Entinen Parviaisten pientila tuli joskus 60-luvulla myyntiin Pirtajärvellä. Kiinnostuttiin asiasta. Saatiin vielä tuttavapariskunta ”yhtiökumppaniksi”, niin ei hintakaan enää ihan kamalasti hirvittänyt.
Noin kuusi vuotta elettiin Parviaisten talossa kolhoosissa; toinen perhe kamarissa, toinen tuvassa.Kylvettiin vanhassa savusaunassa ja uitiin järvessä. Siitä alkoi rakkaus savusaunan löylyihin.
Se sauna oli taiten rakennettu. Kiukaan kivet oli ladottu suoraan hirsiseinän viereen ilman mitään eristeitä. Mutta kertaakaan sauna ei edes yrittänyt palaa.( Sen sijaan ystäviemme myöhemmin valmiina tilaama savusauna säikytteli jo ensimmäisenä kesänä. Se näet alkoisavuta vielä kylvyn jälkeenkin. Saatiin se kuitenkin pelastettua, ja palvelee edelleen uutta omistajaansa.)
Saunassamme oli maalattia. Lauteitten eteen oli laitettu muutama lankku, ettei varpaat multaantuneet. Horsmat olivat saanet ujutettua juurensa saunaan. Niitä kasvoi aneemisina lauteitten alla. Kun lapset olivat pieniä, he istuivat pesuvadeissa lattialla ja leikkivät kasveilla sillä aikaa, kun vanhemmat löylyttelivät.
Kun sauna myöhemmin purettiin, havaittiin laipiossa hiekkakerros. Sepä lämpeni myös ja luovutti lämpöään kylpiessä. Muutoin eristeenä oli joka paikassa sammalta.
Ystäväperheen ekonominen tilanne parani ja he kyllästyivät tupajumin syömään ,hiiren hajuiseen majapaikkaan. He päättivät rakentaa uuden mökin. Mutta mihin? Vedettiin pitkää tikkua. He saivat pitää entisen paikan ja me rupesimme etsiskelemään uutta. Katerpillari oli sopivasti tien teossa. Se työnsi Parviaisen talon kasaan. Siitä syntyi mahtava kokko, jossa saivat kyytiä niin jumit kuin hiiretkin.
Meidän mökkimme pykättiin sitten n. 200 m:n päähän saunasta. Siellä kyllä kylvettiin silti ahkerasti. Myös ystävämme kylällä olivat tykästyneet saunan löylyihin. taisi olla pääsiäisen seutua, kun sauna jälleen kerran lämpeni. hanki kantoi mukavasti, helppoa oli käydä puita lisäämässä. Illalla sitten vieraitten kanssa saunaan. Naiset ensin. Mutta päivä olikin pehmittänyt hangen. Tuon tuostakin upposimme vyötäröä myöten lumeen. Nuoria kun oltiin, aiheutti jokainen uppoaminen valtavan naurunremakan.
Tehtiin sitten meillekin lopulta lähemmäksi sauna. Savusauna sen piti ehdottomasti olla. Hirsiä ei ollut, joten se tehtiin laudoista. Betonilattiankin se sai. Muutoin koetettiin seurata entisen saunan esimerkkiä. Eikä löylyt juuri ole sen huonommat kuin entisessäkään. ”Uusi” saunamme on palvellut kylpijöitä jo lähes 40 vuotta. Sittemmin sauna on nähnyt monenlaista ruumiinrakennetta. Kylpijöitä on käynyt Värtsilän kyläläisistä ulkomaan eläviin, tavan tallaajista yliopistoväkeen. Kaikki saunamme on löylyttänyt tasapuolisesti.
Monia kylpijöitä nähnyt savusauna
Irene Peuhkurinen Kuvat kirjoittajan
Vanha saunanrakentamisen ohje alkoi näin. Sen tulee olle matala ja vähän hatara – – -.
Teillä on ollut aluksi aivan perinteinen savusauna. Maalattia lauteitten alla ja muuallakin lattian puuta käytetty säästeliäästi. Hyvin ladottu kius on antanut makoisat löylyt. Mutta oliko saunasirkkoja vai pääsikö se talvella jäätymään lattialta siten, ettei sirkat siinä eläneet talven yli.
Ostettuamme Ullukan tontin Kaustajärven rannalta meillä oli jo talon hirret. Ne ovat Seinäjoen keskustasta puretusta ja Lapualta taapelista lehti-ilmoituksen perustella löydetyt 1920-luvulla Pohjois-Suomesta kaadettua puuta.
Ensimmäinen rakennus kuitenkin oli – vaikkei sellaisesta oltu ennen nähty edes unta – savusauna. Olimme Ruunaalla lepuuttamassa väsynyttä mieltä ja laskeneet vauhdilla koskesta. Maatilamatkailun emäntä kävi ilmoittamassa, että saunaan oli jäänyt vielä löylyä. Niinpä kosken kuohuttamin päin menimme löylyllä päätä hoitamaan.
Ja yllätys oli melkoinen, se oli savusauna. Löylyt olivat hoitavat. Toisen saunaillan jälkeen laskua maksaessamme kysyimme, mistä tällainen sauna oli saatu. Lauroselta Ilomantsista, kuului vastaus. Saimme myös osoitteen, ja kotimatkalla poikkesimme Lauroselle. Siellä oli rakenteilla useampiakin rakennuksia. Tarvikkeet oli nostettu Lieksanjoesta.
Teimme kaupat, ja muutaman viikon kuluttua Lauronen toi hirret Ullukkaan, pystytti seinät, sahasi oven ja ikkunan sekä peräseinälle räppänän aukot. Jakobsson Reino teki oven. Loput itse.
Kiukaan kanssa tuli ongelmia. Ladoin sen kivistä. Mutta muoto oli väärä. Tulipesästä tuli leveyttä matalampi. Tuli ei palanut hyvin. Sitten opiskelin kirjallisuudesta savusaunan tekemistä ja ladoin kivet uudelleen. Tulipesän korkeutta lisättiin. Sen jälkeen se on toiminut hyvin. Häkälöylyt ovat puhdistaneet kiukaan, niin ettei ole kitskua ollut.
Hirsien välissä on pellavarive. Kolme alinta rakoa ilman niitä. Lattia on vanhoista lankuista ja lauteet halkaistuista tukeista. Ylimmän lauteen rakensin niin, ettei savu sitä nokeennuta, siis savupilven alapuolelle.
Kiukaan yläpuolella ja nurkan seinissä on kaksikerroksiset lujalevyt, ilmaraoilla.
Savu tunkee ulos ovesta ja räppänästä.
Ovi on niin matala, että sisälle voi mennä vain nöyrällä asenteella ja asennolla. Sellaisen nöyryyden opin, kun olin muutaman kerran kolhinut pääni nokiseen yläkarmiin.
Vesikaton kanssa oli ongelmia. Tein sen ensin kolmenvartin sahalaudasta. Vesiurat unohtuivat. Mutta ne sahasin moottorisahalla jälestä päin. Sitten katto lahosi, ja uuden katon tein uritetusta haapalaudasta Pakarisen Onnin avustuksella. Se on nyt tervattu kolmena vuonna, ja kaipaa taas uutta tervaa parin vuoden päästä.
Talvella käytämme uloslämpiävää, tavallista, saunaa. Sen saa paljon helpommin lämpimäksi. Mutta savusaunan puutteen korvaa jollain lailla laiturin päässä oleva avanto, jota pitää uimakunnossa Venäjältä löytynyt uppopumppu.
Talvisaunan arkiaamuinen rituaali on seuraavanlainen: Ensin pukuhuoneen nestekaasukamina lämpiämään. Sitten pesuvesi hanasta tulevan ja illalla muuripadassa lämmitetyn kaivoveden sekoituksella. Avannossa kolme kertaa kastautuminen leukaa myöten.
Kahden saunan tarve on täällä salolla elävälle perusteltua.
Ierikka
Mukavia muisteloita tällaiset jutut, joihin itsellä on jonkinlaista tuttua tarttumapintaa. Jos Irene ehtii vastaamaan, niin kiinnostaisi tietää, kuinka pesuveden lämmitys teillä tehtiin.
Meidän savusaunassa vesi lämmitettiin kiukaan päällä olevassa n 10 L kattilassa. Kattila oli koko lämmityksen ajan paikallaan ja kansi kiinni. Muutenhan vesi olisi nokeentunut pilalle. Siitymisen ajaksi laitettiin vettä pesuvateihin ylälauteelle lämpiämään. Saunomisen aikana vettä piti muistaa lisätä kattilaan lämpiämään, että lämmintä vettä riittäisi myöhemmille kylpijöille.
Kyllä minullakin on kokemuksia savusaunasta,sitä ensimmäistä saunareissua en muista. Koska olen kuulemma sunassa syntynyt ja
senhän kyllä huomaa.Varmaan ensi huuhtelukin on suoritettu järvessä,
koska oli kesä ja lämmin.
EIKUN SAUNASSA!!!
Onhan teitä asvusaunojia sitten aika paljon – olenhan minäkin saunonut parissa sellaisessa täällä Värtsilässä.
Silti voin sanoa, että helpompi on ottaa löylyt omassa saunassa.
Olenkin aika kova saunomaan – käyn useammin kuin puoliso.
Kotikin on niin hyvässä paikassa suojassa ihmisten katseilta,
että voimme nauttia alasti olosta saunan jälkeen, jos niin tahdomme.
Ranta vain puuttuu enkä muodissa olevaa ”pyttyäkään” halua hankkia. Jotkut vieraamme käyvät talvella lumihangessa.
Olenhan saanut myös nauttia mökeillä uimisesta aamuherätyksenä.
Se on ollut jotain – suoraan sängystä. Nykyisin aamulla vain lehden haku heittolaatikosta mäen päältä (onneksi ei ole koiratkaan tulleet puremaan – ainakaan vielä!!!!!!
Sopiva aamulenkki.
Kova ollut uimaan ja saunomaan.
Mirja Sisko
Meillä ei ollut savusaunaa.Oli sisäänlämpiäväsauna, joka oli säilynyt sotien melskeissä. Miehet siinä pintansa puhtaaksi saivat.Saunanan viereressä oli marjapehkoja, joden juuresta onkimatoni kaivoin. Kivärin patruunoita ja panoskampoja monesti lapioni nosti matojen joukossa. Taitavatpojat me vaikenimme löydöksistämme ja kylänpoikienkanssa yhdessä niistä paukkuja tehtiin.
Kalevi Tikalle:Ei ollut meillä saunassa sirkkoja. Se vanhempi savusauna oli jo ostettaessa ollut kylmillään kesät, talvet jo monia vuosia.
Alpoaatokselle: Vanhemmassa saunassa oli pata kiukaalla kannnella peitettynä. Uudempi sauna sai kupeeseensa kannellisen ”boilerin”. Vesi lämpiää kiukaan kanssa yhtaikaa.
Ylälauteelle kannetaan jakkara pyllyn alle kylpemään ruvetessa. Tahtovat nokeentua kuitenkin vastan vinhassa huiskeessa.
Meidän saunassa on myös lakeinen. Katolla oleva aukko savua varten ja pari räppänää on seinällä.
Juhannuksen jälkeen kävin siskoni luona Suomussalmella ja lankomies oli järjestänyt savusaunan vierasvaraksi. Oli siinä hyvät löylyt ja happiriitti ei ollut kylpemisen jälkeen nuutunut olotila. Ei sitäkään saunaa lämmitetä talvisin kuin satunnaisesti, joten saunasirkat puuttuvat. Ne entiset saunasirkat ovat nykyisiun varastosirkkoja siellä missä niitä vielä on.
Kävimme pari viikkoa sitten Aunuksessa ja saimme kylpeä Anatolin aidossa savusaunassa.Löylyt oli mahtavat ja löydyvedessä oli lisäksi terveellisiä yrttejä ja vasta oli pehmoinen kun vihdat oli taiteltu oikeann aikaan kesästä.
Noettiin kyllä muutaman kerran itsemme mutta emme tienneet mistä se aina tuli joten saimme huuhtoutua useamman kerran.Mukava kokemus pitkästä aikaa.Yrttikylpyjä on harrastettu senkin jälkeen saunoissamme.