Vieraat ilmoittivat tulostaan talvilomalle. Mökki olisi mieluisin olopaikka. Niinpä sitten pitikin siivota talven pölyt ja lämmittää olosija. Saunaakin esilämmitettiin. Vettä nostettiin avannosta, mutta sangot olivat jostain syystä käyneet talven aikana kovin vuotaviksi. Onnistuihan se vesihommakin lopulta. Jospa tehtäisiin avannosta sen verran suurempi, että siellä sopisi kastautumaan. On se uimakausi päiväkirjamerkintöjen mukaan joskus aloitettu näihin aikoihin, […]
Vuosi oli 1964 vähän ennen juhannusta, kun pieni perheemme pakkautui Angliaan. Olin saanut tiedon, että olin tullut valituksi Patsolan koulun opettajaksi. Ennen lopullista päätöstä paikka piti tietysti käydä katsomassa. Kartta ja – no, ei nyt sentään kompassia – mukaan ja baanalle. Ei siihen maailman aikaan mitään navigaattoreita ollut. Niinpä jouduimme muutaman kerran tienhaaroissa kysymään neuvoa.
Olipa kerran kauan sitten kylä. Tässä kylässä oli isoja taloja ja pienempiä taloja, jopa kesämökkejä. Pienen talon nuorukainen kävi mielellään kesämökkiläistä auttelemassa. Aina tuo auttaminen jollakin tavalla korvattiin. Tulipa heistä oikein hyvät metsästystoveritkin. Sitten tuli se suuri hetki, jolloin nuorukainen saavutti täysi-ikäisyyden. Siihen aikaan se tapahtui vasta 21-vuotiaana. Sitten sai mennä myös Alkon myymälään, mutta
He istuivat kahvilassa lähellä takkaa, jossa paloi tuli. Paikka oli kovin kodikas. Rouva oli huolellisesti meikattu. Sanoi nimekseen Sinikka ja olevansa jo 81- vuotias, mutta ei siltä näyttänyt. Rouva oli ihan puuman oloinen. Herra ei näyttänyt niinkään vanhalle. Mies oli koko ajan äänessä. Hän sanoi harrastavansa purjehdusta kuten rouvakin. Hän kertoi, että olivat olleet Karibialla
Satu lapsille ja lapsenmielisille Rouva Jänis nousi makuukseltaan ja oikoi pitkiä sääriään. Oli kyllä kova pakkanen, mutta päiväunet olivat maistuneet oikein hyvin. Talvipäivän aurinko oli jo painumassa metsän taakse. Pitäisi lähteä ruokaa hakemaan torilta. Viime aikoina olikin ollut oikein hyvät tarjoukset. Rouva loikki ensin kotipolkuaan pitkin. Pian ilmestyi naapuri- asukkaan jäljet tutulle polulle. Muutamalla loikalla
Käsityökorin pohjalle oli kertynyt iso pussillinen peukalon pään kokoisia ja vähän isompiakin keriä villalankoja. Kun on nuukaksi oppinut, ei niitä hennonnut poiskaan heittää. Idea tuli sitten lenkkikaverilta. Hän neuloi parastaikaa sukkia, joihin kulutti kerän toisensa jälkeen. Piti vain panna kerät puoliksi ja neuloa kumpaakin sukkaa vuorotellen. Mitäs jos minä yrittäisin tehdä vaikka lapaset? Tuumasta toimeen.
Veljeni piti jo mennä kouluun, mutta minutpa lähetettiin uudelleen Ruotsiin siihen perheeseen, josta veljeni lähti. Menomatkasta muistan laivakyydin Pohjanlahden yli. Oli ilmeisesti talviaika. Ruumaan oli rakennettu tilapäisiä lavereita nukkumista varten. Nautin kovasti laivan keinutuksesta ja siitä, että sai pitää yksinäni koko leveän alapetin. Jäät ryskivät keulassa, mutta sekin oli vain jännää. Yläpetillä sen sijaan joku
Kun pommitukset, nälkä ja kaikenlainen puute vaivasi Suomea, tarjosi Ruotsi auttavan kätensä. Maa lupasi ottaa suomalaisia, terveitä lapsia hoitoon pahimman ajan yli. Äidilläni oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia kahden pinen lapsen ruokkimisessa ja hoitamisessa. Niinkuin nykyäänkään ei nälkä sellaisenaan tapa, vaan taudit. Nälkä ja siitä johtuvat puutostilat antavat oivan tilaisuuden tautien hyökkäyksille heikentyneessä ruumiissa. Näin kävi myös
Kun kuuntelee uutisia Syyriasta tai Sudanista, tulee väkisinkin mieleen omat kokemukset sodasta. Äiti herätti minut kesken unien. Kiireellä viltti niskaan ja sitten mentiin. Juoksimme läpi takapihan, lähinaapuri liittyi seuraamme, siitä vauhdilla tien yli Hiljasille. Pihan perällä odotti jo kellarin musta oviaukko. Kolistelimme portaat alas ja minut nostettiin perunasäkin päälle istumaan. Jotakin rupateltiin, kun hengitys alkoi
Hotelli Joen valaistu kuusi ja ulkotulet tervehtivät synkkääkin synkemmästä illasta saapuvaa. Kahvikuppien kilinä toivotti tulijan tervetulleeksi ja kohta kajahti myös laulu. Tila alkoikin olla tupaten täynnä. Ei olleet ihmiset saaneet kyllikseen vielä joululaulujen laulamisesta, vaikka kauneimpia joululaulujakin oli jo kylällä laulettu. Vesa Honkanen, Kuisma Lipponen ja Roderick Welch toivat oman mielenkiintoisen lisänsä yhteislaulun lomaan. Miten
”On äiti laittanut kystä kyllä…” Näin lauletaan joululaulussa ja näin tapahtunee parhaillaankin monessa kodissa. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut tässä rakkaassa Suomessamme. Kerttu Sistonen kertoi , kuinka eräänä jouluaattona Pirtajärven vastarannalta oli poika tullut pyytämään leipää. ”Anna kaksi!”, oli isä sanonut äidille. Kerttu mainitsi heillä olleen jopa pullaa. Lapsuudestani muistan pari tapausta, jotka todistavat
Marraskuun harmaa peitto makaa seudun yllä. Edes keskipäivä ei saa sitä puhkaistua. Sataa tuhnuttaa pienin sumupisaroin. Ulkona on lämpöasteita. Sisällä niitä on enemmän. Vieno kahvin tuoksu houkuttaa istumaan tuvan pöydän ääreen ja viettämään hämärähetkeä. Siitä on hyvä seurata lintujen pyrähtelyä syöttöpaikalla. Talitiainen tulee ikkunalaudalle ja kurkkii sisälle. Ei näe tarpeeksi. Venyttää kaulaansa ja nousee ihan
Siitä on jo kauan aikaa, kun kissa ja koira asuivat samassa talossa. Talo sijaitsi Värtsilän kylän keskellä ja siinä toimi silloin pankki. Kissa kuului toiseen ruokakuntaan ja koira toiseen. Ruokansa ne osasivat hakea oikeasta paikasta, mutta makuupaikat löytyivät milloin mistäkin. Makupaloja osasivat kyllä kerjätä joka paikasta. Elivät hyvässä sovussa, eivät niin kuin kissa ja koira.
Kone kulki kaukomaille pöristeli päällä pääni. Takamukset tuoliloilla, topattuina täyttehillä pullukoiksi, pehmoisiksi, atriana ankkaherkut saatavilla sievät snpsit matkaajilla mahtavilla, pätevillä päättäjillä. Itse aivan alhaisena ryteikössä rämmiskelen. Jalka juuttuu juurakkohon, kenkä kainaloon kivikon. Varistelen vaapukoita, asettelen astiaani marjat maukkaat ja mehevät. Päättäjät on pääni päällä, ylen ylhäällä älyköt. Liikeneekö liiemmälti ajatusta, aivoitusta tavan tallaajista meistä arjessa
Aamulla jo isäntä sanoi, että tänään tulee ulosajoja. Ystävä puhelimessa kehotti ajamaan varovasti, kun sanoin, että olen lähdössä hiuksia ”lippuuttammaa” ym. asioille Kemien kylälle. Olihan märkää ja loskaa pihassakin melkoisesti. Niinpä sitten ostoslistan kanssa matkaan. Olihan sitä sohjoa, mutta etenin varovasti toisten tekemiä raiteita myöten. Kunnes sitten lähellä määränpäätä en ennättänyt ”kissaa” sanoa. Ei tullut
Kyllä kuulen kutsumisen luokse Luojani luotetun Varoitukseks ´ vaivat laadit, taudit totutellakseni ajatukseen aikamoiseen. Vaikka valmisna oliskin, sitkeästi silti toivoo päästä päähän huomispäivän. Vuosi vielä vieriköhön! Isot on ilot edessä, rupeamat riemulliset täällä luomakunnassasi, maallisissa maisemissa: Soutelen sinivesillä, vaikka rustot ruskajavat, kanssa kalakaverini saaden sintit saaliiksemme. Pidän paljon pilvistäsi, mustistakin möykkylöistä kultareunaisin kehyksin. Niitä katson
Tuli kaupan mainoslehti. Nyt saa kaalia alle 60 senttiä kilo! Ja minähän en voinut vastustaa kiusausta, sota-ajoilta kun olen perinyt nuukuuden. Käly oli aikoinaan ostattanut minulla ihan oikean hapatusastian. Pitihän se saada arvoiseensa käyttöön. Tulin kotiin kolmen komean kaalinkerän kanssa. Kälyltä vielä neuvoja kyselemään. Hänpä vähätteli aikomuksiani. ”Nythän saa niin hyvää hapankaalia halvalla kaupasta. Ei
Pirtajärveläiset kuulivat venetsialaisesta illasta ja ajatusta alettiin kehitellä eteenpäin. Eiköhän mekin! Kaikki mökkiläiset eivät vielä tunne toisiaan. Saavatpahan tilaisuuden tutustua toisiinsa! Naapureihin otettiin yhteyttä ja kaikki innostuivat asiasta. Päätettiin elokuun viimeisenä päivänä valaista mökkirannat ja toivottiin vain suotuisaa säätä. Sää suosi ja valmistelut olivat sujuneet suunnitelmien mukaan. Väkeä kertyi 15 henkeä. Lisäksi haettiin pelimanni, Kuisma
Entinen Parviaisten pientila tuli joskus 60-luvulla myyntiin Pirtajärvellä. Kiinnostuttiin asiasta. Saatiin vielä tuttavapariskunta ”yhtiökumppaniksi”, niin ei hintakaan enää ihan kamalasti hirvittänyt. Noin kuusi vuotta elettiin Parviaisten talossa kolhoosissa; toinen perhe kamarissa, toinen tuvassa.Kylvettiin vanhassa savusaunassa ja uitiin järvessä. Siitä alkoi rakkaus savusaunan löylyihin. Se sauna oli taiten rakennettu. Kiukaan kivet oli ladottu suoraan hirsiseinän viereen
Helle lepää seudun yllä. Vesi makaa raskaana ja liikkumattomana. Tuulikaan ei saa siitä otetta. Pari pääskystä lentää taivaan loppumattomassa sinessä, joka haalistuu horisonttia kohti. Istun tuolissa ja imen kesän lämpöä jäsenet raukeina kuin järven vesi. Puutkin seisovat suorina, liikkumatta. Aurinko on vielä alhaalla. Eikö se jaksa nostaa säteitään puiden latvojen yli? Jossain kaukana murahtaa ukkonen.
