Vanhan Värtsilän koululaisia kotiseuturetkellä Karijoen sillalla. Opettajan nimi oli Laakkonen.
Kevään viimeiset kouluviikot ovat usein retkien aikaa. Olen huomannut, että nykyisin käydään joskus kaukanakin maailmaan tutustumassa. Jopa pitempiaikaiset leirikoulut ovat olleet muotia.
Omalta kouluajaltani 1950-60 -luvuilla muistan yhden reissun, joka tehtiin Imatralle. Siellä oltiin yhden ikimuistoisen yön verran Vuoksenniskan leirintäalueella teltoissa. Kerrottakoon, että kyseessä oli pelkkä poikaluokka. Opettaja lähti erään tuttavansa luokse yöksi, puhelinnumeron antoi, johon voisi hädän tullen soittaa.
Ei meillä hätää, hiippailimme läheiselle tanssilavalle, jossa kansa pyöriskeli poski poskea vasten. Sitä seuraillessa kului aika rattoisasti. Seuraavana päivänä taisimme tutustua terästehtaaseen ja johonkin kirkkoon.
Meidät opettaja vei retkelle ent. kirjastotalon koululta Patsolan koskelle. Olin eka/tokalla ja matkaa kertyi kuitenkin 5 km suuntaansa.Kyllä otti koville iltapäivällä kun väsyneinä käveltiin koululle, josta vielä kotiin oli monta kilometriä. Opettajan sukulainen asui kosken partaalla, tämä lienee ollut retken perimmäinen syy.
Kyllä pelotti, kun pojat urheilivat kosken kivillä ja sillalla.
Kai meillä jotain evästä oli mukana, mutta voimille otti tämä luokkaretki, joka on ehkä siitä syystä painunut mieleen.
Suomenkielen lehtorimme Salme Karttusen juuret
olivat Kiteellä. Hän oli luokanvalvojamme ja eräänä
keväänä hän kutsui meidät luokkaretkelle kesäpaikkaansa.
Jostain syystä retkeilijöitä oli vain neljä, kaikki
tyttöjä kun tyttölyskassa oltiin.
Jäimme ”Ruposen ruskeesta” pois Tolosenmäessä ja siitä
oli muutaman kilometrin kävelymatka kyseiseen kohteeseen.
Opettaja oli meitä vastassa polkupyörällä.
Hienot muistot jäi siitä retkestä. Avustimme opettajaa
koivunlehtien kärräyksessä, soutelimme läheisellä lammella
ja pelasimme seurapelejä. Sen kummempaa ei tarvittu viihtyäksemme.
Yöksi opettaja meni naapuriin ja jätti meidät hienotunteisesti
keskenämme. Kaikesta näki että talo oli vanha kultturikoti
jonka yläkerrassa oli paljon mielenkiintoista nähtävää.
Oppilaat olivat antaneet tälle opelle lempinimeksi ”Päkä”,
ehkä siksi että hänellä oli pyöreät, vahvalinssiset silmälasit.
Arvostukseni kyseistä opettajaa kohtaan nousi tämän
luokkaretken jälkeen.
Mirjan mainitsema opettaja oli Saara Eronen, jonka äiti oli Leena (”Liena”, niinkuin sanottiin)Eronen s Lintunen. Hän oli ukkini sisar. Hän asui Patsolan kosken niskassa. Jossain vaiheessa siellä asui myös Leenan sisar Sofia Stenberg s Lintunen. Hän oli ollut kauan Ameriikassa tunnetun laulajattaren palvelijana ja kiertänyt ympäri maailmaa. Palattuaan Suomeen hän meni vanhoilla päivillään naimisiin Puumalan kanttorin kanssa ja jäätyään leskeksi muutti Värtsilään. Häntä nimitettiin suvun piirissä Mini-tädiksi. Hän pukeutui vähän vanhanaikaisesti ja herätti siten huomiota. Hänet on haudattu Leminrinteen hautausmaahan. Ierikka
Keväällä 1959 lähdettiin Kiihtelysvaaran Raatevaarasta luokkaretkelle 33:n oppilaan ja kahden opettajan voimin peräti Savonlinnaan asti. Alkumatkasta oli tutustuminen Tohmajärven tiilitehtaaseen. Matkan varrella kävimme myös Kerimäen kirkossa ja Punkaharjulla. Olavinlinnaan mentiin silloin vielä salmen yli veneellä. Linna teki lähtemättömän vaikutuksen.
Opettajalla oli kamera ja niinpä matkasta jäi muistoksi kaksi ryhmäkuvaa. Kyrönsalmen rannalla otetussa kuvassa näkyy taustalla Olavinlinna, toinen kuva on otettu Punkaharjulla.
Matkaa teimme yhden johtokunnan jäsenen pojan kuorma-autolla pojan toimiessa kuskina. Lavan päälle oli laitettu koppi, jossa oli vain pari pientä ikkunaa katonrajassa, joten maisemien katselu ajon aikana ei onnistunut. Penkkeinä olivat pukkien päälle laitetut lankut. Lavalle ja sieltä pois kiivettiin auton perään pystytettyjä tikkaita pitkin.
Retkellä oli mukavaa ja vähän jännittävääkin. Mitään haavereita ei sattunut ”retkibussin” alkeellisuudesta huolimatta.
Karjala-lehdessä on palsta ”Vanhat kuvat kertovat”. Torstaina 29.8 lehdessä oli neljä ihastuttavaa kuvaa Värtsilästä. Kuvien lähettäjä oli Ritva Laine Lappeenrannasta.
Yksi kuvista oli tuo ylläoleva kuva Karijoen sillalta. Kuvatekstissä mainittiin, että siinä on opettaja Luukkonen keskellä.
Yksi kuva esitti Siitosen perhettä pyykillä Karijoella. Toisessa kuvassa tyttöset Inkeri ja Sirkka Siitonen vaaleissa kesämekoissaan ja heidän jalkojensa juuressa toistakymmentä kanaa nokkimassa maasta jotain.
Kivirannan kahvilasta otetussa kuvassa on kolme naista myyntitiskin takana. Voisivat olla vaikka saman perheen naisia kolmessa polvessa. Järjestys kahvilan kattoon ylettyvissä hyllyissä on viimesen päälle.
Saara Eronen oli minun opettaja kaksi vuotta. Hän oli pidetty ope,vaikka olikin tarkka käsien,kasvojen ja tukan siisteydestä.
Totta, Saara oli tarkka oppilaiden siisteydestä. Hän tarkasti tämän tästä kynsien pituuden ja puhtauden. Täikampoja käytettiin kotona. Niillä raavittiin pöydälle asetetun peilin päälle mahdolliset hiusten väleissä vilisevät otukset. Mutta kerran vierustoverilta tipahtu iso täi pulpetin kannelle. En muista, huomasiko Saara tapahtunutta. Minulle se on jäänyt mieleen. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kaveri oli köyhästä kodista.
Ierikka