Tumput, lapaset, kintaat, rasat

lapaset

Käsityökorin pohjalle oli kertynyt iso pussillinen peukalon pään kokoisia ja vähän isompiakin keriä villalankoja. Kun on nuukaksi oppinut, ei niitä hennonnut poiskaan heittää. Idea tuli sitten lenkkikaverilta.

Hän neuloi parastaikaa sukkia, joihin kulutti kerän toisensa jälkeen. Piti vain panna kerät puoliksi ja neuloa kumpaakin sukkaa vuorotellen. Mitäs jos minä yrittäisin tehdä vaikka lapaset?

Tuumasta toimeen. Aluksi näytti, että näistähän tulee ihan nätit. Mutta sitten sopivat värit loppuivat ja piti ruveta käyttämään, mitä korin pohjalta löytyi.

Hankalinta oli, kun kerien langat sotkeutuivat aina toisiinsa. Väliin tuli pahojakin solmuja. Sotkujen selvittelyyn menikin puolet varsinaisen tekemisen ajasta. Siinä vaiheessa ajattelin, ettei tämä ainakaan helposti hermostuvan ihmisen hommaa ole. Vielä siinä kävi ukkokin virnuilemassa! Sitten keksin laittaa vuoroaan odottavat kerät valmistuvan lapasen sisälle. Nyt sotkuja tuli huomattavasti vähemmän.

Viimeisenä vaiheena oli langanpäitten päättely. Sitä hommaa riitti, riitti, riitti… Sillä aivan viime vaiheessa oli pitänyt ottaa käyttöön pätkiä, jotka eivät olleet edes metrin mittaisia.

Iloisen kirjavat niistä tuli, ja niin paksut, ettei kovemmallakaan paukkupakkasella tarvitse toisia lapasia niiden päälle laittaa.

Kun minun lapaseni olivat peukaloa vailla, huomasin Karjalaisesta pienen uutisen. Langantähteet olisivat tervetulleita koukuille. Mitenkä on Värtsilän koulu? Saisihan pikku keristä virkattua tai neulottua patalappuja, pipoja ja paksummista langoista vaikka pannunalusen. Minun lankani hurahtivat näihin lapasiin. Jäljelle jäi vain joitakin ikävän harmaita keriä, jotka eivät varmasti lapsia innosta.

Share

14 comments for “Tumput, lapaset, kintaat, rasat

  1. Naiset ovat ihmeellisiä.. Miehen logiikalla neulottaisiin ensin toinen lapanen ja jos lankaa jää niin sitten vielä toinen. Eikä ne lapaset varmasiti muistuttaisi kovin paljon toisiaan. Onnittelut Irenelle ja muillekin naisille kun pystyvät tuollaisiin “pätkätöihin”.

  2. Nii sitä nättiä suahaan, ku taitova riittää! Viim aikonaha
    lapasille o ollu `käyttöö. Taitaa muute jo vähä pakkane hellittee. Hyvä nii!

    Lämpimät terveiset pakkasista huolimatta!

  3. Voin kyllä kuvitella sen tunteen, kun lapaset ovat valmiina.
    Luovaa työtä, kauniit!

  4. Oikein iloisen värikkäät lapaset on tähteeksi jääneistä langoista syntynyt. Vaivan näkö kannatti!

  5. Pera, jos luet näitä lapasjuttuja, niin ilmoittele, miten saan toimitettua Sinulle kalliilla hinnalla ostamasi lemiläiset lahjoituslapaset (Värtsilän kirkon hyväksi). Kohta tulee kesä, eikä silloin lapasia tarvita. Ei niitä hiihtäjätyttösi nytkään tarvitse ladulla kiitäessään. Mutta rimpsalle ne sopivat erinomaisesti.
    Terveisin Ierikka.

  6. Työ tekijäänsä kiittää, niin näyttää käyneen tässäkin
    kauniissa lopputuloksessa. Lapasia itsekin käytän paljon
    lenkillä käydessäni, vaikka eivät olekaan itseni kutomat.

  7. Haittaiskos se mitään, jos langantähteistä tulis vähän erilaisetkin lapaset. Mielestäni ei yhtään mitään.

  8. Liisalla hyvä ehdotus! Sitä voi tuotekehitellä ajatuksen tasolla: Vasempaan käteen punaista lankaa, oikeaan sinistä (jonkun mielestä mustaa, mutta se olisi kylläkin politikointia, joten ei niin). Kaulaan voisi kutoa vihreän kaulahuivin. Sillä tavalla voisi patsastella torille, kun vain ei mene Ukrainaan asti.

  9. Ierikka Elähän hätäile lapasien kanssa. Oon taistellu iskiaan kansa reilun kuukauven.Oikee jalaka meinaa olla pahana.Näyttäs jotta piäsen tolopillen käymään sielä tässäkuussa.

  10. Minulla on liian pitkät kintaat. Tekijä on veikannut sormeni puolta pidemmiksi kuin ne on. Kuka osaisi neuvoa kuinka niitä lyhennetään. Kyseessä on siis kinnasneulalla tehdyt kintaat, ei lapaset.

  11. Pera, 23.2.klo 13 on messu, jossa saarnaa teol. tri Pauliina Kainulainen. Tervetuloa, lapset ikävöivät avuliaita käsiä!

    Alpoaatos, elä säikyttele! Luin ensin: “Tekijä on leikannut sormeni…” Vasta kun korjasin laseja nenän päällä, helpotuin, että siis vain “veikannut”. En minä ainakaan neuvo menemään teurastajan luo, vaikka juttusi jatko näyttää apua pyytävän.

    Laatikossani odottavat villasormikkaat, joissa sormien – siis niiden sormikkaiden sormien – päät on jätetty kutomatta. Ne ovat kätevät esimerkiksi kalassa. Vaikka enhän minä kalassa talvella enää nykyisin käy. Voisin ne siis vaikka myydä Värtsilän kirkon hyväksi. Hintaa en kuitenkaan leikkaa.

  12. Hei, Irene. Iloiset lapaset! Sinulla taitoa riittää.

    Liian vähän teen käsitöitä. Talven kylmillä kuitenkin innostun välillä virkkaamaan töppösiä. Aloitan kärjestä ja työn edetessä suunnittelen raitoja ja kuvioita. Mukavaa puuhaa, vaikka langat ovatkin vähän väliä solmussa. Tuttua on myös tuo töppösten jatkaminen vuorotellen, kun langat ovat vähissä.

    Nyt on menossa jännä uusi aluevaltaus. Pesukoneessa on pyörimässä huovutuslangasta kudottu lampunvarjostimen kokoinen neule ja kolme virkattua kukkaa.

    Ostinpa oikein hehkeän punaista lankaa, kun ohjeessa oli nimenä Hurma-huopahattu!

    Kone hiljeni. Linkous loppui.
    Saapa nähdä, millaista hurmaa sieltä löytyy.

  13. Minulla tuli sellainen ajatus, että mitenkä nämä langanpätkät saadaan siististi liitettyä, ettei jäisi isoja reikiä ja solmuja
    Onhan nekin asiat koulussa opetettu.
    Autoilevalle naiselle ja miehelle rukkaset on paremmat siksi että lapaset on liukkaat ratissa.
    Jokainen nainen on varmasti keinot keksinyt pätkien liittämseen

    Ei nykyisin uskoisi, että Pusan Mirja tykkäsi tyttölyseossa käsitöistä ja otti aineen ihan vapaaehtoisena. Se oli kivaa!
    MirjaSisko

  14. Ei nämä minunkaan lapaset identtiset ole. Arja-Leena, laitahan kuva Hurma -hatusta lehteen.Sehän näissä puuhissa hauskinta on, kun ei tiedä, mitä syntyy vai syntyykö mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *