Värtsin kommenteissa on runoiltu voikukista niin hienosti, että en malta olla laittamatta kuvaa voikukkapellosta Saarivaarasta.
Muuallakin näitä ihasteltuja ja vihasteltuja kukkia on tänä keväänä riittämiin. Kaiken kaikkiaan kesä on tulla kuhahtanut vauhdikkaasti.
Komein näkemäni voikukkapelto tänä kesänä!
Vähän ajan kuluttua pellot ovat sitten täynnä ”puhalluskukkia”.
Englannissa näillä puhalluskukilla kuulema testataan samaa mitä meillä päivänkakkaran terälehtiä nyppimällä. Rakkautensa kohteen tunteista epävarma henkilö puhaltaa voikukan siementen muodostamaan hahtuvapalloon ja jos kaikki siemenet irtoavat siitä yhdellä puhalluksella, se on merkki siitä, että puhaltaja on intohimoisen rakkauden kohteena. Jos osa siemenistä jää irtoamatta, toinen ei hänestä todella välitä.
Kerrassaan upea voikukkakuva! Kuinkahan monta niitä tuossa
pellossa on???
…”lapsoset juoksevat,
voikukkakiehkurat, kruunut niin loistavat
solmiamaan”…
Voikukista tehtiin prinsessoita
seuraavasti: Pitkävartisen voikukan
varsi vedettiin suikaleiksi mutta
kukkaa ei irroitettu. Suikaloitu varsi
upotettiin veteen ja voi kuinka ihanat
korkkiruuvikiharat varresta muodostuikaan.
Kukkamykerö oli tietenkin se kultainen
kruunu.