hinta tai sitten susi turkiksista saa niin hyvän hinnan, että nitä metsästetään jopa helikopterista. En tiedä oliko jutut totta, mutta paljon tuli susia Suomeen.