Kuva: Pentti Pakarinen
Kyllä kuulen kutsumisen
luokse Luojani luotetun
Varoitukseks ´ vaivat laadit,
taudit totutellakseni
ajatukseen aikamoiseen.
Vaikka valmisna oliskin,
sitkeästi silti toivoo
päästä päähän huomispäivän.
Vuosi vielä vieriköhön!
Isot on ilot edessä,
rupeamat riemulliset
täällä luomakunnassasi,
maallisissa maisemissa:
Soutelen sinivesillä,
vaikka rustot ruskajavat,
kanssa kalakaverini
saaden sintit saaliiksemme.
Pidän paljon pilvistäsi,
mustistakin möykkylöistä
kultareunaisin kehyksin.
Niitä katson niskat naksuin,
päätä pyörtyvää pidellen.
Maass´ on marjat makeaiset,
kumarrukseen kutsuvaiset.
Köykin, koukin, kompastelen
selkävaivat seuranani.
Koukkusormin kolottavin
vielä väsään villaisia
tytöilleni töppösiä,
lapsenlapsille lapaset.
Puikoin paitoja pakerran.
Moni kaunis kirjan kansi
salaisuudet sisällänsä
lukijansa lumoaapi
pakkasien paukkuessa,
tuiman tuiskun tuivertaissa.
Ystäväni ympärilläin,
kaikki kauniit kumppanini
tavata niin tahtoisin
jutun juurta juohutellen.
Muistellaan taas mennehiä,
pannaan paljon paremmaksi
nykymaailman menoa.
Irene Peuhkurinen
Kuva: Pentti Pakarinen
…”Moni kaunis kirjan kansi, salaisuudet sisällänsä”….
runoilee Irene.
Syysiltojen pimetessä lukuhalut heräävät.
Huomasin, että Tove Janssonistakin on ilmestynyt
uusi elämänkerta. Nyt vain menomonot lähi-
kirjastoihin aarteita etsimään!
Kirjaterapia tekee hyvää myös ikääntyvälle.
Aurinko se aina jaksaa
eikä sille tartte maksaa.
Työnantajakaan ei YT:llä uhkaa
palkatta hän jaksaa raataa.
Illalla se näyttää kuvan
todellisen väri loiston.
Filmi pyörii pikku hiljaa
värit vaihtuu upeimillaan.
Eikä siinä pyssyt pauku
huomenna on uusi kuva.
P.P.
Hyvin kuvasit kalevalaisittin nivelten niksumiset kuin rustojen rutinat.
Sitä se vanheneminen on. Toivossa kuitenkin eletään.
Lämpimin terveisin
Masa
Mitenkäs se sananparsi menikään: Kun nuorena täyttää viis ja nolla, on vanhana lysti olla.
Viime yönä kuutamolla
mieli oli ihan nolla.
Pääni painoin veden alle,
sitä ihmetteli kai nalle,
ellei ollut jo mennyt pesään
nukkumaan taas uuteen kesään.
Jossain koira kyllä haukkuu,
turhaan pyssy siellä paukkuu,
nalle nukkuu aivan hiljaa,
hirvet syövät metsän viljaa.
Minä tässä mietiskelen,
sängyn päällä kieriskelen.
Lasken mielessäni lampaita,
kirskuttelen harvenneita hampaita.
Ei se ikä ole niin ikävä asia,
kun on vieressä pöydällä rasia
ja siinä pyöreitä pillereitä,
niinkuin metsän onkaloissa hillereitä.
Jatkuu tästä vielä tarina,
vaan sen peittää nyt jo unen narina.
Kaustajärven erakko
Tänään on molemmissa teksteissä, Irenen ja Alpon, niin
oivalliset tunnelmat, ihan tässä itsekin herkistyn.
Onnistuin muutama päivä sitten saamaan useita runokirjoja
alennuksella muutaman euron hintaisina.
Ihan mielenkiinnosta kysyn Ireneltä hapankaalin tilanteen, joko valmista ja kellarissa ja tuliko ”suunmakuista” syötävää.
Olenkin ajatellut, että missä ne runot viipyy.. Kevätkiireet alkavat jo hellittää ja alkaisi olla aikaa kuunnella sielunsa syövereitä olisiko sieltä mitä tulossa.
Kiitos Irenelle hienosta tuotteesta. Se näyttää lähteneen aika syväistä syövereistä. Sitä piti melkein silmät märkänä lukea muutamaan kertaan. Mukavia oli toistenkin runoilijoitten tuotteet. Minulta nyt ei irtoa mitään henkevää.
Vaikka Irene kävi tänään meillä en osannut juohutella jutun juurta.
Sen sijaan epäonnistuin kahvin keitossa. Keitin työnsi kahvin pöydälle.Sellaista mulle sattuu aika useinkin – Arvaa keljuttiko.
Eihän se Irene olis edes halunnut juoda. Ensi kerralla en edes yritä keittää – Paljon käy vieraita ”ovella” kurkkaamassa.
Joittenkin ihmisten kanssa onnistunkin – tervetuloa vaan, jos uskallat. Alpoaatos uskalsi kerran – olipa mukava tavata meillä
En kerro miksi.MirjaSisko
Mukava oli Mirjan kanssa rupatella ilman kahviakin. Se olisikin pitänyt lähes väkisin juoda juuri syödyn ateria päälle.
Kaleville: kylla tuli ihan käypästä kaalia. On jo herkuteltu muun ruoan lisukkeena, kas näin: Paistetaan pannulla (ei ruskisteta), lorautetaan hiukan hunajaa joukkoon. Hämmennellään. A, vot!
Unohtui tuosta lisukkeen ohjeesta, että paras haudutusrasva on neitsytöljy. Tulipa laitettua tuo venäjän sana tuohon edellisen kommentin loppuun.Onko se yhdyssana vai mikä? Mitä se tarkoittaa? Voisiko joku kieltä osaava selittää!
Venäjän sanako se onkin, oon aina luullut, että karjalaa. Lapsuuskylässäni Hoilolassa sanottiin usein a vot. Kai se tarkoitti ”oikein hyvä” tai jotain vastaavaa. Toinen sanonta oli ”niin vet”, voisi tarkoittaa ”oliko se näin”. Vahinko on, että nuo monet omaleimaiset rajakarjalaiset sanonnat ovat mielessä hämärtyneet. Tuskin enää ymmärtäisin paljonkaan, jos kylän utelias starikka tulisi vastaan ja alkaisi kaikenlaista udella tuntemattomalta vastaantulijalta. Semmoista välitöntä oli meininki kotikylässä vielä 1950-luvun alkupuolella.
Venäläinen sano kun yhden näki a vot,mutta kun näki kaksi sanoi a vot
vot.
A vot syön hapankaalini raakana jälkiruuan asemasta ja hyvää sekä terveellistä tällä tavalla. Sitä voi myöskin laittaa ruisleipäviipaleen päälle ja herkutella hapankaalileivällä.
Ilahdun aina, kun huomaan jossain tämän kirjoituksen kaltaista runoa. Ei ollut tavatonta, että Korpiselkään kuuluneen Hoilolan kylänraitilla tuli lapsuudessani vastaan ihmisiä, joilta alkoi pulputa kalevalamittaa. Kiinnostuin siitä tuolloin sen verran, että osasin paremmin kuin nykyisin. Nyt on katsottava Kalevalaisen Runokielen Seuran trokeemankelista, miten se oikein menee.
http://www.karuse.info
Miun iltaleivälleni tulee joskus keitetty porkkana- a vot vot terv.Pentile ja puolisolle.
MirjaSisko
Kiitos Erkille trokeemankelivinkistä! Pitääpä käyttää runonsa ensin mankelissa, vai särkyyköhän mankeli kaikista virheistä ja jää runo pöytälaatikkoon.
Minäkin käytän neitsytöljyä ja kaalisalaattiin oliviöljyä.
MirjaSisko
Ukko siinä mietiskeli
oisko elää voinut toisin.
Sitten siinä pohdiskeli
mistä luopua mä voisin.
Meni sitten ruokapöytään
lusikoi vatsan täyteen soppaa.
Kahvit päälle juotuaan
ettoneelle kellistyi hän sänkyyn.
Sitten siihen nukahti
päälle alkoi sataa lunta.
Heräs siitä hätkähtäen
oneks oli tää vain unta.
P.P.
Olipa hyvä kun ukko heräsi ennenkuin peittyi lumeen.
Mukavia tällaiset mietteet.
Kiinnostuin tuosta trokeemankelita sen verran, että manklasin uuden runoni tässä lauantai-iltaa viettäessäni. Noin puolet säkeistä oli oikein, siis puolet väärin, joissakin säkeissä sen seitsemän sortin virhettä! Varmaan samoin on ollut aiemmissakin runoissa. Pitänee tässä ruveta opiskelun puolelle. Voihan se olla, ettei oppi tartu päähän ja saatte siitä huolimatta lukea(jos haluatte) runontapaisia. Kiitos vielä Erkille! Oli mielenkiintoinen ilta!
Oletpa päässyt vähällä, minulla on yleensä huomattavasti enemmän säkeitä väärin. Mankeli on turhan lahjomaton. Eikä niitä virheitä ole aivan helppo oikoa, pitäisi ensin tutustua kalevalamitan monimutkaisiin ja tiukkoihin sääntöihin, jotka Lönruutti lienee muokannut. Eino Leino vissiin kyllääntyi ja laati Helkavirsiin hieman omanlaisensa mitat.
Trokeemankeliin on mielenkiintoista tutustua, mutta mielestäni sille voi myös antaa piupaut ja tehdä Värtsin lukijoitten iloksi ”virheellisiä” säkeitä. Pääasia ei mielestäni ole muoto vaan sanoma ja sisältö. Tämän takia ns. moderni runous 1950-luvulla hylkäsi perinteiset runomitat ja alkoi vapaan mitan aikakausi, joka sekin ajoittain meni allikkoon. Tutkijoitten mielestä silläkin on omat sääntönsä, joihin voi tutustua esimerkiksi teoksessa Kantokorpi-Lyytikäinen-Viikari: Runousopin perusteet.
Joku runomitan selvittäjä käytti”karusessa” sanaa diletantti. En aio muuta ollakaan. Ajattelinkin, että Värtsissä ei kai niin nuukaa ole, jos jokin virheellinen säe sinne eksyy.Mutta mielenkiintoisen oven avasit, E.J.
Tänä aamuna ikääntymistä siirrettiin kohti nuoruutta. Aikamoinen homma. Ensin otin ajantasan radiosta seniorikännykkääni (Doro). Sitten menin keittiöosastoon. Irrotin seinästä kelopuulla koristellut kellon. Irrottaessani pattereita huomasin takakanteen isäni kirjoittamia tietoja: ”Murmansk 17-22.8.83…Kello Ranualta 22.8.83”.
Asetin viisarit ”normaaliin aikaan”.
Sitten otin arkistolaatikosta vuoden 1983 allakan. Sieltä löytyi monenlaista menoa ja tehtävää: – Puhelinnumeroita, joihin piti soittaa, Kriittisen korkeakoulun kokous, Sultsinakemut, Jussi 50 v.,Sana ja sävel, Pellervo 29.9.( = kolumnin toimitukselle lähettämisen päivämäärä), P-K.jk klo 18 Armilan k. – 23.8. Kouvolan kultt. tsto 9 -, 24.8. Karj. Kultt. Ed.säätiö klo 15 Lehmus, 26-27.8. Valamo (mietin, rauhoittumaanko vaiko ”Sem. avaus klo 12”.
Sellaista siis isän ollessa matkalla Murmanskissa ja Ranualla 30 vuotta sitten, kun hän silloin oli kaksi vuotta minua nuorempi. Hän kuoli 92-vuotiaana Joensuussa. Minulla oli sinä päivänä kaksi hautaansiunaamista Tohmajärvellä. Kun olin lähdössä isääni sairaalaan tapaamaan, veljeni soitti kirkon parkkipaikalle, että isä oli nukkunut pois tästä ajasta. Ajoin Joensuuhun. Menin hänen vuoteensa luo. Ristin hänet kohtaamaan Vapahtajansa.
Keittiöosastosta siirryin seinäkellolle. Olin pysäyttänyt sen jo illalla ja nyt aloin siirtää viisareita kohti kännykässä olevaa aikaa. Ullan kotoa Ilmajoelta kopioitu ja Nurmeksessa valmistettu upea seinäkello sai komennon helskytellä tunteja ja puolituntisia yön yli nukuttuaan.
Makuuhuoneessa on rautakehällinen, kuparitauluinen kello, jonka olin saanut läksiäislahjaksi 18.5.1968 alkaessani pakata huusholliani muuttaakseni Lappeenrannasta takaisin Hämeenlinnaan. Muistelin suuresti kunnioittaen Lappeenrannan nuoria, joiden sydämet paloivat lähetystyölle. Sain nyt kesällä tavata ja halata heitä tavatessamme Piiluvan kurssikeskuksessa.
Sitten siirryin tähän huoneeseen, jossa on kirjahyllyt, TV ja tämä läppäri. Laitoin ajantasalle seinäkellon, jonka Joensuun Rantakylän saunaporukka toi tuliaislahjaksi lämmitettyäni heille savusaunan. Kelloon on kuvattu Rantakylän kirkko, jonka piirustuksista olin aikanaan antamassa lausuntoa Kirkon Jumalanpalvelus- ja musiikkityön toimikunnassa (KJMT). Olen yksi ”syyllinen” siihen, että kirkon urut on sijoitettu kuoriin eikä seurakunnan selän taakse.
Tässäpä tarinaa iän varrelta kellojen siirtämisen tekosyyllä. Nyt joku huomatessaan Värtsistä kirjoitukseni julkaisemisen ajankohdan moitiskelee, miksei ole jo käynyt aamupesulla järvessä, vaan vielä löpöttelee, vaikka olisi oltava jo menossa Kemienmäelle kirkkoon. Seli, seli: Aion mennä Ristikiven rukoushuoneelle Röksän kylään, jossa on messu klo 15. Rukoushuone on entinen Patsolan rukoushuone, jossa pikku poikana kävin pari kertaa Vilho Muttosen kerhossa. Mutta silloin ei vielä kipinä iskenyt. Niin tapahtui vasta paljon myöhemmin Värtsilän kirkossa, jossa tänään on hyvin hiljaista.
Lopuksi tältä paikalta: ”Kun nuorena täyttää viisi ja nolla, on vanhana lysti olla!”
Kaustajärven erakko
Poika pieni pikkarainen
istui ranta kivellä
tuli tessu vierellensä
antoi itseään sivellä
poika lähti lätkimähän
tessu vierellä vipelti
Ei sen rokeemankelin kanssa kannata mieltään pahoittaa. Sen mukaan kun tekee niin tulee kyllä ”oikein” mutta alkuperäinen ajatus kärsii. Mielestäni tulee riittävän hyvä lopputulos kun hyräilee mielessään ”vakaa vanha väinmöistä”, eikä tarvitse mennä edes sävelelleen. Siinä huomaa, että joku kohta ei ihan tunnu sopivan, mutta jos ei parempaa keksi niin saa kelvata.
Jos kirjoittaa murteella, niin mankeli ei osaa tavuttaa oikein.
Tässä maistiaisiksi Savolaista Kalevalaa.
Seppo Ilmarinen ja vanhapoika Väinämöinen ovat menossa samaa neitoa kosimaan Pohjolaan. Tekevät matkalla sopimuksen sulasta sovusta.
Kuulepa nyt Väenö-kuoma,
tehhäänpä sula sovinto!
Ee nyt tarvihe tapella,
riijata ruvessa rystyt,
neettä ee vängällä viijä,
vastem mieltä valloteta!”
Vastasj vanha Väinämöine:
”Kättä piälle, Seppo-kuoma,
neettä ee vängällä viijä,
vastem mieltä valloteta:
Sillem mänkööm morsijameks,
jokom mielesäm mukane,
eekä sitte änkyröejä,
viikkokaasija vihata.”
Olen ikääntynyt noin 10 tuntia edellisestä kirjoituksestani. Tämä ikälisä oli hyvin antoisa. Saavuin Ristikiven rukoushuoneelle viittä vaille viisitoista. Kohta alkoi messu. Kirkkoherra Jari Uimonen palveli yli kahtakymmentä paikalla ollutta tyylikkästi. Saarna oli täynnä asiaa ja hengellistä rakennusainesta. Ehtoollinen ravitsi. Mielessäni ajattelin, että minä olin siinä ja Vilho Muttonen ”tuonilmasissa” samanaikaisesti aterialla.
Messun edellä kirkkoherra kertoi, että pastori Johannes Häkämies oli jossain kurssilla, niin että hän toimi sijaisena. Sitten hän kertoi – ja sehän sopikin juuri kirkkoherran kerrottavaksi – että piispa oli ilmoittanut, että Ristiken rukoushuoneessa saa viettää messua säännöllisesti.
Tällä haavaa se näyttää tarkoittavan kerran kuussa.
Innokkaan seurakunnan joukossa oli Kontiolahden eläkkeellä oleva kanttori, jonka nimeä en muistisairaana saanut mieleen tarttumaan.
Messun jälkeen tarjottiin talkoilla valmistetut kirkkokahvit. Olivat tarjouksien puolesta niin monipuoliset, että minun piti oikein moitiskella törsäämisestä.
Oliskohan mahdollista, että Tohmajärven seurakunta järjestäisi kirkkoreissun joskus lähi tulevaisuudessa tuonne Patsolan entiselle rukoushuoneelle? Matka saattaisi kiinnostaa monia ikääntyneitä Vilho Muttosen saarnoja kuunnelleita.
Muuten Vaara-Karjalan seurakunnan (entisten Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran seurakuntien) alueella on kolme kirkkoa ja nyt tämä rukoushuone. Kahdessa kirkossa on jumalanpalvelus joka pyhä, Hoilolan kirkossa tiettävästi – muiden tilaisuuksien lisäksi – kerran kuussa. Ja nyt tämä Ristikiven rukoushuone, jota voisi aivan hyvin nimittää kappeliksi. Mikään niistä ei ole vain kesäkirkko.
Kaustajärven erakko
Monesti olen ajatelut Venäjän ihannoitsijoita ja miksi he tällä puole rajaa asuvat.Ymmärtäkää tämä on vapaamaa missä yksilö voi päättää omista asioista. Autuuteen voi mennä ja elää ihanteidensa mukaisesti.
Pari viikkoa sitten menin asuinpaikkakuntani ainoaan pankkiin saadakseni
vaihtorahaa tulevaa kirppispäivääni varten. Pankissa oli lappu luukulla ilmoittaen
ainoan kassan olevan kiinni. Kassan takana seisoi kuitenkin kaksi virkailijaa, joilta
tiedustelin joustomahdollisuutta tässä asiassa, kun olivat kuitenkin paikalla.
Sanoivat ettei käy ja neuvoivat minua menemään läheiselle huoltoasemalle raha- asioideni
kanssa.
Tähän siis on tultu: huoltoasemalla palvellaan asiakasta myös pankkiasioissa, joten
sinne kannattaisi keskittää loputkin pankkiasiat. Minäkin sain sieltä vaihtorahani
haluamani suuruisina summina, eivätkä palvelumaksua ottaneet.
Eilen luin lehdestä, että matkaliput maksetaan tulevaisuudessa pelkästään älypuhelimella,
jollaista ei vielä ole sadoillatuhansilla kansalaisilla!